No, kyllä sitä nyt kiitellään ja palkitaan, mutta mikähän unohtui?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Uusnatsi puukotti etnistettyä nuorta miesoletettua Oulun kauppakeskus Valkeassa; ja olisi puukottanut toistakin, jos järjestyksenvalvojat eivät olisi puuttuneet tilanteeseen. Loppu hyvin kaikki hyvin; mutta, minä en olisi minä, ellen myöskin kritisoisi näkyvillä olevia yksityisen turva-alan epäkohtia.

Että lähdettiin sitten yksinään puukkomiehen perään? Ei kelpaa. Jos aikoo olla todellisuudessa olemassaoleva turvafirma, on oltava paikalle hälytettäviä ja sinne myöskin riittävän nopeasti saapuvia apuvoimia. Alkuvaiheen video kertoo nolosti millaiseksi passiivisen perässäjuoksevaksi väsyttämiseksi tekeminen meni.

Siitä puuttui määrätietoisuus, koska on kiusaannuttavan ilmeistä, ettei minkäänsortin järjestyksenvalvoja ole enää vuosikymmeniin saanut kantaa luotiasetta töissä ja koiria Reilalla tuskin on ainoatakaan missään. Minulta sillä saa kuitenkin enintään puoli pistettä, jottei näin järjestetty itseään potilaaksi menemällä liian lähelle.

"Minulta sillä saa enintään puoli pistettä, jos passiivisen perässä juokseva taktiikka ei tehnyt suorittajasta potilasta."

Siispä; pako etenee, mutta järjestystä ylläpitävä henkilö kykenee sentään häiritsemään tekijän kulkua, kunnes se loppuu omituiseen sylipaini-kyynärpäätiesmihin parkkihallirampissa. Yksi siviilimies sitoo tekijän oikeaa kättä ja toinen osoittaa kiitettävää halua hallinnassapitävään voimankäyttöön lyömällä.

Nyt paikalle löytyy joku vartijanasuinenkin; kuka päätti sekä millä perusteella, että näin on hyvä eikä enempää tarvita? Sittenhän koko takaa-ajo oli turha, mutta tätä nyt en usko itsekään. Toimenpiteen kohteelta olisi tullut panna tilapäisesti valot pois virallisesti kaulanhallinnaksi kutsutulla kyynärpääkuristusotteella.

Toinen käypä vaihtoehto olisi ollut ikäluokkani klassikko eli raudoittaminen kiinni rakenteeseen, mutta siihen en tätä kirjoittaessani näe mahdollisuuksia. Kaikkinensa; hyvä kun onnistuttiin, mutta eiköhän se ole – ainakin toistaiseksi tunnettujen tietojen perusteella – vähintäänkin puoliksi pelkkää hyvää tuuria.

"Hyvä kun onnistuttiin, mutta eiköhän se ole – ainakin tietojen perusteella – vähintäänkin puoliksi pelkkää tuuria."

Yhtäältä siis Oulun Reila heilui suorituskykynsä ylärajoilla; ja toisaalta, sallituilla välineillä olisi pärjätty, sikäli kuin ne olisivat olleet käytettävissä. Paikalle olisi tullut saada autopartio, jolla olisi pitänyt olla koira, luotiase tai molemmat – pako olisi pureksittu eli ammuttu poikki alkuunsa.

Olen useastikin lähimenneessä perännyt yksityiselle turva-alalle huomattavasti nykyään sallittuja tehokkaampia lähi- ja keskimatkan ei-tappavia voimankäyttövälineitä, mutta enää en ole ehdoton. Mitä ne hyödyttävät, jos tehtäviä suoritetaan tämän jälkeenkin yksin itse itseään johtaen?

Tai röyhkeyttäväisitkö ne peräti väärällä tavalla? Jos siis ei  takaa-ajossakaan pystytä panemaan sulkua eteen, eli kulkua poikki – ilmeisestikin koulutuksen suhteettoman ohuuden tähden. Jostain tälläinen perässäjuokseva toimintamalli nimittäin tulee; arvailen lähtökohdaksi elettyä elämää tai omaa selkäydintä.

"Mitä tehokkaammat ei-tappavat voimankäyttövälineet hyödyttäisivät, jos itsekeksitty taktiikka ei välttämättä toimi?"

Kaikkinensa; tälläistähän se tekeminen on – karkeasti yleistettynä – silloin, kun ammattiin on päästy nimellisellä kurssituksella ja keksitty itse oma ammatti-identiteetti yritys-erehdys -menetelmällä. Kuinka on poissuljettu mahdollisuus, jottei ketään peluuteta sankaruuden toiveella tai peräti vallankäytön halulla?

Tämän tohdin kirjoittaa, vaikka vetelisinkin rannelenkitetyllä patukalla jokaista ilkkumaan alkanutta kyökinpsykologia; ja tarvittaessa parsisin suorituksen potkulla persuuksiin oikean jalan varsikengälläni. Luokkarajan valvonta, henkinen väkivalta sekä silkka trollaus iäti marginaaliin jääköön.

Perjantai oli Oulun Reilan henkilöstön päivä ja kaiketi jokunen tulevakin tulee myös sitä olemaan; tätä en heiltä pyri kieltämään. Kaikkinensa vartijat ja järjestyksenvalvojat saavat tunnustusta turhan harvoin silloinkin, kun olisi aihetta. Mutta mikähän mahtoikaan unohtua kiittelyn sekä palkitsemisen humussa?