Kuka on teidän vastaava hoitaja ja onko kaikilla nimeltämainituilla vartijakortit?

Tämä on sitten Youtube-upotus, jos et sitä erikseen sanomatta itse tajunnut.

Ei olisi yhtään kiinnostanut, mutta kun vahingossa ilta-aikaisen uutiskierroksen yhteydessä huomasin Maikkarin Pekka Lehtisen uutisen turvafirma TAC Oy:stä; teen siitä pikaisen ylösnoston, vaikka periaatteessa päivän tinki onkin jo täynnä. Tuo juttu on näet melkoinen mainos, jossa vain kaikki olennainen jäi kysymättä.

Onneksi ei käynyt pahemmin, kiitos oikeastaan ei kenenkään

Helsinkisen Bar Ihkun edustan ammuskelun tietänevät tätä kirjoitettaessa jo varmaan kaikki, joten jätän kertaukset ynnä linkitykset väliin; siirryn suoraan arvailuun&jälkiviisasteluun. Tämä on aika tökerö juttu kaikkinensa, minkä paras puoli lienee vähät vahingot, eikä lopputulemasta olle kiittäminen ketään.

Ovatko ne siellä ammattikoulussa jossain päiväkodissa, vai?

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on se sentään jostain joensuisesta kauppakeskuksesta.

Kaupungiksi imarrellun ylikasvaneen kirkonkylän – Joensuun – hahaahhaa – väitetty kaupunkilehti, Karjalan Heili – hehhee – päästi aikamoisen paukun tällä viikolla. Ovatko nuorisoasteen turvallisuusalan opiskelijat jossain päiväkodissa vai? Yleinen vai erillinen oppilaitos turvallisuusalalle; se on kiehtova teema.

Sanoitpa sitten alpha tai alfa – typeriä pikkukakaroita ne ovat silti – vielä pitkään

Mietin kirjoittavani tämän jo tovi sitten, kun luin nuoren yleisönosastokirjoituksen Suuressa Punamustassa Syövässä. Tänään luin YLE:n Lontoon-kirjeenvaihtajan transnuorijutun. Sukupolvet ovat vaihtumassa; zetat ovat nuoria (aikuisia) ja kakarat ehkä A-sukupolvea vaan ei kuitenkaan silti välttämättä parasta A-ryhmää.

Asevelvollisuus on niin ohi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Syistä, joita en hyväksy; sunnuntaina YLE:n netin etusivulla oli seuraava liki kuusi vuotta vanha juttu. Epäilen, että Timo Keränen, jonka muistan lukuisten sotilasparaatien televisioinneista; on jonkunsortin armeijan omatoimittaja. Ja verkkotoimituspa sitten fleimasi oletettavasti tunteisiin vetoavalla sisällöllä.

Ärisee, haisee, sontii lattialle, vie tilan ja voi vielä rusentaa päreiksi tai kuoliaaksikin

Kutsu sitä miksi haluat, mutta periaatteessa kenellä tahansa voi olla vieraslajinen suurriistaeläin elintilassaan; siksi hän saa niin kärsiä konkreettisesti kuin vaieta kokemastaan häpeässäkin. Tämän minä ajattelin, kun Ruben Stiller mestarillisesti hiljensi Pyöreän pöydän naiset männäkeskiviikkona.

Opettajat ratsastivat lasten oikeuksilla eivätkä kanna vastuuta tekemisistään

(Kuva: Jari Kähkönen) Eikä olla ikinä offline.

Turun kaupunki osti kaikille neljäsluokkalaisilleen tablettitietokoneet. Mutku. " – Kouluajan ulkopuolinen käyttö on vanhemman vastuulla. Koulu ei voi valvoa, miten laitetta kotona käytetään, sanoo opetushallituksen Laura Francke", lainaan asiassa ilmenneitä ongelmia käsitelleestä YLE:n jutusta.

