On päätettävä, että mistä yhteiskunnassamme on kysymys

Niin suuresti kuin se minua vaivaakin; joudun tunnustamaan tuntevani myötätuntoa tämän kertomuksen ihmisiä kohtaan. Mutta onko kaikki vain pelkkää aikuisten leikkiä, jossa tunnustusyhteiskunnassa eniten ääntä pitävät saavat myös eniten huomiota ja vähintäänkin kuvitelman määräysvallasta?

Valtio pitää asevelvollista itsestäänselvyytenä ja oppikin voi kaataa ojaan

Luin parilta Lärvikirjan seinältä kiehtovaa sisältöä, mutta nimet jätän sanomatta koska toinen heistä ei mielestäni ole kiistattomasti julkisuuden henkilö. Mitä pitää ajatella tästä yleisönosastokirjoituksesta tai kun paikallispoliitikko-lääkäri on todellisuudenkieltäjä-salaliittoteoreetikko?

Tilannekuvia, kiusallisuuksia ja uhkia

Kommentoin eilen Rysky Riiheläisen FB-seinällään julkaisemaa Maria Nordinin kuvaa ja jatkan ajatuksiani tässä. Mitä olisi opittava tilannekuvasta, jotta tulevana aikana menestyttäisiin paremmin? Olemme muuten luvalla sanoen aika pahasti takapajulla oikean turvallisuusajattelun ja -menettelyn suhteen.

Koronakriisi ja vapaan maan kansalaisen identiteetti

(Kuva: Jari Kähkönen) Kysymys; mitä sinä näet tässä kuvassa, kertoo
paljon sinusta ja tavasta millä maailmaasi katsot.

Koronakriisin tämänhetkinen kuuma aihe on terveydenhuollon suojavarusteiden riittävyys ja kuka siitä taas vastasikaan. Voisiko ollakaan oivallisempaa hetkeä sanoa, että Suomi on vapaa maa ja siinä pitäisi vain uskaltaa tai kyetä elämään? Tästä on oikeasti kysymys, vaikka ollaan keskustelevinaan kasvomaskeista.

Apteekkimurrot – ajanilmiö vai vedenjakajako?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausretkellä Länsi-Helsingissä kauan sitten; auringon-
lasku kevättalven illalla.

Kyllä koronakriisin vuoksi suljetut rajat näkyvät kohta huumemarkkinoillakin. Apteekkimurrot ovat näet tähän asti olleet ylikuumenemisilmiö; milloin työllistivät huumeriippuvaiset sotaveteraanit, toisinaan suitsittiin lääkäreiden reseptinkirjoitusta ja joskus huumeiden saatavuus oli vain yleensä heikko.

Järjestyksenvalvonta Joensuun keskustassa

Olen kirjoittanut monesti Joensuun uuden kaupunkikeskustan turvallisuustilanteesta. Nyt aihe on noussut uudestaan ajankohtaiseksi, koska saan säännöllisesti lukea somesta purnauksia Korona-viruksen aikaan liittyvän varovaisuuden noudattamattajättämisestä; ne kohdistuvat niin nuoriin kuin vanhoihinkin.

Perussuomalaisuus – politiikkaa vai henkilökohtainen ongelma?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ilta-aikainen kuva noin vuoden takaisesta Joensuun keskus-
tasta; havainnollistakoon se tässä kuinka autiolta siellä pitäisi nyt näyttää. 

Perussuomalaiset on populistinen koalitiopuolue. Sen reaalipoliitikot eivät usko itsekään suoltoonsa, metodipopulistit ovat olevinaan tosissaan, valtavirran populistit vaihtelevat hillumisen sekä arkiharmauden välillä, autoritaariset haluavat diktaattoriksi ja joidenkin ”politiikka” on vain häiriintyneisyyden oire.

Plus- vai miinusmerkkistä, siitä on kysymys Corona-viruksen aikanakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Katuvalokuvausharrastusta Helsingissä vuosia sitten.
Ruutu valikoitui tähän solidaarisuudesta kulttuuritoimijoille, jotka ovat jou-
tuneet ahtaalle nykyisessä poikkeuksellisessa tilanteessa.

Suomi oli vakaa maa, jossa viranomaisiin luotettiin, turvallisuus ja oikeudenhoito olivat kunnossa; kaikki olivat osallisia, toimivia ja vielä suhteellisesti vauraitakin. Normaalit suhtautuivat toisenlaisiin lähinnä ihmetellen, säälien sekä joskus myös lievästi epäuskoisen vahingoniloisesti hihitellen. Sitten maailma muuttui.

Älä syytä Korona-virusta, kun vika on itsessäsi

(Kuva: Jari Kähkönen) Käyttökauden vihreän pikkurepun tuunaaminen kantoviilek- 

keen tarviketaskuin oli minusta kiinnostavampaa kuin hallituksen tiedotustilaisuus.

Olen ohuesti huvittunut siitä kuinka kaikki ovat niin tietäviä ja huolissaan, kun koronaepidemia nyt johti valmiuslakien käyttöönottoon. Sanoisinkin näin, että suotta tautia syytät; olet mitä olet tai teet mitä teet siihen katsomatta. Ei mielivaltaisuutta, taitamattomuutta eikä ihmisten ylikävelyäkään ole juuri keksitty.