Erittäin epävaltiollisissa mietelmissä

(Kuva: Jari Kähkönen) Koska tämä ei ole rahakeikka,
en viitsinyt syöksyä eteen ruutua tehdessäni; jätin
myös pyytämättä luovarin vasemmassa alanurkassa
näkyvältä kielo-oletetulta.

No, käykö täällä muka edes joku kannanottojeni tai analyysieni vuoksi? Tuskinpa. Sain siis aivan äsken käteeni J-P Peltosen Pikkusissin ja Marttiinin Mustan 8:n vyökotelot. Kuuntelin myös Peter Lerchen instrumentaalikitarakeikan kuvallisen hienossa maalaismaisemassa kera pienen lähiruokailtapalan.

Ensikosketus nahkatupellisen Pikkusissin vyökannakkeeseen hämäsi ja kunnolla, juuri niinkuin epäsymmetrisessä sodankäynnissä kuuluukin. En saanut mahtumaan päähäni, että kuinka tarran pehmeä sekä koukkupuoli ovat samalla puolella hihnaa. Etsin netistä vinkkejä ja mietin jo tuotteen palauttamista kauppaankin.

Mutta sitten keksin, vedin erätarvikekirstuni esiin säilytyspaikastaan; avasin kannen ja nostelin välineitä pöydälle hyvän mitan verran – löysin lopulta saman tuoteperheen Sissipuukon. Ajattelin, että otan isommasta kannakkeen uuskäyttöön ja tilaan sille tyystin uuden tupen, mutta lopulta katsoinkin vain mallia tavoittaen näin päämääräni.

"Mietin jo, että lähetänkö paketin takaisin, mutta sitten katsoin mallia tuoteperheen isommasta; päästen päämäärääni."

Koko eksersiisin vitsi on englantia puhuttaessa loop back eli takaisinpäinveto tai -taivutus. Näin tehdessä vyökannake istuu tukevasti paikallaan ja täyttää tehtävänsä. No; en sitten viitsinyt tehdä videota enkä edes kuvasarjaa? En. Käsittääkseni en ole mikään influensseri, joka tekee kaupallisia yhteistöitä.

Huomasin, että pakkauksen ohjeet ovat vailinaiset. Mukana tulee vain kydex-tupen valmistelu- ja käyttöohjeet vaikka olisi laillani tilannut nahkatupellisen puukon. Annoin asiasta palautetta myyjäliikkeelle; toivottavasti puute korjataan tuleviin eriin. Toivon tyyppikohtaista ohjetta, mutta eiköhän yksi uusi kuvineen kata kaikki vaihtoehdot.

Marttiinin koteloista taas huomaan, että onpa brändin perinteisten eli ei-mustien mallien tuppien värisessä nahkakotelossa reippaasti tilaa sulkuläpän alla. Lienekö se suunniteltu tai tarkoitettu alunperin mukana kannettavalle hiomakivelle? Musta nailoninen taas on selvästi jämptimpi. Hienoa työtä kummatkin; näitä käyttää ilolla.

"Molemmat Marttiinin Mustan 8:n vyökotelot ovat ehkä erilaisia, mutta silti hienoa työtä; molempia käytää ilolla." 

Peter Lerchen keikkapaikan tavoittaakseni sain ajaa hyvän matkan autolla – se oli itse asiassa jo päivän toinen reissu – tarvitsin myös automarketista tietoteknisiä pikkunippeleitä, koska pöytäraudan ja oheislaitteiden usbisukupolvet eivät enää kohtaa toisiaan. Mutta myös tämä jääkaappikylmä Club-Mate Colakin maistuu kyllä hyvälle.

Olin tuntenut nimeltämainitun töitä aiemmin vain vähänlaiseen. Eniten arvostin niistä yhteistyötä Hectorin kanssa. Livenä nähtynä Lerche osoittautui melkoiseksi maestroksi, jotten sanoisi suorastaan virtuoosiksi. Tunnin setti naulitsi istumaan paikoilleen niin tiivisti, että hyvä kun ehti hupparinsa tuolinselkämykselle nostaa.

Hän esitti niin sävelkuvaelmia menneiltä vuosikymmeniltä kuin uudemmankin vielä julkaisemattoman teoksen, jolla on vasta työnimi Koraali. Peter Lerche taputettiin takaisin lauteille kertaalleen; encorena kuultiin täysin yleisössä olleen Suonna Konosen ehdotuksesta Väliaikainen täysin uniikkina versiona.