Miksi turvallisuusala syleilee hyväksikäyttäjäänsä ja pokkuroi halventajaansa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se oli urhea yksilö, joka kesti kanssani kaiken muun, muttei
kyykistymistä maiharin sivutaskussa irtaallaan.

Jos otamme tosissamme väitteen, että yksityisellä turvallisuusalalla on niin olemassaolon oikeus kuin menestymisenkin mahdollisuus; jäljelle jää kaksi ongelmallista henkilöryhmää, joille pitäisi tehdä jotain. Ne ovat ulkoiset toimijuuden kiistäjät ja sisäiset vallantäyteet eli tärkeilijät.

Melko todellisuuspakoista menoa

Haluat siis olla turvassa, kun osoitat mieltäsi? Valitettavasti et tunne ihmisluontoa ja tanssahtelet – kaunayhteiskunnasta karanneen – turhan ellei turmiollisen – kulttuurisodan ympärillä. Sitä on tänään tietoverkko täynnä; metodina provokaatio ja päämääränä tienaaminen eli julkkikseksi pääseminen. 

Olipa Kerran yövartija, josta tuli poliisi ja pianpa jo sanottiinkin Sen Pituinen Se

(Lähde: Youtube.com/aguilera productions) Päättele 

itse, että miksi tämä "kirjastopoliisi" ei enää ole 

olemassa.

Myönnän – kirjaston sisä- tai omapoliisi on vitsi – muistanhan 90-luvun Seinfeld-sarjan, jos vaikka vain ohimennen. Surffasin tv-kanavien välillä; tai näin vilauksen vanhusten ruudulta olohuoneesta, kun olin menossa eli palaamassa tekemästä jotain paljon kiinnostavampaa. Vaan kun Sinimusta liike sekä Helsinki.

Lakeja ei eteen heittämällä säädetä eikä sote-valiokuntakaan ole koko Eduskunta

Tietäisipä, että ovatko väitteet Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan työkuormituksesta totta. Se voisi todellisuudessa olla turvallisuusongelma, joka vaatii parlamentaarisen immuniteetin tilapäistä murtamista. Tämä demokratian suojamekanismi ei ole häirikköä, uhkaajaa tai rikoksesta epäiltyä varten. 

Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan heikkous ja itsesokeus tympäisevät minua

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisodassa joku onneton piruparka leimataan vastapuoleksi;
tätä härkitään kunnes saadaan taltioiduksi reaktio, jolle sitten hähätellään.

Varatuomari ja tohtoriopiskelija Otso Pohjalainen kirjoitti hyvän kolumnin YLE:n nettiin kulttuurisodasta. Mitättömin ensin. Kuinka kapteeni on voinut olla yleisesikunta -mitään? Ehkä, jos ye:llä ei tuolloin tarkoitettu samaa kuin nyt tai tutkinto oli jo kyllä suoritettu, muttei vielä ylennetty sitä vastaavaan arvoon. 

Jonninjoutava pärinä syrjä-Suomi -sanasta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisota leimahtaa vasta tarkoituksellisesta ymmärtämisestä
ja näkemästä kieltäytymisestä.

Jos se ei toiseuta, koska kohteena on toimintavapaa, -kykyinen ja -tarmoinen normaaliväestö eikä maan osa ole kielteisesti erillisessä todellisuudessa; kyse on joutavasta muotisanasta, joka katoaa aikanaan. Ne tulevat, menevät sekä kulkeutuvat, koska niin se vain puhekielen kanssa on.

Alma Tuuva kulttuurisodan maalina

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisodassa kamppailevat enää marssimattomat, mukavasti
 majoittuvat ja aina omaa mieliruokaansa halutessaan syövät viesti"miehet". He lauko-
vat lähinnä hävyttömyyksiä toisista tietoverkkoon yhdistyvällä päätelaitteella, sekä ovat
täysin vailla vastuuseen joutumisen ja vastaiskun pelkoa. Sellaiset ovat niiden reputkin.

