No, tulipa tehtyä

(Kuvakaappaus Facebookistani.) Katsoin, etteivät sen paremmin tykänneiden määrä kuin nimetkään kuulu teille.

Heh. Pitipä sattua, että Vartijatarinan julkaisutilaisuudesta tuli kuluneeksi kuusi vuotta. Niinkuin verolistauksista olette lukeneet – olen loistavasti tienaava menestyskirjailija – ja jatkuvan vuolas mediahuomio vahvistaa, että sanani painaa yhteiskunnassamme laajemminkin. Hahahaa. Ikäänkuin! Ei sinnepäinkään.

Suojelijat uudelleenkatsottuna

(Kuvakaappaus: Ruutu.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.

Tiesitkö, että – tiesminkätähden yhä ohjelmaa lähettävän Nelosen – kulttisarja tai se ei-mennyt yhden tuotantokauden ihme; Suojelijat on katsottavissa ilmaiseksi Ruudussa? Voi taivas. Mitä tästä seuraa? Kolmikymppisenä vartijana ja vasta alalta poistuneenakaan en yksinkertaisesti pystynyt katsomaan sarjaa kokonaan.

Onko tyylin löytäminen kirjailijuuden loppu?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ensipainoksen pitkämatkalaisille paketteina lähetettävät kappa-
leet lavastetussa työmatka- tai ampumaratakassissa, jollaista en itse koskaan oikeasti
käyttänyt.

Otsikon ajatuksen tarjosi Diane Johnson The life of Dashiell Hammett’ssa. Se sijoittuu aikaan, jolloin mies itse oli kai jo tunnettu ellei suorastaan kuuluisa. Kirjailijana Hammett vaikeni suhteellisen varhain, mutta pysytteli silti kiinni elämänsyrjässä ja vallanpitäjien riesana vielä vuosikymmeniä. 

Tiskipöytäromantiikasta vuoristoratakerrontaan käy pohjoisen proseduraalin tie

Kaikki ovat kai vähintäänkin kuulleet SVT:n Tunna blå linjen -sarjasta, joka on suomenkieliseltä nimeltään Ohuella langalla? Se on merkittävin uusi avaus pitkään aikaan pohjoismaisessa proseduraalisessa rikos- ja poliisifiktiossa. Jokohan kurjalla mässäilevä, salaliittoinen ja synkistelevä nordic noir kuoli?

Kansaa kiinnostaa vain Vartijatarina

(Kuva: Jari Kähkönen) Juhlan kunniaksi tai puoliksi vitsillä ostin pyssy- eli päivävuoron eväskassin, jolla roudasin pitkämatkalaisten tekijänkappaleita lähettäväksi heille postitse nimmarin kera.

Aloin kirjailijaksi kolme vuotta sitten; olen tehnyt kolme omaa teosta ja ollut mukana yhdessä kokoelmassa. Kun nyt vuodenlopun edeltä katson taaksepäin; huomaan, että esikoinen eli Vartijatarina liikkuu yhä eniten. Ihantosi, sekö minun kirjailijuudessani oli kaikkein tärkeintä?