Marginaalisia katsomuksia

Lienekö jo Retoriikasta peräisin oleva aristoteelinen käsitys, että mielihyvästä sitä toista loukataan, mutta sanat kohdistetaan aina häneen kuin uskaltaa? Ja, että kaikkihan nyt haluavat vaikuttaa oikeudenmukaisilta, vaan eivät välttämättä oikeasti olla sitä? Siispä; tervetuloa marginaalisten katsomusten pariin.

Pohdinta ihmisluonnosta

Ihminen mitään mieti tai arvioi; asia ratkeaa jokseenkin perstuntumalta, sitten se vain takertuu yhteen pikkujuttuun saadakseen torjunnan vaatiman räyhäämisen käyntiin. Tyhmänrehellisimmillään ihminen saattaa jopa retorisesti kysyä, että "mitä minun odotetaan tekevän", kun hän asettuu ongelman eteen.

Kollega hyvä, olen sanaton

(Kuva: Jari Kähkönen) Lehtikuvaaja ei aina saa sommitella tai ohjata.

Facen puskiksessa keskustellaan urheilulehtikuvauksesta? No, se olikin liian hyvää ollakseen totta. Lehtikuvaaja laski käsistään julkaisukelvottomuuden, kuvasokea teksti-ihminen julkaisi sen ja jokamies uudelleenjulkaisee kuvan ilmaiseksi sekä luvatta naureskeltavaksi. Fotari anteeksipyytelee. Olen sanaton.

Palaute ei aina ole oikein eikä vaatimattomuuskaan kaunista

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sisko Savonlahti kirjoitti YLE:n nettiin kolumnin pakosta perättömään ylistykseen ajanilmiönä; se oli toinen samaa aihetta sivuava teksti viimeaikoina, vaikken ensimmäistä muistiin merkinnytkään. Ilmiö on kyllä tosiaan olemassa, mutta se ei kuitenkaan ole ihan yksiselitteinen.

Olehan vouhottamatta

Pakollista prosessia ei pidä väärinkäyttää ajanvietteeseen tai tunnehuoltoon.

Kyyninen toimittajasetäkin on vaikeana Koskelan teinikidutusmurhan kaltaisen hirvittävän kierteen päätteeksi kuolleen lapsimarttyyrin äärellä. Mutta parhaansa pitää yrittää; kuka muukaan asettaisi asian paikalleen, laittaisi merkityksen minne merkitys kuuluu ja erottaisi olennaisen epäolennaisesta? Sehän on yleinen etu!

Tälli perusturvallisuuteen

(Kuva: Jari Kähkönen) Eikä oikeusvaltiokaan ole loputtoman kaikenkattavan riskitön paikka.

Vihdoinkin; näin eilen SVT:n rokotusvastustajadokumentin ensimmäisen osan. Keskeisin oppi oli perusturvallisuudentunteen merkityksen kirkastus; sen estämättä, ettei aihe nyt varsinaisesti ole minulle vieraskaan. Ihminenhän haluaa turvallisuuden, joukkoon kuulumisen ja mielihyvän TUNTEITA.

Ettehän te osaa eivätkä talonne pärjää alkuunkaan

Ei palata edes YLE:n jutussa lasten- tai koulukotiin, jonka kaikkivoipa johtaja oli presidentti ja tuomari; ylivaltainen katsastaja taas oli poliisi, syyttäjä, ulosottomies sekä vanginvartija. Te, rakkaat lastensuojelutyöntekijät, olette liian harva, alipätevä, varusteeton ja osaamaton joukko nykyiseen työhönne.

Älkää, hyvät ihmiset

Otetaanpa vaihtelun vuoksi käsittelyyn paikallinen pikkurikollisuus ja häiriökäyttäytyminen; siinä ajankohtaisiksi ovat nousseet nurkissanuohoutuminen, pikkuvarkaudet, tupakantumpit sekä huutelu. Älkää, hyvät ihmiset; juoruilko, osoitelko sormella ja reagoiko harkitsemattomasti.

Venäjän kaksoisstandardi – onko autuaampi puhua vai vaieta?

IS:n Arja Paananen kirjoitti jutun Venäjän uusimmasta informaatioätäkistä, jolla yritetään ennaltaehkäistä keskustelu ja etenkin muutoksen vaatiminen Navalnyin jutussa. Siinä on mukana väitetty suomalainen poliisiväkivalta taannoisessa Helsingin Kansalaistorilla keskeytetyssä mielenosoituksessa pari viikkoa sitten.

Karjalaiset vittuilevat, kyttäävät ja änkyröivät

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos aiot elää idässä,
unohda lapsuutesi tai kesälomasi vieraskoreus.

Pohjois-Karjalan ihmiset ovat aivan oma lukunsa. He ovat olevinansa hyvinkin ovelia, mutta se on pelkkä takapajuisuuden ja eristäytyneisyyden luoma minäkuvan vääristymä. Tästä seuraa tiettyä ongelmakäyttäytymistä sekä ihmistenkohtaamisrajoitteisuutta; huomioi se, jos asut täällä vakinaisesti. 

Solidaarisuus

Olipa kerran silloisen liittoni paperinen aktiivilehti. Lisäsin sitä toimittavinaan olleiden tuskaa kaksiliuskaisella osamielipiteellisellä näkökulmatekstillä solidaarisuudesta, mutta ne julkaisivat sen kuitenkin. Syntyi uusi kolumnipaikka takasivulle; sitten jouduin epäsuosioon enkä kirjoittanut sillä enää koskaan.

Kommentoinnista

Kommentoinnissa on ollut viimeaikoina melkoista laatuheittoa. Sanotaan tämä nyt vaihteen vuoksi ranskalaisin viivoin; toivon, että kaikki ymmärtävät.

Taisi tulla kirjaimellinen loukatun suostumus

Sanohan; tiedätkö mitä loukatun suostumus tarkoittaa edes sanakirjatasolla? Käytännössä se merkitsee, että toimenpiteen saa tehdä kohteen suostumuksella, vaikka valta puuttuisikin. Syntyperä taitaa tosin olla kiero; onnistuminen kyylänkonstissa tai kenttäsikatempussa. Siinäpä vallankäyttöä kerrakseen.

Tiskipöytäromantiikasta vuoristoratakerrontaan käy pohjoisen proseduraalin tie

Kaikki ovat kai vähintäänkin kuulleet SVT:n Tunna blå linjen -sarjasta, joka on suomenkieliseltä nimeltään Ohuella langalla? Se on merkittävin uusi avaus pitkään aikaan pohjoismaisessa proseduraalisessa rikos- ja poliisifiktiossa. Jokohan kurjalla mässäilevä, salaliittoinen ja synkistelevä nordic noir kuoli?

Ei käy eikä kiinnosta, revi siitä kurkkusalaattipelle

(Kuva: Jari Kähkönen)

Minulle oltiin vaivaksi somessa siviilipalvelusasioilla, vaikka aihe ei voisi vähempää kiinnostaa. No, mitäs kerjäsitte; keskustellaanpa sitten lähtökohtana tämä ennenaikainen, yksipuolinen sekä tarkoitushakuinen törkeä päästö. Jos istut asiaa pohtivassa komiteassa, keskity työhösi ja pidä suusi kiinni.