Minun on vaikea olla hörähtämättä nauruun, jos Keskustan varapuheenjohtaja xleee yhtään mitään sikailusta. Vaikka toisaalta; johan männäsyksynä joku nobody persu puolestaan töräytti Alma Tuuvasta v-sanan. Voi tätä populismilla ratsastavaa kulttuurisotaisaa aikaamme, jossa ihmisten ei vain anneta olla.

Vilpitöntä mieltä ja hyvää tahtoa etsimässä

Maamme taitaa olla aika valmis eikä todellisia ongelmia enää ole, jos voi tärvätä aikaa kulttuurisodan kaltaiseen jonninjoutavuuteen. Vaikka toisaalta; ymmärtäähän tuon – tämä on kaunayhteiskunta, jossa yksi jos toinenkin taitaa – luullakseen – kokea sivuutetuksi tulemista ja merkityksettömyyttä.

Ketkä me? Niinpä

(Kuva: Wikipedia/Guanaco and subsequent editors) Sateenkaarilippu.

Katsoin äsken Erik Gallin kolmiosaisen SD-bögar -dokumentin SVT:ltä; siinä jo kauan tiedetty ja aikoja sitten kirjoitettu suurten yhteisten kertomusten loppu alkaa lopultakin näkyä myös Pohjoismaissa. Niin; onhan meillä Suomessakin Jukka Hankamäki sekä Sebastian Tynkkynen – varsinaiset aikojen merkit.

Ihollepyrkivä EU-kerjäläisyys saapui sitten lopulta Joensuuhunkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos tässä kuvassa näkyy henkilöitä, jotka voi tunnistaa; he eivät
liity mitään mihinkään, mutta saattavat kyllä silti olla henkilöitä.

Mitä minuun tulee; älköön suotta uskottako kaiken hoituvan pelkin poliisin toimin. Tietenkin tämä tulee olemaan moniviranomaisjuttu; elämäntapojen, itsensätoteuttamisen, välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon, julkistilan sekä kanssaihmisten kohtaamisen pelisääntöjä opetellaan molemminpuolisesti.

Harlekiino, hallinta ja merkityksellisyys

Olin päässyt kasarilta kuulematta Vera Teleniuksen Harlekiinoa, joka oli ajalle tavallinen käännöshitti; alkuperäisen teki Alla Pugatsova Neuvostoliitossa. Kuulin sen ensikerran niihin perustunutta huoltoasemakasettikulttuuria käsitelleessä Eurooppa Neljän Tänään huipulla -näytelmässä Ohto-salissa äskettäin.

Itse tässä on jokaisen oma elämänsä elettävä – sikäli, kun enää kohta pystyy

(Kuva: Jari Kähkönen)

Niin ihmisiin tympääntynyt erakko kuin olenkin; ei ole taikakeinoa välttää heitä täysin. Olemme sosiaalinen eläinlaji, joka tarkoittaa että näemme, koemme sekä olemme mieltä toinen toisistamme – näin tämä on mennyt aina – se ei missään tapauksessa ole pelkkä nykyajan ilmiö tai tietynsortin teknologian seuraus.

Kovimmin huutavan tasavalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kun kulttuurisodassa enemmän vähemmän kaikki on pelkkää
poseeraamista, saattaa olennaisin kysymys taisteluun lähtiessä olla, että onko tänään
tumma vai vaalea päivä. Ollaanhan kuitenkin niin köyhiä, että kaikkia mahdollisia
värejä ei ole voitu hankkia.

Ajatukseni siemen oli Helsingin aikojeni taistelutoverin kommentti alemman keskiluokan tarpeesta uskoa säännöin luotuun oikeudenmukaisuuteen vs. oma prole-fatalismini. Sitä edistivät osaltaan myös omien, muita asioita käsitelleiden otsikkojensa alla Asta Leppä YLE:n netissä ja Kirkko&Kaupungin Naatus.