Hybris taisi sitten lopultakin saada Ukrin kiinni

Ukri on muinaissuomea; sana esiintyy paitsi kansanrunoutemme perusteoksissa, mutta on myös huomattavasti nuoremman Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistyksen nimi. Rahastonhoitajatar Tarja Tuovinen tuli ulos Karjalaisessa valitellen sen lähimennyttä ja nykytilaa sekä maalaten tulevaisuudenkin kovasti synkäksi.

Vailla häpeäntunnetta

(Kuva: Jari Kähkönen) Eiköhän tuokin veto ollut alunperin tehty somea varten(en muista miksi), mutta käytetään se nyt tässä uudelleen, kun ei kerran palkkaakaan makseta.

En ollut suunnitellut postaussarjaa, mutta jatkan silti intellektuelliudesta, sillä Donner -elämänkerran loppuun saaminen avasi aiheeseen kiehtovia näköaloja. Itseasiassa; vailla häpeäntunnetta on aika moniulotteisesti sanottu. Sellaista harjoittavahan voi myös olla ihan vain kylähullu tai pelkästään pöljäkin.

Hus! Pois! Etsi itseäsi muualta! Ala intellektuaaliksi vasta, kun et muualle pääse tai sovi

(Kuva: Jari Kähkönen) Joku laikka pitää tässäkin hommassa olla, jotta sitä voi tehdä.
Enää ei kuitenkaan onneksi tarvitse käyttää erityistä isohkoa kenttälaukkua, koska
tänään kirjoitusvälineitä saa jo huomattavasti helppokulkuisempina malleina.

Päätin viimeksi retoriseen kysymykseen, että josko olisinkin kohtuukäyttäjä kirjoittamisessa, koska Emilia Männynväli lahjoitti minulle ajatuksen tuoreessa esseekirjassaan. Siispä; 2/3 osaa Kai Ekholmin Jörn Donner -elämänkertaa luettuani, tuntuu luontevalta jatkaa intellektuaaliudesta elämäntapana.

Terapiayhteiskunta ei ole yhtään holhoavaa kuriyhteiskuntaa parempi

Piti lukemani Mullikasta Asta Tenhusen salametsästysjuttu; se oli ihan köyhä, mutta sain samaan hintaan takasivulta Sunnuntaisuomalaisen kiertolaisen myrkyllisistä parisuhteista. Että – mitä vittua – ei ole diagnosoitavissa narsistista persoonallisuushäiriötä, mutta on silti narsistisia piirteitä?

Turvasanomista, vielä kerran

(Lähde: kuvakaappaus Traficomin nettisivuilta) Jos kerran olet niin fiksu kuin väität, tee se sitten minua paremmin.

Arvaapa kiinnostaako? Varmasti yhtä paljon kuin kuunnella haukkuja tuolloin noin kolme lehteä sitten olleen ja menneen TS:n pääkirjoituksista muuan marraskuuna toriajan aamunpuolesta Helsingin kauppatorilla. Kyllä minä niin perusteellisesti ehdin tuohonkin projektiin tympääntyä, kiitos vaan.

Pilluilu eli puhu sinä vain lämpimiksesi tai ollaksesi mielenkiintoinen – eikä väliä piiloagendastasikaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä mielivaltainen kuva koreasta – vaan käytännössä aika
hyödyttömästä – stereotyyppisestä äijälinkkarista ei vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti liity mitenkään tekstiin, jonka päällä se on.

Perjantai-iltana haluan syödä herkullisen pikaruokaisesti, kuunnella ysäriä sekä katsoa kunnon poliisirealityä hörppien kylmää Dr Pepperiä. Joku YLE:n ”asiaviihdeslotti” ei paljon nappaa – nauru ja pieru ajatuksellekin. Mutta sitten silmiini sattui tämä tyrkytys, joten katsoinpa sen sitten lauantaina aamulla.

Palvelusturvallisuuskriisi merkitsee asevelvollisuuden loppua

(Kuva: Jari Kähkönen) Ommelkaa maastokuosinne laukuiksi.

YLE:n MOT:n Magnus Berglund teki ajankohtaisdokumentin kuolemaan johtaneesta ampumaonnettomuudesta, mutta ei lopulta paljastanut paljoakaan tai vastuuttanut ketään. Yleisessä ja yhtäläisessä asevelvollisuudessa ei voi olla yksityissalaisuuksia eikä omalakisuutta – sille moiset merkitsevät lopun alkua.

