No, saivathan ne nyt edes soitettua hätänumeroon

Kun luin kotirauhan rikkomisesta Sanna Antikaisen luona Outokummussa ja Joensuun Karhunmäen ”näyttävästä poliisioperaatiosta”, luulin hetken olevani reaaliaikamaailman sijasta Carelia – villi itä -romaanissa, jota Heikki Turunen ei kirjoittanut. Tämähän on jo ihan silkkaa kertomakirjallisuutta!

Yksityisten turvallisuuspalveluiden paradoksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tulinpa ladelleeksi äskeisen yrityslähestymiskielto-yleisönosastokirjoitukseni loppulauseeksi – tai pikemminkin kappaleeksi – liudan attribuutteja, joiden epärealistisuuden tiedän liiankin hyvin. Sitten luin Hannu Pesosen YLE-jutun yksityisistä vakoiluyhtiöistä, joten päädyin otsikkooni.

Poliisin ylenkatse – mitä vain, jottei turvallisuustyöntekijä näyttäisi toimijalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu havainnekuva siitä kuinka
asiat olisivat voineet olla ennenvanhaan.

Yksityisellä turvallisuusalalla on antisosiaalisia kukkoilijatyyppejä, jotka ovat kyllä mielettömän itserakkaita, mutta samoja ei kiinnosta juuri lainkaan oma osaaminen tai ammattitaito. Sopii vähän liiankin hyvin kuvaan, jottei tiedetä mitään historiastaankaan. Poliisin ylenkatsetta pidetään itsestäänselvyytenä.

Ja mitähän tekin sillä maalittamisen kiellolla sitten tekisitte?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ei. Ei. Ehdottomasti ei. Niin kutsutun maalittamisen kriminalisointi on tarpeetonta, koska ei ole keskusteltu kuinka iänkaikkiset julkinen kehottaminen, yllytys, avunanto, tekijäkumppanuus ja vast’ikäinen tiettyjen rikosten valmistelu osoittautuivat riittämättömiksi. Häh? No, koska Sunnuntaisuomalainen.

Lisää provokaatiota tai möläyttelyjä ei enää kaivata, Kaarina Karhapää

(Kuva: Jari Kähkönen)

(Karjalaisen netti 26.5.25 sekä printti 27.5.25) Olehan opettamatta sallitun ja kielletyn rajaa muille, kun et näemmä tunne sitä itsekään. Suomessa saavat kyllä kantaa puukkoa muutkin kuin vain koulutettu ja valtuutettu työntekijä, jos se on ehdottoman välttämätöntä työtehtävän vuoksi.

Kiittele sinä siinä itse itseäsi vain

Odotellessani aamuteeni hautumista; kuuntelin YLE Joensuun radiouutiset keskellä Kuopiosta juonnettua Radio Suomen alueellista aamulähetystä. Jäähallissa oli ollut eilen illalla läheltä piti -tilanne, kuten toki tajusin heti itsekin; jos en tällä praktiikalla tunnistaisi palokelloa, olisin melko turha äijä.

Olipa Kerran yövartija, josta tuli poliisi ja pianpa jo sanottiinkin Sen Pituinen Se

(Lähde: Youtube.com/aguilera productions) Päättele 

itse, että miksi tämä "kirjastopoliisi" ei enää ole 

olemassa.

Myönnän – kirjaston sisä- tai omapoliisi on vitsi – muistanhan 90-luvun Seinfeld-sarjan, jos vaikka vain ohimennen. Surffasin tv-kanavien välillä; tai näin vilauksen vanhusten ruudulta olohuoneesta, kun olin menossa eli palaamassa tekemästä jotain paljon kiinnostavampaa. Vaan kun Sinimusta liike sekä Helsinki.

Joukkoliikennepoliisista, taas

(Kuva: Jari Kähkönen) Havainnekuva maaseutuisen syrjäkylän kootuista huvituksista.

Olen säännöllisesti pitänyt pilkkanani erikoistuneen joukkoliikennepoliisin käsitettä Suomessa. Näin siksi, että yhtäältä sen tarvetta ei olla näkevinään, toisaalta kukaan ei moista rupeaisi järjestämään ja kolmanneksi voi olla vain yksi yhteinen jaettu poliisi...Oho...Eiku.

Poliisi-itsemurhat

(Kuva: Jari Kähkönen) Tätä vanhaa kuvituskuvaa Kilon poliisin ulkoseinästä en muista
vähään aikaan missään käyttäneenikään.

Haluan tänään poikkeuksellisesti aloittaa selityksellä, sillä käsittelen kahta äärimmäistä tragediaa, joissa molemmissa on kuollut ihminen. Valitettavasti kirjoitus on välttämätön yleisen edun vuoksi; siispä kukin ymmärtäköön, etten nyt erityisesti viittaa hänen rakkaaseensa enkä loukkaakaan yhtään ketään.

Diivailu

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin keskinäinen
yhteys on täysin sattumanvarainen tai tahaton.

