Trollaa ja negaa vain – siten romutat lopulta koko yhteiskunnan

Apinoiko internet elämää vai elämä internettiä? Moista pohdin, kun äsken bloggasin Vornas-jutun häntäpään jämistä ja – luullakseni – kirjoitin toisaalle karjalaisen toljotuksen kummallisuudesta. Sekä; jos mainitsee trollaamisen, on tietenkin käsiteltävä myös negaamista. Nehän ovat ikiaikaisia ”ihmis”tapoja.

Asuntojen lyhytvuokrauksen voisi vallan mainosti kieltää kokonaan

Yksinkertaista: ei voi olla hotellin tuloja ilman hotellin velvoitteita. Yhtä yksinkertaista on, että miksi näin yritetään siitä huolimatta – tarkoituksella ja tieten – tehdä. Koska voitontavoittelu. Jos pääoman arvo ei koko ajan lisäänny, sen katsotaan vähenevän. Mikäli kapitalismissa on luonnonlakeja, tämä on sellainen.

Jatkopätkä elämäntapasairauksista ja -terveysongelmista

Minun on toisinaan nähty kommentoivan uutisia ja näkökulmia YLE:n netin laatikossa, koska 98%:sesti moderointi toimii. Yksi pinna lähtee pois siitä, kun sallivat jonkun dillen syytellä minua maahanmuuttoylijohtajaksi sekä toinen siitä että joskus keskustelut sulkeutuvat ennenaikojaan.

Hyvinvointivaltion romutuksen jälkeinen maailma on paha kaikille

(Kuva: Jari Kähkönen)

Hah-hah-haa. Enpä olisi arvannut YLE:n kehtaavan asettaa topikaalisuuden tai koherenssin kaltaisia laatuvaatimuksia uutisjuttujensa kommenteille nettisivuillaan; semminkin, kun niistä ei edes makseta. Antaa olla, sillä onhan minulla blogini; voin kirjoittaa vapaalla mitalla – aluksi aivan toisesta aiheestakin.

Mitä hallinnon vekslaamisesta, jos työ vain koko ajan vähenee ennen loppuaan?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Te-Palvelut eli työnvälitys eli työhallinto palaa valtiolta kuntiin 54 vuoden jälkeen. Ongelma ei ole hallinnon sijoitus; ongelma on, että työ kokoajan vähenee ennen loppuaan. No, tavanomaisesta poikkeavat niine "tavanomaisesta poikkeavine mielipiteineen" eivät tätäkään myönnä, mutta se on heidän häpeänsä.

Elinkautinen oppiminen on epätoiveyhteiskunnan piirre

YLE-kolumnisti Matias Mäkiranta on taloustieteen maisteriopiskelija Brittein saarilla ja sen kyllä huomaa, valitettavasti. Tuli kirjoitettua elämästä vieraantunut teksti olemattomalle yleisölle. Moniko peruskoulun alumiini (huom. tah. pilk.) sekä tuleva amis – muka – hötkyilee tulevaisuuttaan tähän tahtiin?

En ole suosiotasi vailla

Aijaa. Onko tässä marketissa tietty järjestys missä ostoksensa pitää pakata kantamukseen ja poikkeamasta sanotaan? Kuulkas. En minä kaipaa ääntänne, rahojanne, julkisuuttanne tai muutakaan vastaavaa; ihan sama, kunhan henkilöllisesti hoidettavat lähipalveluni vain toimivat eivätkä maksa liikaa.

Vilpitöntä mieltä ja hyvää tahtoa etsimässä

Maamme taitaa olla aika valmis eikä todellisia ongelmia enää ole, jos voi tärvätä aikaa kulttuurisodan kaltaiseen jonninjoutavuuteen. Vaikka toisaalta; ymmärtäähän tuon – tämä on kaunayhteiskunta, jossa yksi jos toinenkin taitaa – luullakseen – kokea sivuutetuksi tulemista ja merkityksettömyyttä.

Itse tässä on jokaisen oma elämänsä elettävä – sikäli, kun enää kohta pystyy

(Kuva: Jari Kähkönen)

Niin ihmisiin tympääntynyt erakko kuin olenkin; ei ole taikakeinoa välttää heitä täysin. Olemme sosiaalinen eläinlaji, joka tarkoittaa että näemme, koemme sekä olemme mieltä toinen toisistamme – näin tämä on mennyt aina – se ei missään tapauksessa ole pelkkä nykyajan ilmiö tai tietynsortin teknologian seuraus.

Kaupan konfliktin kylkiäisenä voi tulla paljon muutakin pahaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tiedätkö sinä mitä solidaarisuus tarkoittaa? Oletko itse? Kenelle tai ketä kohtaan? Miten solidaarisuutesi näkyy? Linkitettyyn YLE-sisältöön viitaten kaupan työnantajat taitavat ainakin tietää kuinka nämä asiat menevät alallaan; sennäköisiä ovat otteet ja siltä tullee toteutunut todellisuuskin näyttämään.

