(Kuva: Jari Kähkönen) No, kylläpä ne tuonkin ruudun yhteydessä ollutta tekstiä vahtivat –silloin liki vuosi- kymmen sitten portfoliossa – ihan pää kenossa. Mitä sitten? Viskasin vasun menemään; kalenterin käytin, silppusin ja vaihdoin merkkiä sekä siirsin kotelot re- pun kantoviilekkeistä mustaan jätesäkkiin irtaimis- tovarastossa. Pitäköön kivaa jossain omassa somen taskussaan – keskenään.
Hörpin kapakanpöydässä mustaa teetä hunajalla ja Jamesonilla, kun kirjoitin ajatuksen A 6 avolehtiööni. Pohjoiskarjalainen ei yksinkertaisesti kestä totisuutta, hiljaisuutta, eteenpäin menemistä sivuillevilkuilematta sekä suoran totuuden puhumista. Se on yleistys, muttei kuitenkaan täysin vailla perusteita.