Ovatko kulttuuri- tai sanasodassa kaikki viestimiehiä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuuri- ja/tai sanasodan viestimiehen reppuko?

Muistan somettaneeni kulttuurisodan viestimiehen tempaisseen taisteluliivistään hämäyksen, jonka heitti keskusteluun hyydyttääkseen sen. Ja nauraneeni kuinka kuusikymppinen vanhankansan OTK teki einarit yhdelle ammattiviestijälle; toisen tämä taas sai ensin astumaan liukumiinaan ja sitten putoamaan pää edellä ojaan.

Nauraessasi et huomannut kuinka maailma muuttui

Nauratko salaliittoteoreetikolle ja vaihtoehtohoitoihmiselle? Mikäs siinä; nauru on halpaa kunnes kuulet valtakunnalliselta radiokanavalta yksityisautoilua kehuvan ja bensanhintoja kiroavan perussuomalaisten aluevaalimainoksen. Tai sellaisen, jossa korostetaan väitetysti maksajan edun vastaisia prioriteettejä.

Tässäkin yhteiskunnassa te kasvatatte itse omat lapsenne

Ihmiset ovat mitä ovat; he kasvattavat lapsensa – tai pikemminkin jättävät kasvattamatta – niinikään mitensattuu. Yhteisöllisyys taas on nyt joko vitsi tai kulttuurisotapolitikointia oman uran edistykseksi. Valitettavasti siis usein ei muu auta kuin kiinniotto sekä rikosoikeudelliset ja/tai lastensuojelulliset toimenpiteet.

Toimimaton yhteiskunta on vakava juttu

(Kuva: Jari Kähkönen) Suomalaisten on aika lakata suhtautumasta virkavaltaansa hyväuskoisesti. Heidän on myös varottava normaalistamasta sietämättömiä poliittisia aatteita, vaikka samaistuisi-vatkin niiden levittäjään yksilöinä.

Eikö ole huvittavaa kuinka Päivi Räsäsen niin kutsuttu sananvapaus ja US Capitol Policen komitean kuultavana olleiden kokemukset 1/6:desta ovat rinnakkaiset, vaikka toisaalta myös samalla täysin päinvastaiset? Kulttuurisota ei siis vain tee kummia pakki- ja luhakavereita, mutta näyttää myös uusia vihollisia. 

Älyllinen laiskuus yhdistää kieron mobilisoinnin voitontavoitteluun

Suomi ei ole kahtiajakautunut myrkyllisen julkisuusyhteiskunnan Amerikka. Identiteettipolitiikaakin pelataan vain vähän, mutta tämän kulttuurisodan kädenlämpimyys ja minimaalinen kuplautuminen eivät kelpaa Jari Tervolle aamiaisgatesta eivätkä aktivisteille ynnä hyväntekijöillekään Lintuvaarasta.

Sinun keskiluokkainen identiteettisi on feikkiä

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoremmat teistä pöyhkeilevät korkeakouluopinnoillaan.

Viidenkymmenenvuoden yhteiskunnallinen kehitys sinetöityi, kun kurjalliston ressukat eivät enää haiseet nenään ja pistäneet silmään; työväenluokassakin on jo kauan harrastettu, matkustettu sekä omistettu asioita. Mutta sitten ne alkoivat luulla hyvinvointi- ja oikeusvaltiota yksityisomaisuudekseen.

Perussuomalaiset roskaväen pan-liikkeenä ja evankelikaaliset lähtötelineissään

Turun persukansan pomo Jyrki Åland päästi rasistisen aivopierun; toivotti maahanmuuttajavaltaiselle itälähiö-Varissuolle Korona-epäonnea. Julkisesti aiemmin vain avioerostaan ja laulunlahjoistaan tunnettu oululaispoliisi Petrus Schroderus pyrkinee seuraavaksi evankelikaalisten kiljukaulaksi.