Vantaan kouluampuminen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kai sitä tästäkin täytyy bloggata, koska päivän teema vaihtui äkillisesti. Aktiivinen ampuja koulussa on pirullinen tilanne, jollainen olisi parhaimmillaan ennaltaehkäistynä. Mikäli se tästä huolimatta käynnistyy; tapahtumiin on pakko puuttua, mutta käytettävissä ei enää ole yhtään ainutta hyvää vaihtoehtoa.

Flanööri

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei synny asuntoja eikä edes irtaimistovarastoa mokomaltakin
"kauppamiesten heimolta".

Välillä tämä tuppukyläelämä ottaa kovemmalle. Landepaukut ympärilläni ovat niin kirkonkyläläistä että, mutta silti he ovat samanlaisia erilaisuutta vihaavia kateita sisäsiittoisia umpimielijuntteja kuin ne metsän keskellä asuvatkin. Pelaavat täällä molempaa päätyä samanaikaisesti, koska voivat.

Itsetarkoituksellisuuden ylistys – järjestävät, jotta saavat sanoa järjestetyn

Minä näin Kontiolahden ev. lut. seurakunnan hiljaisen viikon toimintailmoituksen jo likipitäen viikko sitten eräällä kylän ilmoitustauluista, jotka rutiininomaisesti tarkistan aina osana kävelylenkkiäni. Mutta sitten maakuntalehtioletettu Karjalainen selittääkin äkkiä jotain raskaasta rokista.

Ei kaikkien tarvitse säteillä ympärilleen, olla kiinnostuneita tai vaikuttaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni helyrasia.

Minulla oli nuorena käsitys tärkeydestäni, kuinka toimittiin oikein ja mihin olin menossa elämässäni. Osoittautui, etten ollut muita kummempi useassakaan suhteessa, niin kutsutun karismani painavan sekä jotten oikeasti tiennyt elämästä paljoakaan. Eikä tämä pohjimmiltaan haitannut pätkääkään.

Itä-Suomea ei voi, tule eikä kyetäkään pelastamaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on luonnosvihko. Jos
minulla on ajatus kesken, odota vuoroasi kärsiväl-
lisesti äläkä rupea kerjäämään huomiotani pelleillen.

Istuin aamusydämellä kalsarisillani kartanoni köökin olemattomassa ovenpielessä jakkaralla silmiäni hieroen, kun Ilomantsin kunnanjohtaja Marjut Ahokas piti meillä on -puhetta seurusteluhuoneen nurkassa pajattaneissa ministereoissa. YLE Joensuun Tanja Perkkiö säesti turvallisuuspoliittisesti.

Että älä anna totuuden tulla hyvän jutun tielle?

Aamulehden case kuopaisi pintaan muiston mielestäni. Istuimme kesähelteillä tuopposilla Elielinaukiolla Vlatavassa ansioituneemman toverin kanssa kuin oli ollut kuvajournalisti. Heitin pokkana, että jos journalistisia feikkejä ei jää kiinni; seuraako tästä, jottei heitä ole. Se oli hänestä hersyvän hauska vitsi.

Flegmaattisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei meidän ole pakko olla keskenämme tekemisissä, en ole teistä riippuvainen eikä seurakaan kelpaa.

Jaha. Sille tuli sitten joku antisosiaalisuuskramppi. Vai kummitteleeko performanssin takana ehkä elämänmittainen ihmistenkohtaamisrajoitteisuus? Tiedäpä häntä. Olisi tarvinnut vain olla hiljaa ja sekaantumatta, mutta eihän se kyennyt edes siihen vähään. Entäs, jos et saakaan haastamaasi riitaa? Voivoi.

Itä käy hitaalla

Sattuipas hassusti. Päivämääränä ja paikassa, joita en sano; näin poliisin partioauton, minkä tunnisteita en niinikään jaa – pysäköitynä kaupan eteen. Skannasin katseella ulkoa ikkunoiden kautta, että onko tuonne menemistä ylipäätään, mutta voi veljet sitä noloutta kuin sisällä sitten näinkään.

