torstai 15. elokuuta 2024

Kaikilla proletaareilla on pohjimmiltaan samat ongelmat

Luin YLE:n nettijutun strippareista päivää julkaisuaan myöhemmin; koin tällöin ahaa-elämyksen, koska Muusa Mayhan puhuu mitä osuvampia, ajankohtaisempia sekä yleispätevämpiä kapitalismin ominaisluonteesta. Kaikilla proletaareilla on samat ongelmat, pohjimmiltaan.

Kapitalisti juoksuhenkilöineen vihaa kollektivismia, sääntöperusteisuutta ja läpinäkyvyyttä; silloin näet mokomien olisi vaikeampi sanella, kilpailuttaa sekä yksinkertaisesti jättää heikompi vastapuoli tapahtuneen tosiasian eteen. Mieluiten asiat ”sovittaisiin” salaisesti keskenään – ja hei – joustavahan sitä pitää olla – aina!

Ei siis käy päinsä, että proletaari pitää itseään ammattilaisena tai tuntee ylpeyttä, jos ensinmainittu ei ole lopputuotteen myyntivaltti, sekä viimemainittu taas mahdollista kaikenlaisen myymistä työläiselle itselleen. Näin se on silti, vaikka toisilla onkin pidemmät perinteet ja – ainakin itse niin väittävät – paremmat katteet.

"Kapitalisti juoksuhenkilöineen haluaa sopia kaiken salaisesti kahdenkesken ja edellyttää joustavuutta."

YLE:n jutussa nostettiin myös vallan kiehtovasti esiin ”oikean työn” käsite. Usein työelämän osanottajat muutettaisiin joksikin aivan häiriintyneen näytelmän esiintyjiksi. Jos puhutaan luokkatietoisuuden kaltaisin termein, organisoinnin onnistumiselle keskeisintä on juuri kyseisen feikkileikin murtaminen.

Seuraavakaan ei koske pelkästään strippaamista. Monet muka huumorintajuiset suvaitsevat sivistyneet ja ties millä omakehulla itseään koristelevat paljastuvat tosipaikassa köyhiksi nipottavaksi leluporvareiksi, koska upporikas-rutiköyhä -leikki loppui äkillisesti. Onko siis kaikki palvelu loppujenlopuksi ”luksuspalvelua”?

Kahtiajako on totta. Pitäisi joko olla niin kutsuttua moraalia tai alentua hämäräperäiseen hommaamiseen. Ensinmainittu on ”oikeaa” työtä; viimemainittu taas taas tapahtuu salassa ja merkityksensä pitää arvata lopputuloksen perusteella. Jokainen proletaari on koko ajan joutua alasti eikä hänellä ole valtaa mihinkään.

"Kaikenkaikkiaan; proletaarilla ei ikinä ole oikeaa valtaa, sekä hän on koko ajan joutua alasti. Tekipä työkseen mitä tahansa."

En tiedä. Sittenkö olisin itse saanut jäädä nuoruudenammattiini, jos olisin esimerkiksi myymäläetsivänä jakanut työaikatauluni, sovitellut seuraavassa paikassa kun edellisestä soitetaan ja pyydetään sinne takaisin? Niinpä. Ei ollut olemassa kuin kohdekohtaiset anastusilmoitusmapit – kaikki muu olisi pitänyt tuoda itse mukanaan.

Ja olinpa porttivartija, kun kolmen erillisen tehtaan ynnä tukipalvelurakennuksien kokonaisuudessa ei ollut edes toimivaa porttipuhelinta sivuportilla. Onneksi yhtenä iltana edestakaisin kulkeva haahuilija osoittautui lompakkonsa kadottaneeksi töistä kotiinlähtijäksi; yksi työnjohtaja suostui näet menemään jututtamaan häntä.

Pääkaupunkiseudulla oli vain hieman fiinimmät kulissit, mutta kaksisempia ”ammattilaisia” ei loppujenlopuksi oltu sielläkään. Jotkut olivat aiemmin pikkuputiikissa käyttäneet omia vöitään, mutta osaksi isoa tultaessa osoittivat mieltään, vieden ne kotiinsa; selitä sinä tuppukylän vemmi kyseisestä firmasta ihan mitä itse haluat.

"Pääkaupunkiseudulla oli vain paremmat kulissit, mutta kaksisempia 'ammattilaisia' ei loppujenlopuksi oltu sielläkään."

Niin. Sitten sanoin aikuisiän ammateissani summan, joka oli ollut Etelä-Suomessa aikakauslehtijutun hinta talossa kuin ei todellakaan ollut kuulu hyvin maksamisestaan ja ne myönsivätkin sen itse. Muuta kun ei sillä hetkellä tullut mieleen. Pohjois-Karjalan paikallislehdessä tämä hyydytti keskustelun niin täydellisesti kuin lopullisestikin.

Tulee myös mieleen uutispäällikkö, josta ei saanut selvää, että halusiko se vain nähdä kuinka paljon likaavaa&haisevaa saa minulle syötetyksi, ja miten reagoin, kun jään sittenkin ilman. Kaikki esittelytilaisuuden puheet kesätöistä, konsernin lehtien tarjoamista mahdollisuuksista sekä muusta hyvästä olikin yht'äkkiä täysin kadonnut.

Mitä uutta kirjallisuusmaailmassa sitten mekaanisen Olivetti Letteran ja linkkarilla teroitettavan korjauskynän? Enää kustantamon edustaja ei edes ole kuuntelevinaan ideaasi, ojenna käyntikorttia sekä kehota lähettämään käsikirjoitus nähtäväksi. Nollapäiviä on kaikilla proletaareilla – aikapalkassa sitä ei vain huomaa helposti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti



OHJEET

Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.

Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.

Pysy asiassa.

Ole asiallinen.

Älä chattaile.

Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.

Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.