Haluttomuuteni säädellä tasoani yleisöni mukaisesti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kuulin ajatuksen ensikerran Björn Wahlroosilta Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa YLE:n tv:ssä, ja toistamisiin siitä mainitsi Matti Airaksinen Radio Novan Retroperjantai 2.0 -lähetyksessä, Mitä Hittiä -kilpailua juontaessaan. Itse en moista kannata lainkaan, vaikka se todennäköisesti olisikin oma etuni.

Niin. Sitten sinua ”kehutaan” silkan stand-upin vetämisestä, yleisösi luullakseen irvileuka alkaa huutaa väliin/kilpaa, kolmas teeskentelee kiinnostunutta kunnes vetää maton altasi ja neljäs oli oikeasti vain pinnallisesti utelias/kaveria vailla. Siispä; älä sinä minua morjestele – ellei olla tuttuja – sekä pidä se smalltalkkisikin itselläsi.

Amerikaksi ne sanovat tätä ”ihmisihmisyydeksi” tai ”tarpeeksi koskettaa”, mutta sellainen en tunne koskaan ollenikaan. Olen luullakseni vain hoitanut asioita, joita se kenen olisi pitänyt eli oikeastaan ei-kukaan-muukaan tehnyt, toimittanut tarpeellista ja pyrkinyt ansaitsemaan leipäni laillisesti siten kuten olen parhaiten tainnut.

"Olen vain hoitanut asioita, toimittanut tarpeellista ja pyrkinyt ansaitsemaan leipäni laillisesti parhaani mukaan."

Ihmisluonto on häilyväistä; romantikoista tärkeintä on yhteen ja samaan rotuun kuuluvien pääsääntöinen kunnollisuus ja ylistettävää kyky tehdä hyvää, mutta eivät ne realistit sekä kyynikotkaan täysin väärässä ole. Kuinka kauan sinun ja yleisösi välillä on yhteisiä kiinnostuksenaiheita tai kuumin niistä myös pysyy kuumana?

Ikinä älä siis hämmästy kuinka kömpelö, ajattelematon tai suorastaan itselleen vieras ihminen voi olla. On yleisempää kuin luullaankaan, että ajatellaan yhtä, sanotaan toista ja tehdään kolmatta; ongelma siitä tosin tulee vasta sitten, jos seuraukset eivät enää rajaudukaan asianomaiseen itseensä.

Kai Sadinmaa oli hyvin viisas, kun kirjoitti kirjassaan, että ihminen vannoo uskollisuutta heti kunhan vain saa leipää. Sekä mitähän Venäjän vallankumouksestakin olisi tullut vuonna 1917, jos asiasta olisi äänestetty? Yksimielisiä olisivat tuskin olleet edes edistysmieliset älyköt salongeissaan.

"Älä siis ikinä hämmästy kuinka kömpelö, ajattelematon tai suorastaan itselleen vieras ihminen voi olla."

En minä myy mitään, pyri palvelukseen, käännytä enkä kaipaa kannatustasikaan. Siispä; merkityksettömyydentunteessaan öisen taksitolpan autojonossa tai ties missä kopperossaan muhivat onnettomat voivat puolestani googletella edelleen. Minä en teitä yhdistä enkä muuten ala sen puoleen johtaakaan.

Tiedä sitten, että minkäsortin wannabevakoilija, vaikka tuskin saa palkkaa edes siviiliraadannasta; tuo toinen säännöllinen blogissa roikkuja lieneekään. Mutta; odota sinä uskollinen vain valppaana ”hyökkäystä”, jota ei ikinä tule – kuppikuntaasi ja nobodyja vastaan – ketkä jo unohdin tai hyvässä lykyssä en ikinä edes tuntenutkaan.

Kantani on, jotten minä ala itseäni – useimmiten kai laskemaan tai vakavoittamaan – sen yleisön tasolle, jota ei useimmiten edes ole olemassa ja voi olla kokoontunut ties mitä mielessään. Sikäli, kun tietää viimemainittua pohjimmiltaan itsekään. Minä olen varma, jotteivät ne itseäni hiljennä tai senpuoleen hypi silmillekään.

"En laskeudu enkä vakavoidu – ties miksi kokoontuneen –  yleisön tasolle, jota ei useimmiten edes ole olemassakaan."

Sanon eli kirjoitan niinkuin olin aikonutkin, jos joku tykkää – kivat siitä, – mutta aivan sama – ellei. Vaihto on aina tasan ja joka ainoa voi olla varma, jottei saa enempää kuin ei-ihan-aina-todellisuudessa-olemassaolevallakaan kuparisella viisenttisellä ajatuksia. Jos niillä on jokin muukin arvo, sen näkee sitten.

Voi olla, että maine mammona ja asema jäävät näin saamatta, mutta itse sanon sellaista vailla olevien olleen aina todellisuudessa kauppiaita eikä ajattelijoita tai kynähenkilöitä. Toisinaan joidenkuiden on tarve solvata minua suhtautumiseni tähden ylimieliseksi ellei rumemminkin, mutta se on lähinnä heidän ongelmansa.

Ja sitten on ne koirana olemaan pyrkivät, joista ei saa selvää luulivatko tekemääni henkilökohtaiseksi vai väittävätkö vain niin ilkeyksissään. Että jos en kerran pyri diktaattoriksi, minun täytyy tällöin olla hullu? Vahdihan, keskinkertaisuus, hyvin sitä luokkarajaasi, kun sovinnaisuuden teeskentelyn lisäksi juuri muuta sinulla ei olekaan.