Pelkkä pedagoginen lällällää vai onko Andrew Tate todellinen ongelma?

YLE laski iltapäivästä nettiin Pasi Toivosen jutun; patavanhoillisuudessaan ja aikaansaamattomuudessaan ajoin jopa evankelis-luterilaisen kirkon ylittävä koululaitos koettaa tarjota perusopetuksen oppilaille inhimillisen identiteetin rakennusaineita. Ei tässä paljon uutta ole sekä merkitystäkin hyvin vähän.

Kuka edustaa ketäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Moniäänisessä ja -ilmeisessä liberaalissa demokratiassa voi
joskus olla vaikea tietää kuka on todellisuudessa sorrettua vähemmistöä, sekä ku-
ka tarkoituksellisesti esittää sellaista huomiota tai etuja saadakseen. Kuka puhuu
kenenkin puolesta?

Katselin keskiviikkoiltana Kulttuuricoctailin, jossa Ujuni Ahmed ja Silla Kakkola keskustelivat jostain aivan muusta, mutta inspiroiduinpa pohtimaan omaakin elämänkulkuani. Vähemmistö-valtavirta -raja-aidan takana on niin monia tasoja, ryhmiä ja rooleja, ettei kattava listaus taida olla edes mahdollinen.

Kantaväestön etuoikeus on pelkkää kuvitelmaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Harppi-Saksan kansanpoliisi ja Jugoslavian kansanarmeija
eivät nimistään huolimatta olleet olemassa kansaa suojatakseen tai palvellakseen.
Nimittäin maat, joissa molemmat toimivat, olivat jokseenkin pahasti epävapaita.
Ehkäpä ne peräti olivat autoritaarisia eli itsevaltaisesti hallittujakin, toisinaan.

Yksi mellasti Ties-Minkä-Maan BLM-mielenosoitusten syyttömille aiheuttamista vahingoista. Toinen kyseli; onko hänen syynsä, jos pitää vanhoista vaan nyt kyseenalaisista elokuvista ja tv-sarjoista. Kolmas sanoi m-sanan syytellen uussuomalaisia työpaikkansa menettämisestä. Ja näitähän riittää; etsimättäkin.