Kehen sinä samaistut; lapsiin vai aikuisiin?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Hyvää lapsen oikeuksien viikkoa! Kirjoitin yllä näkyvän otsikon cahieriin, kun pidin väliaikaa norjalaisesta Lapset -elokuvasta. Se oli repliikki; taululle luokassa oli tehty naisia loukkaava ja esineellistävä piirros. Opettaja korjasi siitä huumorilla kirjoitusvirheen, muttei selvittänyt eikä puhutellut tekijää.

Kovimmin huutavan tasavalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kun kulttuurisodassa enemmän vähemmän kaikki on pelkkää
poseeraamista, saattaa olennaisin kysymys taisteluun lähtiessä olla, että onko tänään
tumma vai vaalea päivä. Ollaanhan kuitenkin niin köyhiä, että kaikkia mahdollisia
värejä ei ole voitu hankkia.

Ajatukseni siemen oli Helsingin aikojeni taistelutoverin kommentti alemman keskiluokan tarpeesta uskoa säännöin luotuun oikeudenmukaisuuteen vs. oma prole-fatalismini. Sitä edistivät osaltaan myös omien, muita asioita käsitelleiden otsikkojensa alla Asta Leppä YLE:n netissä ja Kirkko&Kaupungin Naatus.

Hoitajien työtaistelun ei parane epäonnistua, jotteivät rikkaat tee omaa vallankumoustaan

Jos hoitajien työ on niin kiireellistä ja välttämätöntä, että sitä tekemään täytyy lailla pakottaa; miksi suhtautuminen ei heijastu neuvottelujen sujuvuuteen, työehtojen laatuun sekä palkan määrään? Tämä on kapitalistinen yhteiskunta, höpsöliini; sellaisessa hoivaava, kasvattava ja uusintava työ mitätönnetään.

Hyvää päivää, mikrofoninvartta

Huomasin tässä päivänä eräänä, kun YLE:n nettiuutisia luin, että Anne Ali-Hokaksi mainittu keskinkertainen pitkänlinjan ajankohtaistoimittaja-henksu oli tutkivinaan maan työttömiä. Mitähän tuostakin mahtaa tulla? Luullee saavansa sujuvaa sanailua työvoimapalvelumallin muutoksesta – jos oikein tietää itsekään.

Ei täsmää

Palautin vast’ikään kirjastoon Juha Räikän Salaliittoteorioiden filosofian, mikä lisäsi tietoani ja ymmärrystäni tästä ajankohtaisesta sekä painavasta aiheesta. Mitä jos ulosanti ei täsmää esiintymiseen tai esiintyminen asemaan? Siitä alkaa todellisuuden suodattaminen, mikä voi myös muuttua salaliittoteoriaksi.

Henkisestä itsepuolustuksesta, eli, mitä tehdä, jos päällesi rynnitään somessa

(Kuva: Jari Kähkönen) Useaa hommaa pitää taitaa vähän
kotitarpeiksi, vaikka se toisaalla on jo jonkun leipätyötä.

Vaikka kaikille ei ole puhujuutta tai kirjoittajuutta suotu; heidänkin on osattava toimia päällerynnimistilanteissa, koska niin paljon inhmillisestä elämästä tapahtuu nykyään netissä. Ajattele näin; on useita hommia, joita jokainen taitaa vähän kotitarpeiksi, vaikka toisaalla sama on jo jonkun leipätyö.

Miksi suostuisin edes vaikenemaan tähtesi?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kyllä maailmaan meteliä, metsään paskaa ja nettiin postauksia mahtuu; älä ole yhtään huolissasi. Tämän kirjoitin muistivihkoon, kun kävi kiusallisen ilmeiseksi, että bloggaan nettikeskusteluista. Ei sanottavasti kiinnosta, mutta ihmisten yhteispeli tai pikemminkin sen puute voi vielä osoittautua olennaiseksi asiaksi.

Pihan mainos ei vielä tulevaisuuttamme linjaa

Kirsi Piha julkaisi Kenen Kokoomus -pamfletin, minkä voisi sivuuttaa irvaillen vähäverisestä lasileukaliberaalista, joka paetessaan tosipaikassa paljasti, ettei ole minkäänsortin kunta- tai poliittinenkaan johtaja vaan silkka uusimman talouden yritysvalmentajaklovni. Eipäs mennäkään sen matalimman aidan ali!

Saat mitä saat ja se on mitä on – sellainen on ihmisluonto

Olin juuri kaupasta palanneena lakannut nauramasta Varustelekan jumalattoman hauskaa coputtamista hollantilaisesta paitaylläristä, kun kuuntelin Novan Retroperjantai 2.0:aa; DJ Matti Airaksinen ei saattanut soittaa tulevalle alokkaalle Raptorin Armeijaa. Siispä inspiroiduin ihmissuhteista ja vuorovaikutuksesta.

Miksi kukaan ei puolusta hyvinvointivaltiota?

Poliittisen (kesä)keskustelun tärkeimmät asiat ovat olevinaan väitetty hallituksen kaatuminen ja kenestä tulee Perussuomalaisten puheenjohtaja. Juuri siksi niillä ei ole mitään merkitystä, koska kaikkein keskeisimmistä isoista asioista ollaan yhtä mieltä; eletään hyvinvointivaltion romutuksen/jälkeistä aikaa.