Jos otat kantaa tähän, otat sitten tuohonkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Virtuaalisuus saattaa villitä jotkut käyttäytymään toisin kuin
tekisivät arkiroolissaan julkisella paikalla.

Männäviikolla YLE:n netissä silmääni sattui nuorisokanavansa artistien poliittisuutta käsittelevä työ. Otin siitä mustien Sniegelin A 6:sen kansien välissä olevaan avolehtiöön otsikon ajatuksen. Johan ovat trollit hävyttömiksi käyneet, etten pahemmin sano. Ota itse kantasi – ai niin – eihän sinua kukaan kuuntele!

Torjutun – itseään asiakkaaksi luulleen – olemisen tunnoton tuska

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni pikkuporvallisuudessa ei ollut savottaa vaan helyrasia.

Anteeksi; voitinko kirjallisuuspalkinnon, käsikirjoitinko menestyselokuvan, tuliko vaatekaappini oven sisäpuolelle oma lööppi vai siteerattiinko juttuani valtakunnanverkon eetterimediassa? Hahahaa. Ei; joihinkin jälkimoderneihin nettieläjiin iski vain turha uteliaisuus – fear of missing out – FOMO.

Aseistakieltäytymisestä, osa 3, velvollisuus vai pikkumaista moralismia?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä lähetettiin tilaamatta ja peruminen
vaati koko työpäivän mittaisen sähköpostinvaihdon. Oikeasta
yläkulmasta on poistettu henkilökohtaisia tietoja.

Postaussarjan kolmas ja viimeinen teksti käsittelee poliittista aseistakieltäytyjyyttä. Johan on kumma sanapari! Kuulostaako käsite ristiriitaiselta vai jo suorastaan pähkähullulta? Että jos laki tai politiikka on väärä, ei silti tuosta vain voi omalla päätöksellä jättää velvollisuuttaan täyttämättä.

Miksi kukaan ei puolusta hyvinvointivaltiota?

Poliittisen (kesä)keskustelun tärkeimmät asiat ovat olevinaan väitetty hallituksen kaatuminen ja kenestä tulee Perussuomalaisten puheenjohtaja. Juuri siksi niillä ei ole mitään merkitystä, koska kaikkein keskeisimmistä isoista asioista ollaan yhtä mieltä; eletään hyvinvointivaltion romutuksen/jälkeistä aikaa.

Perussuomalaisuus on tyhjä arpa

Maamme käy näinä keväinä kuntavaaleihin, joissa valittavat tulevat tekemään painavia päätöksiä ihmistä lähelle käyvissä merkittävissä asioissa. Luonnollisesti ehdolla on kaikentasoisia ihmisiä; on myös liikkeitä, joiden sanoma on vähemmän kuin rakentava – toisinaan suorastaan vaarallinenkin.

Ja nytkö muka Suomen julkinen tila paremmakseen puhdistuu?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Anteeksi vaan; en ota tosissani suomalaisten valtavirran poliitikkojen pitkänaamaisen totista puhetta Yhdysvaltain Washington D.C:n tapahtumista. Nytkö Suomen julkinen tila puhdistuu vihasta, nationalismista, rasismista, populismista, valehtelusta ja omaneduntavoittelusta? Älkää naurattako.

Yhäkin ei painajaisuniyhteiskunnalle

Pekka Katajan heinäkuisesta murhayrityksestä Jämsässä on nyt vangittu kaksi miestä, mutta tämä ei todellakaan ollut vielä tässä. Pohdittavaa riittää. Miten poliittinen teko oikeasti oli ja hoitiko media tehtävänsä kunnolla? Pahaa pelkään, että asiallinen pohdinta kiinnostaa vain harvoja. Jos ketään. 

Öykkäröintiryöstöt ja aseenesittelyt painajaisuniyhteiskunnan enteinä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Maailma, jossa mikään ei tuota, kannata eikä etenkään kuulu meille; on paha paikka. Taktisesti suojautuneet poliisin hälytyspartioiden konepistoolimiehet hakevat kiväärimiehiä parvekkeilta ja pitkäkestoinen rikostutkinta sinetöi ryöstöuhrien asuntoja sinunkin porraskäytävässäsi. Sitäkö kaipaat? Pidä varasi!

Keskusta ei ole työväenpuolue, eivätkä ole Perussuomalaisetkaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Loistavaa polkua ei saa katkaista; siitä ei saa edes
puhua pahaa, tätä on Keskustan politiikka Sanna Marinin hallituksessa.

Maailmamme jakautuu jokseenkin suhteettoman epätasaisesti omistaviin ja omistamattomiin. Moni luulee olevansa ensinmainittuja, koska haaveilee, ostaa ja ennenkaikkea äänestää itseään paremmaksi. Todellisuudessa sellaisen rahat ovat vain lykättyä velkaa ja niin sanotut omistuksetkin pelkkä rasite. Virhetikki, myönnä pois!

Puuttuuko ymmärrys, kuunteleminen vai ihmisarvo?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei olla
enää suljettu kuriyhteiskunta.

Ajassamme aivan liian monella on tarve pakottaa muut elämään ehdoillaan tai mielensä mukaan. Kaikkien pitäisi kuunnella ja ymmärtää heti kaikki. Paitsi ehkä omasta mielestään erikoistapaukset, jotka asettuvat kaikkien sääntöjen yläpuolle, sekä tekevät muutenkin vain mitä itseään huvittaa.