Kylmää? No, ainakin toimivaa, muttei kaunista katsella

Välillä häviää, välillä voittaa; näin se oli pakko nähä, koska ei tätä muuten yksinkertaisesti oo jaksanu tehä työkseen 20 vuotta ja risat. Äläkä unohda nauraa. Totisilla nimittäin alkaa joko heittää päässä, ne rupee juomaan tai viedään pois ambulanssilla rintakipua valittaen. Mä? Mun nimi on Rauno ja mä olen vartija.

Onko tyylin löytäminen kirjailijuuden loppu?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ensipainoksen pitkämatkalaisille paketteina lähetettävät kappa-
leet lavastetussa työmatka- tai ampumaratakassissa, jollaista en itse koskaan oikeasti
käyttänyt.

Otsikon ajatuksen tarjosi Diane Johnson The life of Dashiell Hammett’ssa. Se sijoittuu aikaan, jolloin mies itse oli kai jo tunnettu ellei suorastaan kuuluisa. Kirjailijana Hammett vaikeni suhteellisen varhain, mutta pysytteli silti kiinni elämänsyrjässä ja vallanpitäjien riesana vielä vuosikymmeniä. 

Liian lyhyt patukka ja suikka hiertää

Kolmikymppinen Jorkka näytti hätäisen silmään lähinnä sähkömieheltä hailakansinisissä kulahtaneissa työvaatteissaan. Takin vasemmassa rintamuksessa luki toki VARTIJA Väktare ja Turvallisuusvartiointi sekä ylhäällä selässä VARTIJA tarkasti määrätyllä leveydellä, mutta joku älypää oli valinnut tekstin väriksi vain hieman pukinetta vaaleamman sinisen. Hän nousi ABC-aseman parkkipaikan ruudussa yli kaksisataatuhatta kilometriä ajetusta ja vuosimalliin nähden häkellyttävän kolhuisesta sekä naarmuuntuneesta Bensa-Hondasta lukiten oven avaimella perässään. Tuon tuntemattomuudessaan kuuluisan firman auto oli ajalle epätyypillisesti teippaamaton.

Susta on tehty valitus

Mies istui epämukavasti, saattoi sanoa mikäli oli alisanoihin tai kohteliaisuuteen taipuvainen ihmisystävä. Kiduttajan näkökulmasta yhdistetty kevytsuojaliivin etupaneelin alareunan paino vatsassa, hiostavan kuuma haalarikangas iholla ja halpojen varsikenkien narujen viiltävyys sormissa oli lähellä ihanneyhdistelmää, josta oli vaikea panna paremmaksi. Mutta se totisesti ei estänyt eräitä kunnianhimoisella tavalla vioittuneita yksilöitä yrittämästä. Mies, ammatiltaan vartija, tapasi etäisesti jossain pukuhuoneen oven takaa käytävästä korvaansa sukunimensä, kun joku kysyi 'missä se nyt vielä kuppaa'.

Majavanhäntä

Sinä lauantaina kuuma kesäpäivän päivävuoro alkoi vartijan osalta nopealla avaintenkeruulla, sillä kaikki autot eivät olleet ajossa kaikissa työvuoroissa. Tästä huolimatta viikonloppuna niiden tavallisten tapausten lisäksi kulussa oli myös kaikenlaista muuta ylimääräistä hauskuutta, kuten hälytyslaitetaidottomia ja ongelmanratkaisukyvyttömiä. Ensimmäinen kurjuustekijä oli täydellinen arvaamattomuus, joko työvuoron sai juosta hiki päässä aloituksesta lopetukseen tai taistella pysyäkseen hereillä, sillä toinen oli yötyötä tekevän asteikolla täysin siivottoman aikainen ylösnousu ehtiäkseen töihin.