Ylimainostettu

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuva on itseasiassa kahden vuoden takaa, mutta kuka sitä nyt jonkin ilmaisen blogin vuoksi paremmankaan tekisi.

Luen. Varasin seutukirjastosta niin hirveän läjän kirjoja, että ne täyttivät sinisen Karrimor Special Forces Expedition Holdall’ni ja todellakin tunsin kantaneeni, kun kotiini saavuin. Seassaan oli myös Kale Puonnin dekkariesikoinen Manni, jonka sain juuri äsken luettua; enkä ollut kaksisestikaan vaikuttunut.

No, sepä on sitten edestään löydetty

Nokia 3110:ni soi vähänvaille 30 vuotta sitten poikaiän huoneessani. Vastasin sukunimellä, kuten eteisen lankapuhelimeenkin. Itseäänesittelemätön naisoletettu soittaja kyselee ”tarjulia”, jollaista ei ole koskaan lähelläni ollutkaan. Kysyy kuka olen ja sanon etu- sekä sukunimeni; tuli luuria korvalle mitään sanomatta.

Entä jos ei vain enää kiinnosta?

Mediassa on kuukausipalkannauttijoita, joilla ei ole käsitystä sotilaallisista turvallisuusjärjestelyistä tai jättävät suurelle yleisölle tarkoitettuun julkaistuun tekstiin suomentamatonta poliisijargonia. Entä sitten? Pitäisikö kiinnostaa? Se on heidän ja talojensa häpeä, jos ne nyt sellaistakin sattuisivat tuntemaan.

Päättymättömään nolojen tapausten historiaan on syynsä

(Kuva: Jari Kähkönen) Sotilasalueiden kolmannen luokan puolipoliisin olemassaolo on uhattuna.

Minun tekee pahaa edes kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos Panssariprikaatin pikkupojat ja/tai -tytöt olisivat äkänneet sen väkivaltaiseksi sekä aseistetuksi olettamani rattijuopon poistuvien henkilökuntakaistalla sekä puuttuneet asioihin. Voi hyvä ihme. Siitä olisi seurannut erittäin rumaa jälkeä kaikissa tapauksissa.

Ihmisillä ei todellakaan ole enää samaa kykyä olla hiljaa

Kiitos otsikosta Jani Halme, Minna Kokkonen ynnä Parikkalan-Rautjärven Sanomat. Kuplautuminen ja yhteisöllisyys ovat lempi-inhokkisanani. Minusta on näet raivostuttavaa kuinka varjollaan sekaannutaan toisten asioihin, sekä tuputetaan aivan käsittämättömän kämyjä ellei suorastaan jämiä mielipiteitä.

Jonninjoutava pärinä syrjä-Suomi -sanasta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisota leimahtaa vasta tarkoituksellisesta ymmärtämisestä
ja näkemästä kieltäytymisestä.

Jos se ei toiseuta, koska kohteena on toimintavapaa, -kykyinen ja -tarmoinen normaaliväestö eikä maan osa ole kielteisesti erillisessä todellisuudessa; kyse on vain joutavasta muotisanasta, joka katoaa aikanaan. Ne tulevat menevät sekä kulkeutuvat, koska niin se vain puhekielen kanssa on.

Röyhkeä rohkeus on palovaarallista ainetta – pidähän varasi

Luin Sointu Borgin Röyhkeästi rohkea: näin haistatat asialliset vitut -kirjan; samaistuin kerrottuun useammin kuin olisin luullutkaan. Mutta samalla pitää myös sanoa varoittava sana elämäntavan kokonaisvaltaisesta kuluttavuudesta ja edessä mahdollisesti lopulta häämöttävästä määräasemasta.

Oleva miellyttää liikaa, jottei parempaan ole tarve pyrkiä – hyvä te!

