Rippikoululeirien turvallisuus

Rippikoululeirin tapahtumat ovat aiheuttaneet tänä kesänä usein julkisen metelin. Mitähän seuraa, kun kirkkoherran pitäisi myös olla turvallisuuspäällikkö – kaiken muun ohella? No, Outokummussa keikattiin kirkon pihalta ilmalämpöpumput ja Amerikassa Trump-ampumisen syy taisi olla Servicen pers'aukisuus.

Näen tämän ensisijassa tieto-, harkinta- ja päätöksentekohaasteena. Kysypä itseltäsi, hyvä kirkkis, että mitä hyötyä sinusta on kenellekään, jos et tässä pärjää? Kukaan ei aina tiedä kaikkea kaikesta, mutta kyllä tuossa asemassa ollaan pohjimmiltaan kyetäkseen ajattelemaan toisten puolesta sekä tekemään heitä koskevia päätöksiä.

Siispä; jos asialla on hyssyttelijä-todellisuudenkieltäjä, ei hänen harkinnastaan tai päätöksistäänkään kaksisia tule. Kun kanssaihmistään vain yksinkertaisesti katsotaan itsensä läpi, itsesokeus ei siis tällöin ole valittavissa oleva suhtautumistapa. Miksi halusit seurakuntapapiksi ja vielä johtavaan asemaankin?

"Hyvä kirkkis, mitä hyötyä sinusta on kenellekään, jos et pärjää tässä tieto-, harkinta- ja päätöksentekohaasteessa?"

Ja kyllähän sitä ennenvanhaan; mutta, kun silloin niitä kaikenlaista – itselleen pelottavan maineen suonutta – tehneitä rovasteja sekä talonmiehiä suojeltiin. Katsottiin aseman vaatineen eli oikeuttaneen – oli miten oli; vastapuolen mainetta myös mustattiin kahvipöydässä eikä tämän sallittu puolustautuvan sitä vastaan mitenkään.

Siispä; pitäisi elää tässä päivässä, olla sopiva tehtäväänsä sekä käytössä tosiasioihin perustuva ja tasapainoinen minäkuva. Kokemuskin auttaa jonkinverran; tiedetään mitä odottaa missäkin vaiheessa – on opittu ratkaisemaan ongelmia nopeasti ynnä käytännönläheisesti. Ei hermostuta eikä etenkään menetetä vilpittömyyttään.

Seuraavaksi tärkeintä on – yhä tosiasioihin perustuva ja tasapainoinen – maailmankuva. Missä ollaan, mitä sieltä löytyy sekä keiden kanssa toimitaan – kaikki on huomioitava, sillä muuten se kolmas eli ihmiskäsityskään ei näytä oikein. Ymmärrä, että ihminen esittää aina jonkinverran – epämukavaa totuutta nöyrästi et hevin kuule.

"Ennenvanhaan yhteisöt suojelivat öykkäriä. Tänään taas inhimillisen identiteetin on oltava kunnossa."

Siispä; keitä leirikouluun tulee, millaisia vaikeuksia heillä on ja ovatko he tällöin oikeita nuoria oikeassa paikassa? Joidenkuiden olisi – yleensäottaen – vain paras käydä suosiolla päivärippikoulu kylänpinnassa ja – erityisesti – jotkut vanhat kaunankantajat ovat niin tuhoisa yhdistelmä, että he eivät voi olla samassa ryhmässä.

Mitä tiloja käytetään? On ymmärrettävä syrjäisyyden olevan kaksitahoinen käsite – kaikki eivät keskity siellä paremmin – he alkavat kaivata sellaisia ihmisiä ja välineitä, joita rippikoulussa ei varmasti harrasteta. Paikka on liioin tuskin salaisuus; nyt tarkoitetut voivat siis olla äkkiä nurkantakana tarjoamassa juuri sitä mitä ei pitänyt.

Maailma olisi mukava paikka, jos aina olisi laadullisesti täydellinen ja määrällisesti rajaton henkilövahvuus, mutta aikuinen hyväksyy ettei näin vain ole. Rippikoulu on erillinen muodostuva sosiaalinen yhteisö; sitä johtavan täytyy kyetä niin opettamaan, kasvattamaan kuin turvaamaankin – usko huviksesi. Heh-heh-hee.

"Rippikoulu on muodostuva yhteisö; sitä johtavan täytyy kyetä niin opettamaan, kasvattamaan kuin turvaamaankin."

Kun koko leirin pointti on ryhmäytyminen, oma toimijuus ja itsenäistyminen; puhutaan aika herkästä tasapainosta haettaessa puuttumiskynnystä sekä -tapaa. Oikein toimimisen, asioiden selvittämisen ja etenkin oivallusten pitäisi tulla nuorilta itseltään – ilman tätä lähtökohtaa ollaan aikalailla hukassa koko asian edessä.

Mutta; toisaalta, samalla pitää välttää ihannointia. Rakenteet, säännöt ja aikuiset ovat olemassa yhtäältä tukeakseen&kannatellakseen, sekä toisaalta myös puuttuakseen&taltuttaakseen, jos meni överiksi. Siispä; onko yövalvonnassa kyse pelkästä yörauhasta ja turvallisuudentunteesta vai onko tekeillä jotain pahaa?

Turvallisuuden kovakin puoli voi osoittautua kaksijakoiseksi – yhtäältä osaamaton parin leirin hät’hätää täysi-ikäinen entinen isonen on pian vaikeuksissa – toisaalta kova vormumieskin vyö täynnä voi joutua äkkiä oppimaan de-eskalaatiota käytännössä. Huomaat, että jo yksin kehä ja kuorikin voivat nousta arvoon arvaamattomaan.

"Turvallisuuden kovakin puoli on kaksijakoinen; niin maallikkoyövalvojalla kuin osaajallakin on omat haasteensa."

Niin; sitten tapahtuu se pahin. Kenttäjohtaja tai päivystävä yleisjohtaja sanoi hälytetyille partioille, ettei siellä kupata koko yötä eikä paikkokeikkoja tehdä – koko sakki laitetaan takaisin koteihinsa keskellä yötä. Voi myös käydä niin, että nuoret olivat asiallisia, mutta vartijan pitää poistaa joku henkilökuntaan kuuluva.

Tapahtuu henkilövahinkoja aiheuttanut onnettomuus tai törkeä rikos tuoreine teknisine paikka- ja jälkikäteisine taktisine tutkintoineen. Tällöin saatetaan joutua tekemään kehää ympärille, suojaamaan paikallaolijoiden henkilöllisyys sekä turvaamaan heidän poistumistaan tavoin, jotka suorittajat oppivat siinä ja silloin.

Keskeisin turvallisuustyön opetus olisikin nähdäkseni systemaattisuus. Jos ei ole mitään metriikkaa eikä kirjattua historiaa, olet toivottomasti takamatkalla ymmärtääksesi pieleenmenon, puutteen tai katveen. Improvisoida voit sitten kun hallitset tehtäväsi suvereenisti eli olet todellisessa hätätilanteessa vailla valmiiksi mietittyjä vaihtoehtoja.