Se vain on niin, että ihminen ei koskaan tyydy olemaan sairas, häiriintynyt, poikkeuspersoona, riippuvainen ja niin edelleen yksin. Aina tullaan jotenkin näkö- tai kuuloetäisyydelle kerjäämään huomiota, valitettavasti. Näin elämä sekä ihmisluonto vain yksinkertaisesti toimivat.

Kaiken saa tehdä, muttei jäädä kiinni eikä ainakaan tulla nähdyksi häviäjänä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se Tavallinen Tarina, kauan sitten ja toisessa paikassa.

Luin Hesarin profiilin Timo Vornasesta kirjastossa viikonloppuna, kun Karjalaisen netin maksumuurintakainen ylösnosto siihen yllytti. Aiheesta bloggaaminen varmistui, kun arkena Maikkarin rikostoimituksen netissä uutisoitiin hänen jatkaneen juttua Facebookissa sanoen kuitenkin vain vähän olennaista.

Ei – ei – ehdottomasti ei – yrityslähestymiskiellolle

Sopivuudeltaan arvoituksellista, kouluttamatonta, anomusta tekemätöntä ja siksi auktorisoimatonta ei voi eikä pidä rohkaista – vai sanoisinko peräti röyhkeyttää – suorittamaan operatiivisia turvatehtäviä. Koska häilyvät lähtökohdat yhdistyvät maksimaalisen epärakentavasti vastuumekanismeihin, jotka ovat arvoitus.

Nimetön kiusaaja peittäisi seuraavaksi kasvonsakin?

Syistä, joita en välitäkään tietää; olen YLE Joensuun lineaariradiouutisissa pitkin päivää vaivautunut Henri Rikanderiksi oletetusta Ilkka Ritvaseksi luullun studiohaastattelussa. Ensinmainittu on normalisoimassa poliisin epäasiallista kasvojensa peittämistä, kyseenalaistamatta.

Kun ei sen paremmin seiso, pauku kuin näykään

Sotilaspoliisi on kolmannen luokan puolipoliisi, sotilasoikeudenhoito vitsi ja esimiehet pellejä. Näin ajattelin, kun luin MTV:n rikostoimituksen mediatilasta tuomiojutun tuon hassunkurisen paralleelimaailman oikeustapauksista. Onko Puolustusvoimat turvallisuusriski? Ja entäpä jättipoliisilaitosten suorituskyky?

Jokaisella on valtaa jossain

Otsikkoni on laini; se on kreditoitu Theodore Rooseveltin Alice-tyttärelle, minkä kuulin kuukausia sitten YLE Areenan podcastista. Asiayhteys oli viimemainitun – tuolloisen ikänaisen – ryhtyminen puolustamaan afrikkalaisamerikkalaista autonkuljettajaansa rasistisilta slurreilta liikenneraivotilanteeessa.

Suojella omalta itseltään

Otsikon viisaus on muinaista Helsingin aluetelevisiota. Sanoja oli Jussi Arhinmäen haastattelun minäkertoja keskellä kuumaa kesää kallovedossa poliisin voimankäytön seurauksena. Olen muistavinani konstaapelin saaneen sakot ja koulutuksessa opetetun, ettei polvella saanut enää painaa kiinniotettua niskasta.

Itä käy hitaalla

Sattuipas hassusti. Päivämääränä ja paikassa, joita en sano; näin poliisin partioauton, minkä tunnisteita en niinikään jaa – pysäköitynä kaupan eteen. Skannasin katseella ulkoa ikkunoiden kautta, että onko tuonne menemistä ylipäätään, mutta voi veljet sitä noloutta kuin sisällä sitten näinkään.

Kun se turvallisuus on edelleenkin kokonaisuus eli useiden tekijöiden yhdistelmä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Että minua otti päähän vuosikymmeniä sitten, kun se valtakunnallinen ison rahan firma, jonka hommissa tuolloin olin pääkaupunkiseudulla, alkoi myydä murtohälyttimiä koteihin vähittäiskaupassa pahvipaketissa. Sainko toissapäivänä, eilen ja tänään eteeni tuon kehityksen täkäläiset seuraukset?

Haluat ainakin kuvitella ettet olisi se joka lyö

(Kuva: Jari Kähkönen) Sen jykevämpää sisäämenotyökalua en soisi enää koskaan
käyttäväni, mutta pitäähän se pullo jollain saada avatuksi.

YLE Jyväskylän toimittajiksi oletetut tekivät pikkusievän on vähän niinkuin mainitsevinaan, muttei silti oikeesti -jutun kuukausi Uuraisten nuorisotilaselkkauksen käräjätuomion jälkeen. Puhe on olevinaan nuorten vihapuheesta ja sopimattomasta käytöksestä nuorisotyöntekijöitä kohtaan.

Valtion poliisi vai poliisin valtio?

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisi on oikeudenhoitoviranomainen.

Olen sivunnut aihetta useasti aiemminkin; nimittäin poliisin halua käyttää henkilöllisyys- ja matkustusasiakirjojen sormenjälkiä rikostutkinnassa. Eipä ihme, että henkilökorttienkin sormenjäljistä piti muodostaa rekisteri, vaikkei ollut pakko. Tämä olisi uskomatonta, jos poliisi ei tekisi vastaavaa koko ajan.