Olisin pyhäpäivän ratoksi tarinoinut puolitoista liuskaa subjektiivisuuksia ja elämänkokemuksia viime lukemani kirjan inspiroimana, mutta osaamistani kysyttiin. Björn Wahlroos on mainittu kunnianloukkausjutussa sekä pohjoispohjainen turvallisuusalan opettaja on syytteessä koulussa sikailusta.

Väliinputoajuus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Minulla oli loppujenlopuksi aikamoinen härdelli. Ehdin kuitenkin käydä kirjastossa ja pitää paikallislehtitorstain, joten luonnollisesti luin myös Parikkalan-Rautjärven Sanomien Minna Kokkosen kolumnin väliinputoajasta. Kuinka yht’äkkiä on liian sitä, puuttuu tätä sekä tuoksi ei katsota voivan tullakaan.

Velvollisuus, vaihdanta ja rakkaus

Parempi olisi kun pitäisi mielessään, että joskus ne suistuvat kiskoiltaan raitiovaunutkin.

Näyn kirjoittaneen lyijykynällä avolehtiöön mustien Snigelin A 7:n kansien välissä ylläolevan otsikkoluonnoksen; ja, että useimmat elämänongelmat johtuvat tuosta kolmikosta. Sen väärinkäytöstä, vääristelystä, väärinymmärryksestä sekä todellisuuden halukkaasta kieltämisestä; kukin tarkoitusperiensä mukaisesti.

Niinniin, mutta mitä sinä aiot sille tehdä? No, et mitään – tietenkään

Sittemmin rikostarkastajaksi rankattu Itä-Uudenmaan poliisin Krista Vallila oli Maikkarin Rikospaikalle tyypillinen ainoa haastateltava, kun ne aivan tyhmien, tietämättömien ja muutenvaan tynnyrissä elävien tv-viihteeksi muka käsittelivät Avarninskandaalia. Hohhoijaa. Jauhaa kunnes kyllästyy, siten se normaalistuu.

Näin ei olisi käynyt, jos asialla olisivat olleet ammattilaiset

Onhan tässä muutamankin kerran pohdittu sitä kotikutoista tunariutta, joka täälläpäin vallitsee oikeastaan asiassa kuin asiassa. Tällä erää Kontiolahden K-Market on valtakunnanverkon kielteisessä julkisuudessa(1, 2, 3, 4 ja 5) romanille myymättömyyden takia – enää vain ilta- ja eetterimediat puuttuvat.

Oikeussalivittuilu

(Kuva: Jari Kähkönen)

Johan pikkukaupungissa nettitoimittajana palkkaa nostava viisikymppinen humanistimaisteri turauksen päästi. Moista otsikonvieristä informaatioköyhyyttä en ole vähään aikaan nähnyt – hyvä YLE:n aluetoiminta – palkatkaa edes yksi rikos- ja oikeustoimittaja per läntti, muuten näytätte siellä ihan pelleiltä.

Vallikallion eli Lintuvaaran eli Leppävaaran jälkikirjoitus

No, nytpä on Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus(1 ja 2) vuosien päästä antanut tuomion aikanaan kohutussa ja muka ihan keskusteluttaneessakin K-Marketin...hahhhaa...palveluvartijan asiassa. Johan on titteli – korostan nauravani sille – itse asia on minusta tavattoman surullinen sekä nolo.

Kun et saa suostumusta, maksaa ei voi etkä saa pakottaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olipa pedagogeilla huvittava moraalisen paniikin lietsonta YLE:n mediatilassa. Näemmä 30 vuotta tai jotain kestänyt vapauden aika on yltänyt aivan omanlaiseensa alhaisuuteen, kun siihen syntyneet ovat nyt vanhemmuusiässä. Sitä minä tässä bloggaan, että kyllä jyrä aina löytyy, mutta voi sen rumaa jälkeä.

Kai joku idiootti hyvinvointivaltion romutuksellekin sitten hurraa

En menettänyt mitään, kun toistin YLE:n A-Talk -ohjelman ainoastaan Areenan kautta audiona läppärini kaiuttimesta vasta vähänpäälle 12 tuntia suoran lähetyksen jälkeen perjantaina. Persujen Wille Rydman haluaa ay-liikkeeltä vallan pois; Yrittäjien Mikael Pentikäinen taas rullata duunarin rahat ja tehdä mielivaltaa.

