Onko oikeammin valkoinen etuoikeus vai kantaväestön etuoikeus? W.E.B. DuBois käytti kyllä aikoinaan v-sanaa, mutta minusta se ei ole tarkka kuvaus Suomen yhteiskunnallisesta tilanteesta etnisine suhteineen, vaikka ilmiö itsessään on kyllä olemassa täälläkin. Yhdenvertaisuus on siis ongelma eikä vallitseva tilanne.
Suomalaisten pitäisi kehittää inhimillistä identiteettiään; ei voi olla muuta ihmiskäsitystä kuin jokaisen jakamaton oikeus olla olemassa omana itsenään. Eikä yhteiskuntakäsitystä vailla oikeusvaltiota; maahantulo ratkaistaan lakien mukaan eikä huutoäänestyksellä ja rikosepäily tai -vastuu voivat nekin kohdistua vain yksilöön.
Maailmankuvan taas tulisi kertoa, että kun Isossa-Britanniassa on kolmen vainaan puukkokeikka; se on tragedia, jonka uhreja kunnioittaisi parhaiten olemalla hiljaa. Ja; mikäli valeuutisin lietsotut paikalliset nyt siellä mellakoivatkin, ei asiaa pidä täällä politisoida mölisemällä joutavia ”toisen polven maahanmuuttajien ongelmista”.
"Ei ole muuta ihmiskäsitystä kuin kaikkien yhtäläinen ihmisarvo; ei yhteiskuntakäsitystä vailla oikeusvaltiota."
En minäkään muuten – itsestäänselvyyksiähän nämäkin ovat – , mutta kun opportunistis-konformistis-fatalistisella kansallamme on ansaitsemansa reaalipoliitikkojohtajat. Yhden messutessa rasisminvastaisuudesta toinen vaihtoi sujuvasti puheenaihetta edukseen ja kolmas kiistää koko ongelman olemassaolon.
Niin kutsuttujen kansan syvien rivien kesken esitetään myös kernaasti, että r-sana on haukkumista, jota ei tulisi kohdistaa kehenkään, vaikka tämän käyttäytyminen Ihan Sitä Itseään olisikin. Johtava ällittely kuulunee, jottei rasismia muka ole ellei maahanmuuttajakin voisi kohdistaa sitä kantaväestöön kuuluvaan. Hyi helvetti.
Myös jo aikaa sitten myytiksikin kelpaamattomat läpät työteliäisyydestä, vaatimattomuudesta ja yksilövastuusta kotoutumisen ytimenä menevät yhä kovaa samassa kohderyhmässä. Silti, vaikka ajallisen kohkaamisen kohde oli kolmoissurma vieraassa maassa ja valheellisin perustein yllytetty, siihen liittymätön, mellakointi.
"Ajallisen kohkaamisen kohde oli vieraan maan kolmoissurma ja siihen liittymätön mellakointi valheellisin perustein."
Vai ovatko äänessä sittenkään ne kansan syvät rivit eivätkä pelkät ensin marginalisoituneet ja sitten suorastaan reikäpäisiksi yltyneet turmion tietä taivaltavat kielteiset poikkeusyksilöt? Ryyditettynä maailman pilaamilla ulkosuomalaisilla, jotka ainakin esittävät kaipaavansa takaisin johonkin 60-luvun tango-Suomeen.
Aina on nimittäin trollattu; silloinkin, kun ei mitään internettejä ollutkaan. Saatiin ihme kramppeja liiasta yksimielisyydestä tai ylhäältäpäin opettamisesta, joku kuin ei vielä ollut sian tuntijakaan valehteli olevansa asiantuntija, esiintyi perusteettomasti sisäpiiriläisenä eli teki kaiken ihan vaan piruuttaan. Oltiinpa naamatusten tai printissä.
Voisi kysyä takaisin, että tuliko nyt hyvä mieli; käytöshän oli kuin Pohjois-Korean pakkotyöleirivangilla, joka pieraisi aiheuttaen naurunremakan, kun päivänavauksessa luettiin puolueen virallisen lehden pääkirjoitus? Niinpäniin; totisesti ihminen suojelee ydinminäänsä, jottei psyyke sorru. Siinähän se ongelma juuri onkin.
"Tuliko hyvä mieli: käyttäydyit kuin pohjoiskorealainen pakkotyövanki, joka pieraisi kuuluvasti aamunavauksessa?"
Ollaan voittajan puolella ainakin siihen asti kunnes se kerrankin häviää. Mielistellään koko koituvan edun edestä eikä suotaisi kenenkään muun mitään saavankaan – sikäli, kun ei kyyristellä piilossa takarivissä peläten nöyryytetyksi joutumista tai lisätyötä. Ah, niin kovin suomalaista, niin kovin suomalaista.
Juu. Suomessa ei tosiaan ollut koskaan vierailta mailta sieppaamalla hankitun ja tänne väkisin rahdatun orjatyövoiman massamittaista hyödyntämistä teollisen vallankumouksen vastavoimana. Mutta ulkosuomalaiset osallistuivat moiseen uusissa maissaan, sekä täkäläisiä vähemmistöjä kaltoinkohdeltiin kyllä senkin edestä.
No, yhäkään yhteiskuntaamme ei saata nauramatta sanoa monikulttuuriseksi, mutta syrjintä käy ja hallituksessa on järjestelmähäirikköpuolue nationalistis-populistisine erityisvaikeuksineen. Kehdataan esittää rasismi vihastumiseksi maahanmuuttajien ongelmiin; mitä ei muka voida estää, paitsi "poistamalla ongelmat".
"No, nyt sitten esitetään rasismi vihastumisena maahanmuuttajien ongelmiin, mitä ei muka voida estää."
Meillä ei ehkä ole yhteiskunnallista todellisuutta, jossa ei-valkoiset ovat täysin näkymättömiä paitsi rikosuutisena tai pilkan kohteena. Valkoiselle ei liioin makseta enempää palkkaa kuin ei-valkoiselle yksin siksi eikä alhaisimpaankin julkisyhteisön virkaan aina valita vain valtaväestöinen hakija – etnistetyt ja vähemmistöt sivuuttaen.
Mutta kyllä Suomessakin silti kantaväestön etuoikeus jyllää. Olipa sitten rasismilla tienaava pääoman arvonlisäyksen omistaja, sillä liputtelemalla elävä julkkispelle, likaisia töitä tekevä tsuppari tai tietämätöntä teeskentelevä rivitieskuka. Siksi heimoutuminen ja eriarvoistava kohtelu on ihmisen perusluonto. Ihmisiä kilpailutetaan keskenään.
Ilmaisuunsa on monimutkaisessa palveluyhteiskunnassa vain hyvin vähän tilaa, mutta aina sillointällöin se nousee pintaan kuitenkin. Moista kutittelevat samat tshekistit, joilta meni syystänsä oma valtio; marxismi-leninismi oli näet jo lähtöjään naiivi teoria, mutta ideologisoituessaan se ensin vääristyi ja lopulta muuttui anakronismiksi.
****
Niinpäniin; tätäkin tekstiä julkaistavaksi laitettaessa kuulin koko ajan tunnin välein radiouutisista kuinka kolmas persu – tällä erää ulkoministeriössä – syrji sateenkaarikansaa tekemällä heitä tarkoituksella näkymättömäksi virkatyössä, jonka muuten piti mennä kaikkien suomalaisten hyväksi.
Syrjintä on epävapauden polttoaine.
****
Jo epäinhimillistäminen ja syntipukittaminenkin on vaarallista, mutta disinformaatio sytyttää mellakat, joissa omaisuutta tuhotaan sekä ihmisiä kuolee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.