Hah-hah-haa. Asettuvatpa opon sekä työnhaun testipsykologin puheet taas kerran arvoonsa. En minä proletaarin poikana liittänyt koulutukseen minkäänlaista arvoa; ja armeija opetti, että valtaa joko on tai ei ole – jokainen luullakseen kadehtimaan laittava, eli häpäisemistä yrittävä, hukkaa vain aikaansa.
Moista sain aihetta pohtia tällä viikolla uudestaan, kun Fiat ei käynnistynytkään kesärenkaiden vaihtoon lähdön edeltä; piti siis kohtalaisen räväkästi hankkia joku antamaan virtaa, jottei mene aikavaraus förbi. Sain, tein ja söin Osulassa ylihintaiset, pienet vaan valtavan taiteellisen näköiset makkaraperunat.
Kiitoksena yhteistyöstä lahjoitin apua tarjonneelle irtamistovarastossa vuosia käyttöä vailla maanneen aitoa Sveitsin armeijan ylijäämää olleen lumilapion. Päädyttiin tulevaisuudensuunnitelmiin, koska luovutuspuheessani laukaisin välineestä hyvin vanhan vitsin, että 1900-luvulla moisetkin tehtiin ”ydinsodankestäväksi”.
"En minä tarvitse koulutusta saadakseni arvostusta, sillä valtaa joko on tai ei ole. Häpeäsi ja kateutesi ovat omasi."
En tiedä, että oliko tämä sittenkin kiertoteinen utelu, josko olisin tuomiopäivänsaarnaaja tai -valmistautuja; no, en ole. Arvailen, jotta tuo onneton nysä lumilapioksi tuli hankittua, koska rapunedustoja ei tuolloin hoidettu enkä voinut kuvitella sen paremmin harjan kuin varsinaisenkaan säilyttämistä irtaallaan ulkona.
Olin siis omaehtoinen nuorimies, joka ei tehnyt mitään ellei usko siihen itse. Olen tullut tympääntyneeksi keski-ikäiseksi – elän syrjässä valtavirrasta enkä enää tee kovinkaan suurisuuntaisia tai korkealentoisia suunnitelmia – esimerkiksi missä olen viiden vuoden päästä. Eikä tämä lopputulema tunnu minusta juuri miltään.
Jossittelu, sitkuttelu ja mutkuttelu on turhaa. Siitä voi periaatteessa löytyä pieni ällinhiven, jos puhde on itseä varten; oppiakseen kuinka on toimittava, ettei enää koskaan tule yllätetyksi samalla tavalla. Yleensä se on kuitenkin vain itsekidutusta, joka taas liittyy johonkin Henkilökohtaiseen Ongelmaan.
"En tiedä, että udeltiinko vain kiertotietä, josko olisin tuomiopäivänsaarnaaja tai -valmistautuja. No, en ole."
Menneisyydestä pitää älytä, että jos yksi asia muuttuu – sitten muuttuu kaikki – ei ole olemassa täydellistä Happy Endiä, jossa sinulla on jokainen asia yhtä aikaa paikoillaan. Toki; ketään en kiellä kiroilemasta toteutunutta todellisuutta aikansa verran. En näet ole mikään pyhimys ja tekopyhäksi en ollut aikonut alkaakaan.
On todellakin muistettava elää, kuten Katri Saarikivi sangen viisaasti, joskin kyseenalaisesti hankitulla inspiraatiolla YLE-kolumnissaan huomautti. Vai onko se silloin ok, jos ei siteeraa vensteriin tai väärinkäytä kuulemaansa puhujaa vastaan? Nimittäin; toisten keskustelujen kauniisti sanottuna vierestä kuunteleminen.
Siitä sain nyt itsekin osani. Nämä tarinoivat karjalaiset olivat ihan itse keksineet, että akkuni on muka vaihtokunnossa ja tämän askareen olen myös toimittanut. Höpöhöpö. Kalenteri voi ehkä näyttää toukokuuta, mutta jos joka yö on useita asteita pakkasta; miinusnapa on irtikytkettävä tai muuten harvoin ajettu auto lakkaa käynnistymästä.
"Tarinoivat karjalaiset olivat keksineet, että akkuni on muka vaihtokunnossa ja jo vaihdettukin. Höpöhöpö."
Ei minulla ole enää tarvetta tarjoilla kenellekään mielipiteitäni, käskyttää toisten vastuulla ollutta sotkua selväksi tai suuttua asioistani puhumisesta. Olen käynyt kysymään itseltäni, että onko tuolla mitään merkitystä eli haluanko edes asian olevan tietyllä tavalla. Turhaa koristella joutavaa energiantuhlauksella.
En liioin rupea sanomaan mistään jatkuvasti. Jos kunnallinen toimiala on kyvytön sopimaan toisen kanssa asioista ja toimimaan tämän mukaisesti; tai päätoimekseen välttelee työntekoa, sitten se on niin. Minä en ole tämä, tuo enkä se; eli omatpa ovat kunkin häpeät, loppujenlopuksi. Sikäli, kun häpeää tuntevat; enpä usko.
Pitää käsillä kaikki ne ja se mitä tarvitsen tai haluan; siinä kyllin elämän tarkoitusta. Viisautta on olla tulematta vaivatuksi jonninjoutavalla, sekä välttää ”yhdessä tekeminen”, mihin sisältyy niin itsensä kuin elämäntapansakin tarkkailu ynnä kommentointi. Ettei rajoja tarvitsisi ensin asettaa ja sitten pitää niistä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.