Sätkysi on ihan oma vikasi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ei minun tarvitse tietää, että kuka on Elmer Andberg; ei kiinnosta. Monimutkaisissa ja epäyhdenvertaisissa yhteiskunnissa laisensa voivat tosin sanoa ääneen keljujakin tosiasioita elämisen ehdoista. Asioita, jotka muuten jäisivät piiloon tekopositiivisen hyvinvoivan normaliteettikuvitelman alle.

Tilatkaa lehtiä ja ostakaa irtonumeroita sekä lukuoikeuksia, jos haluatte tietää

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olin Uutisnetin toimittaja Securitaksen "turvallisuuspäällikkö" Kari Holmströmmiä sivuavan jutun aikaan. Tein vain työtäni eli selvittelin, haastattelin ja sitten julkaisin, koska käteeni oli tullut paljastuksia yhdestä silloisen työsuojelupiirin niin kutsutusta valvonta-asiasta eli työsuojelutarkastuksesta.

Perusmörkö: Mikä se tuokin luulee olevansa

Kiitos Eija Komulle ajatuksesta Karjalaisen kirjallisuusarvostelussa. Sanottiin ääneen karjalaisten olevan kateellisia; itse arvioidun työn viisauksiin taas kuului samojen olevan niin kitsaita kehumaan kuin huonoja kehuja vastaanottamaankin. Oliko kynänainen tosiaan oikeasti erehtynyt muuttamaan tähän maakuntaan?

Keskimittainen tajunnanvirta muistivihkonsivujen satunnaisista riveistä, osa 2

(Kuva: Jari Kähkönen)

Siispä; nytkö enää paperiliitin irti, palautus piironginlaatikon pohjaisen järjestäjä-kynätelineen oikeaan koloon ja A 6 avolehtiön sivut silppuriin? Ihan niin valmiilta tämä teksti ei vielä tunnu. Eikä sittenkään vaikka uudelleenorganisoin utiliteetit eli jaoin kauppakassit säilytykseen kolmeen eri naulaan.

Perusasiatkin ovat kateissa, koska te haluatte olla sokeita

Olen näemmä ehtinyt bloggata niin monta vuotta, jotta taas kerran on menossa pieni kaupparyöstöjen piikki; tälläerää tosin Kuopiossa. Eiväthän tässä ole kohdillaan edes perusasiat; moinen johtuu siitä, että ihmiset haluavatkin olla sokeita teeskennellen kaiken olevan kohta ohi. Palata ”normaaliin”.

Reservinkieltäytyjät hyvänä vihollisena

(Kuva: Jari Kähkönen) Punainen varoitusvalo palaa asevelvollisuudelle,
jolta on loppumassa...kröhöm...henkilöstö.

Puolustusministeri Antti Häkkänen(kok) mölähti ihan kunnolla pohjanmaalaisen kylähden haastattelussa, mitä on odotettavissa olleen vastareaktion tähden joutunut jälkikäteen lieventelemään. Jospa kaikki onkin vain itseämäärittelevä keskustelunkeskustelu täysin vailla käytännöllistä sovellusta?

Avarninskandaalin käräjätuomio

Oli ohuesti huvittavaa kuinka torstaina normaali nolla kävijää moninkertaistui – ikäänkuin olisi oltu tapahtuvan uutisen perässä, joka minun olisi kai sitten tullut kertoa ensimmäisenä tai parhaiten. Ei yllättänyt pätkääkään; muistan kyllä yhä mihin kellonaikaan tuomiot sai yleensä ulos kanslioista etelässä.

Kulunvalvonta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaikki ovet tai portit eivät voi olla kaikenaikaa auki.

Kulunvalvonta alkaa siitä, kun myönnetään etteivät kaikki voi päästä kaikkina aikoina kaikkialle, eivätkä kaikki ovet voi olla koko ajan lukossa eikä kaikilla voi olla mekaanisia avaimiakaan. Aluksi oli koodi- ja korttilukkoja, mutta tänään käytetään tietokoneohjattuja kulunvalvontajärjestelmiä.

