Kysyy voimankäytön ja väkivallan eroa, muttei oikeasti halua kuulla vastausta, osa 2

Jatkuu täältä. Jos sinä Katri Kirsi kuvittelet olevasi oikea toimittaja, joka tarjoaa yleisölle tasapainoisen ja tosiasioihin perustuvan maailmankuvan rakennusaineet; miten onnistuit nyt? Etpä kaksisesti. Kyllä se niin taitaa vain olla, että tuollaisia kysellään vain siksi, koska ei haluta vastausta kuullakaan.

Sellaiset ovat omaehtoisen elämäntavan vaivat

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sanotaan, että jos aikoo elää kirjoittamalla; pitää kirjoittaa niin, että sillä elää. Näkeekö siis kukaan minua katsoessaan journalistin tai edes jonkunsortin kynämiehen? En oikeasti tiedä. No, tulinpahan ainakin kirjoittaneeksi. Kiitos sinulle huomiostasi, mille riville asti sitä ikinä sitten loppujenlopuksi riittikään.

Maailma muuttuu

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kanssasomelainen avautui äpillä tilatun ja etukäteen maksetunkin palvelun tulemattajäämisestä. Oli soittanut perään, mutta palveluntoimittajalla oli kuulemma jo toinen asiakas. Toimittamattoman tavaran tai tekemättömän työn laskuttamisessa ei minusta ole mitään selittelemistä tai puolustelemista. 

Vanhojenmuistelua, [numeroitta]

(Kuva: Jari Kähkönen) Yksi pois, yksi jäljellä.

Kauppareissulla S-Marketissa näin ovenedustan molemmissa metallisissa roskapöntöissä aatteellisia tarroja; yksi koronankieltäjien ja toinen kaiketikin lihansyönninvastustajien. Huomautin asiasta henkilökunnalle, että osaavat ohjata ulkopuhtaanapidon tehtävälle sopivaksikatsottavana aikana.

En minä tätä siksi tee, koska haluan olla kaverisi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Muuan Kontrollin toimituksen poliiseista katsoi asiakseen kertoa, että ei ollut useinkaan pitänyt siitä mitä kirjoitin, mutta hyväksyi ne, koska kriittisyyteni loi vaikutelman journalismista. Kah, siinäpä työväenluokkainen tyrkky rukkasvirkamies kertoi olennaisen luulotelluista keskiluokkaisista arvoistaan.

Minkäsortin vallankumouksellinen sitä tuli oltua

(Kuva: Jari Kähkönen) Joko ne nykyään sanoisivat
tälläistä toimintamallia mobiilijournalismiksi,
vaikka minä olin tehnyt samaa jo kymmenen
vuotta sitten ihan ilman nimikkeitäkin?

Pysähdyin iltakävelylläni merkitäkseni muistivihkoon lähtökohdan; en vain pystynyt vastustamaan tämän maailman nokkimisjärjestystä. Oikeasti en siis tainnut tulla olleeksi minkäänsortin vallankumouksellinen; turha ulista nokkaansaamisesta, kun itse haastoivat kanssani riitaa ja saivatkin sitä.

Minähän kirjoitan sen mikä huvittaa tai tarvitaan

Ei pidä hankkiutua kirjoittavaksi henkilöksi, jos ei osaa ajatella. Ajatella ihan oikeasti ja itse; ei vain vastata odotuksiin, sanoittaa toisten tarpeita, mielistellä tai luoda mitäänsanomatonta tapettia sekä taustamusiikkia. Siitä seuraa usein yksinäisyyttä ja epämukavuutta, mikä ei todellakaan tunnu hyvältä omissa nahoissa.