Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan heikkous ja itsesokeus tympäisevät minua

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisodassa joku onneton piruparka leimataan vastapuoleksi;
tätä härkitään kunnes saadaan taltioiduksi reaktio, jolle sitten hähätellään.

Varatuomari ja tohtoriopiskelija Otso Pohjalainen kirjoitti hyvän kolumnin YLE:n nettiin kulttuurisodasta. Mitättömin ensin. Kuinka kapteeni on voinut olla yleisesikunta -mitään? Ehkä, jos ye:llä ei tuolloin tarkoitettu samaa kuin nyt tai tutkinto oli jo kyllä suoritettu, muttei vielä ylennetty sitä vastaavaan arvoon. 

Voi tätä maanpuolustusmielisen tuskaa muuttuvassa maailmassa

(Kuva: Jari Kähkönen) Palveluspuvussa oli aikanaan tälläinen kuosi, mutta nyt värit kel-
paavat minulle enää käsilaukkuun.

On lystiä sanoa Joensuuta kaupungiksi ja Heiliä kaupunkilehdeksi, mutta paremmaksi voi yhä panna. Esimerkiksi kehottaa naama vakavana tekemään maanpuolustustahtoa tyhjästä, olemaan uskomatta Venäjän propagandaa ja syytellä maanpettureiksi. Et ole tosissasi! Missä maailmassa oikein elät?

Armeija pelleilee meidän nimissämme ja rahoillamme – eikä se käy!

(Kuva: Jari Kähkönen) Rakas armeija, sinun kilvessäsi on halkeama.

Oli aina selviö, että armeija on ensisijassa omaa etuaan suojaava, salaileva, suljettu, omalakinen ja arvaamaton ympäristö. Näin kävi puoliksi vahingossa ohjesäännön, päällikkövaltaisuuden sekä linjaorganisaation tahattomana seurauksena, mutta lopputuloksen kaikkinainen kelvottomuus on silti järkytys.

Halukkaat lukkarit kuvittelevat kaiketi olevansa isänmaan asialla

(Kuva: Jari Kähkönen) Vanhan holvin varjossa on yhä vartiokoppi, vaikka portti on
romutettu ja vartijat poistuneet jo "uudelta alaportiltakin" hyvän aikaa sitten.

Vähän vaille vuosi sitten kirjoitin tämän tekstin, joka piti äsken nostaa ylös linkattaessa edelliseen blogiin. Mielessä raksutti, että mistä tuo kaiketi Poliisiammattikorkeakoulun kouluttajakoulutuksen ylikonstaapeli väitetyt tietonsa sai. Samat sanat tulivat näet vastaan tässä kirjassa.