Keskimittainen tajunnanvirta muistivihkonsivujen satunnaisista riveistä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin tovi sitten muistaakseni YLE:n netistä epäluottamuksesta, jota toinen voi tuntea ja ruveta siksi härkkien koettelemaan yhden uskottavuutta. Tjaa-a. Ketään ei voi kieltää tuntemasta sekä vaikea on tietää asianomaista paremmin mitkä ne ovat, mutta kuinka motivoitua vastaamaan tunteisiin rakentavasti?

Kun se turvallisuus on edelleenkin kokonaisuus eli useiden tekijöiden yhdistelmä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Että minua otti päähän vuosikymmeniä sitten, kun se valtakunnallinen ison rahan firma, jonka hommissa tuolloin olin pääkaupunkiseudulla, alkoi myydä murtohälyttimiä koteihin vähittäiskaupassa pahvipaketissa. Sainko toissapäivänä, eilen ja tänään eteeni tuon kehityksen täkäläiset seuraukset?

Vartijavastainen paskanturaus, osa 2

Sen verran Riika Raitio osuu – ilmeisesti vahingossa – oikeaan, että vain häiritsevän perusasteen oppilaan kanssa oltaisiin kyllä vaikeuksissa. Hänen luokasta poistamiseensa tarvittaisiin pedagogi, koska valitettavasti vartioimistoimeksiannolla ei voi suojata oikeutta oppia tai oppimisympäristöä.

Vartijavastainen paskanturaus, osa 1

Toimittajaksi mainittu Riika Raitio tuotti sisältöä koulun turvallisuudesta YLE:n nettiin. Se julkaistiin uutisena, mutta lopputulos on pahemman kerran vinonsorttinen ja tosiasioistaankin vajaa. Valitettavasti joudun siis avaamaan aiheen julkidebatille, jonka saanen – taas vaihteeksi – käydä täällä, itsekseni.

Kapinallisena kahden tulen välissä

Katselin elokuvan Dean Reedistä. Hän asui pääosan elämästään Yhdysvaltojen ulkopuolella; oli stara Etelä-Amerikassa, mainittiin itäblokin Elvikseksi ja kuoli hukkumalla miedosti sanottuna epämääräisissä olosuhteissa Itä-Saksassa. Ei tullut uutta tulemista vaan oli lopulta yhtä vihattu kummassakin leirissä.

Vientivetoinen palkkamalli on Suomen minimipalkkalaki eikä se siihen jää

(Kuva: Jari Kähkönen) Aitoa puna-armeijan ylijäämää; kuvassa ryhmänjohtajan dokumenttilaukku ja Veshmeshok-niminen selkäreppu.

Orpon hallituksen niin kutsutut työmarkkinauudistukset ovat työnantajapuolen toiveuni; älköön siis unohdettako olevan olemassa sellainenkin kuin työntekijäpuoli. Sekä m-sanasta tuli itsestäänselvästi ymmärtää, jottei ainakaan vapaan maan valtiovallalla pitänyt olla mitään asiaa sekaantua niiden toimintaan.

Et toista ilman toista saa

Reino syö akryylimassaa featuring Päivi Lepistö esitti Kumin ja nahkan, joka oli Radiomafian vuoden 1996 kesäkumibiisi. Tuo Raptorin Izmon ja Jufon kynäilemä laini eli otsikkoni muistui mieleen männäuutispäivänä vapaassa assosiaatiossa, kun puhuttiin sangen sivussa itse asiasta olevia myymälävarkauksista.

Tuomioita olisi varaa kiristää, mutta onko siihen tahtoa?

MTV Uutisten henksu Ville Eklund kirjoitti pyhänä talonsa rikostoimituksen mediatilassa tuomioistuinten vaikeudesta rangaista uskottavasti poikkeuksellisen vahingoittavien ja häpäisevien pahoinpitelyiden tekijöitä. ”Kyllä minun mielestäni” ja ”onhan raiskaus sota-asekin” ovat aika avutonta argumentaatiota.

