Ihmisillä ei todellakaan ole enää samaa kykyä olla hiljaa

Kiitos otsikosta Jani Halme, Minna Kokkonen ynnä Parikkalan-Rautjärven Sanomat. Kuplautuminen ja yhteisöllisyys ovat lempi-inhokkisanani. Minusta on näet raivostuttavaa kuinka varjollaan sekaannutaan toisten asioihin, sekä tuputetaan aivan käsittämättömän kämyjä ellei suorastaan jämiä mielipiteitä.

Minun ääneni ja viestini

(Kuva: Jari Kähkönen) Ruotsalaisen sotatarvikevalmistajan vihkonkanteenkin
voi piirtää tai kirjoittaa.

Jokohan olen kierrokseni kiertänyt; päässyt vaiheeseen, jossa katse ei enää ole ympäröivässä maailmassa vaan omassa navassa? No, siinähän se pöljien luullakseen on – muka – aina ollutkin tai näin he kuitenkin messusivat. Onpa muuten ensimmäinen otsikko pitkään aikaan, jonka kirjoitin muistiin.

Netissä mennään tunteet edellä ja ne odottavat tulevansa viihdytetyiksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuo olivat kovia pelejä 1980- ja 1990-luvuilla

Jos ennen ei olisi juotettu simpanssia humalaan eikä annettu sille olkapääohjusta leikkikaluksi, kuinka nyt niin monelle toiselle kädelliselle – ihmiselle – on sallittu älypuhelimen käyttö? Tätä kauniimmat sanat eivät ole paikallaan älypuhelimista ja somettamisesta.

Taas nuo konferenssituristit!

(Kuva: Jari Kähkönen)

Blogi on kenen tahansa saatavilla, mutta en todellakaan ilahtunut nähdessäni tilastoissani porukan emon nimen. Imartelinko itseäni, kun luulin käynnin syyksi ensin viestintäyksikköä ”varmistelemassa” ja sitten (alue)toimiston sankaria työpöytänsä takana niin-toimihenkilönä-niin-toimihenkilönä että? Ehkäpä.

Hätäkeskukseen soittamisen vaikeus, osa 2

Tämä on kaksiosaisen postaussarjan jälkimmäinen osa; ensimmäinen on täällä. Näinpä taas pari sellaista yksityishenkilöiden some-etsintäkuulutusta, että huh-huh. Yksi tapaus on satunnaista urbaania häirikköväkivaltaa ja toisessa on kerrottu julki asioita, jotka olisi tullut ymmärtää jättää vain omaksi tiedoksi.

Kirkonkylänpojan ja -tytön syndrooma

Punttisalitouhu on mennyt ihan ihmeelliseksi – naiset seisovat peilin edessä – katsovat, että näyttääkö takapuoli hyvältä. Ottavatko jopa selfieitä, joissa ”tärkein” näytetään someyleisölle? Suuren maailman tavat ovat tulleet Joensuuhun, joka on kyllä minusta yhäkin vain huvittava pikkukaupunki.

Kun yht'äkkiä kaikki ovat "toimittajia"

Linnean Artemis Wiiikin( Tiina) ja Junes Lokkan matka Parisiin meni loistavasti. He vetivät kännin ja joutuivat tappelun metrossa.
Kunnon haittamaahanmuuto meno. pic.twitter.com/AIGLQxXzEY

— Dmitry Gurbanov (@Dimmu141) April 25, 2022

Vanha poliisivitsi kertoo 1960-luvulla putkalla nauretun, kun jokatoinen tuotu sanoi sisäänkirjaamisessa olevansa ammatiltaan taiteilija kuten esimerkiksi muusikko. Tänään naurettaneen, koska yhtä usea on joko toimittaja tai poliitikko. Jos taas sanoisi influensseri; luulisivatkohan ne, että se on joku tauti?

Estikö se minua? Ei.

(Kuva: Jari Kähkönen) Homonymiana: minä sinulle agendan näytän. No, edes ylivuotises-
sa kuvituskuvassa, kun ei ilmaiseksi huvita tuoreempaakaan tehdä.

En saata sanoa, ettei minua olisi varoitettu, kun kolmessakympissä aloin tehdä paluuta kynämieheksi. Kontrollin värväri kertoi kyllin ilmeikkäästi turvallisuusalan sisäisestä ilmapiiristä – sikäli, kun kentällä olisi muka oikeasti oltu yhtään toimistoa tervehenkisempiä. Juttuja ei olisi ollut pakko kirjoittaa omalla nimellä.

Karjalaiset vittuilevat, kyttäävät ja änkyröivät

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos aiot elää idässä,
unohda lapsuutesi tai kesälomasi vieraskoreus.

Pohjois-Karjalan ihmiset ovat aivan oma lukunsa. He ovat olevinansa hyvinkin ovelia, mutta se on pelkkä takapajuisuuden ja eristäytyneisyyden luoma minäkuvan vääristymä. Tästä seuraa tiettyä ongelmakäyttäytymistä sekä ihmistenkohtaamisrajoitteisuutta; huomioi se, jos asut täällä vakinaisesti. 

Hölinä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ihminen puhuu, koska tämä on inhimillisen kanssakäymisen muoto; perustarve. Halutaan huomiota, toivotaan tulevan nähdyksi, etsitään apua ongelmaan tai yksinkertaisesti pitkästyttiin. Puhumisen asiallisuuden, asiasisällön sekä päämäärän suhteen saattaa olla miten on; siksi otsikkoni onkin nyt hölinä.

Puhuu pahaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Purku- ja rakennustyömaa, joka ei ole entinen Liperin myllyn
palopaikka; aidattuna.

Idän ihmiselle puhe on jokseenkin sama kuin hengitys. Ei tarvitse olla asiaa eikä edes sanoa sitä kiinnostavasti; kivat sille, jos joku kuunteli. Äänettömyys on kauhistus, vaaranmerkki tai vähintään oikeuttaa loukkaaviin oletuksiin toisesta; no, olettajan omasta mielestä ainakin. Johan on kotkotukset!