Se erikoinen tai oikeastaan ainoa, johon kyseinen luuseri pääsi käsiksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämäkö se on sitten kauhein asia maailmassamme?

Ajatustyö alkoi Michela Söderströmin Halipoliisin aikana, sai lisää virtaa Emmi Nuorgamin YLE-haastattelusta ja Karjalaisen Petra Mustosen therian-jutusta. Se tuli valmiiksi Maikkarin Nelli Hyttisen naisviha-nettijutusta sekä Maija Vilkkumaan Bossladyn YLE-ennakosta. Vaikka olihan toki jotain pohdittu aiemminkin.

Tottatosiaan; nuoruudenammatissa sitä tuli mieleen, että jos edessä perseilevä tekisi puoletkaan tuosta pomonsa, kaverinsa tai puolisonsa edessä – saisi tämä samantein kenkää, turpaansa eli tulisi exäksi. Mutta kun nolo totuus olikin juuri se, jottei tämä kenenkään muun edessä sellaista uskaltanut eikä ollut pääsyäkään. Luuseri.

Sellaista se ihmisluonto on. Kerrotaan muka vitsillä törkeyksiä toisista; tehdään mitä tahansa tullakseen nähdyksi tai saadakseen reaktio. Luullakseen kasvattavien aikuisten on siis turha luulla voivansa päättää kaikesta tai normittaa itsensä kautta – siinä on kyllin, jos puuttuu liian kovaan leikkiin eli sen varjolla sortamiseen.

"Aikuiselle on kyllin, kun puuttuu liian kovaan leikkiin eli sen varjolla sortamiseen."

Väkivallattomuudesta vetoaja, joka oikeasti toivonee vain pääsevänsä koulu-uhkauksen vanavedessä ylimmäksi sauhuajaksi väitettyine arvoineen; huomaa vielä kipeästi niiden kestämättömyyden. Välinpitämättömyys, kasvattamattomuus ja torjunta lävähtävät kyllä päin naamaa, jos siis arvojensa mukaan pitäisi todellisuudessa elää.

Eiköhän nolo totuus ole, että monetkin huomionkipeät pellet vain heittelevät kaikenlaista – seurauksista piittaamatta – sikäli, jos niitä edes käsittävät. Siinä kuin ”seuraajansakin” lähinnä pitävät näkemäänsä uskaliaisuudellaan kiehtovana viihteenä – ainakin kunnes saavutaan viimeiselle rajalle.

Ylitys merkitsee leimautumista saalistajaksi, rikolliseksi, häiriintyneeksi tai muuksi kenen selityksiä voidaan kyllä kuulla, mutta ei niitä enää uskota. ”Sä voit uskoa, että se on noin”, sanoi sosiaalityöntekijä-professori -vanhempien ikävertainen poika minulle – tuolloiselle teini-ikäiselle harrastelijapoliitikolle – tahallaan loukatakseen.

"Huomionkipeät pellet vain heittelevät kaikenlaista – seurauksista piittaamatta – sikäli, jos niitä edes käsittävät."

Tottatosiaan. Kukahan tässä ketäkin loppujenlopuksi pellenään pitää? Juoruilu on inhimillinen ominaisuus; se on seurausta evoluutiosta ja sille on paikkansa lajin selviytymisessä koettelemuksista, mutta meidän ajassamme tämäkin on tuotteistettu. Eipä ihme, että aikuisyhteiskunta on neuvottomana seuraustensa edessä.

Aikuisyhteiskunta, jonka jäsen pystyy kyllä olemaan auktoriteettivastainen, mutta samanaikaisesti haluamaan sellaiseksi itse. Vaatimaan solidaarisuutta ryhmälle, johon kuuluu, mutta olemaan hyvinkin valikoiva kenelle osoittaa sitä itse. Siksi minä olenkin ajanmittaan kasvanut epäilemään koko yhteenkuuluvuuden käsitettä.

Se taitanee olla luullakseen hyvää tarkoittavien aikuisten tai toisinaan vain vähän varsinaista ongelmapersoonaa miedompien vertaisten niin kutsuttua kannustamista. Yhdestä ei muka uskalleta elää ja hakeutua ihmisten pariin, toiselle taisi lähinnä tulla mikä luulet olevasi -krampin salonkikelpoinen versio. Kunhan koettavat päteä.

"Niin aikuiset kuin vertaisetkin koettavat vain päteä, koska tämä on evoluutiossa kehittynyt ihmisen ominaisuus."

Ei tosiaan lakkaa hämmästyttämästä, että kuinka valtava tarve ihmisellä voi olla smalltalkkiin, niidennäiden jutteluun tai päästä yhteyteen toisen kanssa. Moniko niin kutsuttu mielipide-ero on siis loppujenlopuksi vain toisen naamasta tykkäämättömyyttä? Tai ettei tiedetä itsekään miksi sen sanoi eli jotain teki. Tulipa nyt sitten vain.

Se on kovasti kiusaannuttavaa sille, joka olikin tosissaan. Puutteellisista teoreettisista perustiedoista tai väärän tilanneanalyysin takia saatu nöyryytys ei olisi ollut mitään. Mutta tässäpä onkin nieleskelemistä; rivit olivat täynnä tyyppejä, jotka halusivat vain viettää vapaa-aikaansa sinusta muodostamansa mielikuvan kanssa.

Jos halusivat. Yhtä hyvin päämäärä saattoi olla riita, sen ikuistaminen ja mahdollisimman laajalle levittäminen. Jotain missä mitättömän sekä keksityn välinen ero on vaikeasti havaittavissa tai olematon. Päätettiin vain, että tämä on näin ja sitten tehtiin. Seurauksista piittaamatta. Kunnes ei enää pakon edessä pystynyt. 

****

Olisi vain tarvinnut  antaa olla – pitää turpa kiinni ja näpit kurissa, – jotta ”se erikoinen” menee menojaan, mutta siihenkään vähään ei kyseinen luuseri sitten kyennyt.