Alma Tuuva kulttuurisodan maalina

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisodassa kamppailevat enää marssimattomat, mukavasti
 majoittuvat ja aina omaa mieliruokaansa halutessaan syövät viesti"miehet". He lauko-
vat lähinnä hävyttömyyksiä toisista tietoverkkoon yhdistyvällä päätelaitteella, sekä ovat
täysin vailla vastuuseen joutumisen ja vastaiskun pelkoa. Sellaiset ovat niiden reputkin.

Minun on vaikea olla hörähtämättä nauruun, jos Keskustan varapuheenjohtaja xleee yhtään mitään sikailusta. Vaikka toisaalta; johan männäsyksynä joku nobody persu puolestaan töräytti Alma Tuuvasta v-sanan. Voi tätä populismilla ratsastavaa kulttuurisotaisaa aikaamme, jossa ihmisten ei vain anneta olla.

Avautujalla saattoi olla asiaakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Toisinaan yksintyöskentely haittasi, kun matkaan tuli mutkia.

Minä olen uskaltanut ja ollut suorasukainen netissä enkä pitänyt toimintani vähättelystä sen paremmin sanataiteeksi kuin yksilön ulosoksentamiseksikaan. Kävin tosissani oikeutettua taistelua tietämättömyyttä, salailua, manipulaatiota ja ylhäältäpäinjohtamista vastaan – palkaksi sain paskan käteen sekä jäin yksin.

Järjestyksenvalvonnan asettamisen suhteeton vaikeus

Toriparkissa perseiltiin jo kauan sitten. Kun Reilaatireilaatireilailailei korvasi Tanskasen kaupoissa, sen paremmin Prismaan kuin Sokokseenkaan ei tullut järjestyksenvalvontaa. Ja nyt; Kauppahalli Joensuussa, joka oikeasti on ravintolamaailma, on yllättäen häiriökäyttäytymistä. On se vain niin vaikeaa.

Kaikki ei aina voi olla ei käy -asennossa

(Kuva: Jari Kähkönen) Käytän uudelleen vanhaa ihan toisen postauksen havainnekuvaa,
koska paremmastakaan ei makseta.

Kävelin Karpalokaaren liikuntahallin pääsisäänkäynnin editse. Näin kuinka kaksi miestä kyykisteli ovensa edessä pälyillen ympärilleen sen näköisinä kuten epävarmat, tietämättömät, osaamattomat tai pahanteossa olevat yleensä tapaavat. Teippasivat telkipesää umpeen, ettei ovi lukittuisi. (1)

Riku Rantala: M/S Mystery podcast, osa 2

Jatkuu täältä. Huomattavasti vaivaannuttavampaa M/S Mysteryn kolmannessa tuotantokaudessa oli väitetty alaikäisen valvomattoman laivalle pääsyn mahdollistaminen; vastaavaa on tosin ilmennyt aina, muodossa tai toisessa. Takana voi olla monenlaiset tarkoitusperät, mutta silti niin ei pitäisi ikinä tehdä.

Riku Rantala: M/S Mystery podcast, osa 1

Tärväsin puoli päivää viimevuoden loppupuolelta Riku Rantala: M/S Mystery -podcastin kolmanteen tuotantokauteen, koska sitä mainostettiin lineaariradiossa laivavartijalla. Sitäkö media-alalla oleminen on nykyään, että tekee itsestään kiinnostavan, jotta kaikki haluavat kuulla ”mitä se se sanoo seuraavaksi”?

Kyllä tämä on ongelma ja se on yhä korjaamatta, Pasi Koivumaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin netissä uudelleenjulkaistun Karjalaisen jutun, jossa ei havaintojeni mukaan ollut ainuttakaan kuvakrediittiä, vaikka ruutuja oli kiitettävän tiheästi pitkin koko kokemusta. No, ne laitettiin, kun asiasta sanoin; sitten lähdin lobbaamaan käytännön muutosta, koska minusta toimintatapa on ihan hönö.