Onneksi ei käynyt pahemmin

Luin YLE:n netistä rikos- ja oikeustoimittaja Tuomas Rimpiläisen jutun Krista Kiurun pahoinpitelystä epäillyn miehen rikostaustasta. Mukana oli myös video Espoon Niittykummun metroaseman yksintyöskentelevän järjestyksenvalvojaoletetun koettelemuksista työssään.

Vallikallion eli Lintuvaaran eli Leppävaaran jälkikirjoitus

No, nytpä on Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus(1 ja 2) vuosien päästä antanut tuomion aikanaan kohutussa ja muka ihan keskusteluttaneessakin K-Marketin...hahhhaa...palveluvartijan asiassa. Johan on titteli – korostan nauravani sille – itse asia taas on minusta tavattoman surullinen sekä nolo.

VAR-TI-OIN-TI

Täytynee sanoa pari sataa sanaa Perkkaan kappelin tulipalosta ja Presidentin linnan ilkivallasta, koska molemmissa tiivistyy otsikoksi ottamani opetuksen tärkeys. Jos ei ole vartiointia, havainnot jäävät tekemättä ja reagointi myöhästyy; tuloksen näet edessäsi.

Videokommentaari

(Kuva: kuvakaappaus Chosenone/Youtube) Blurrasin kaikki näkyneet kasvot, koska
niillä ei ole vastaavaa merkitystä blogitekstilleni. Kuvasitaatti arvostelutarkoituk-
seen. Mustat nuoli ja neliö minun.

Tässä iltana eräänä tein huvikseni tavanmukaisen haun sanalla vartija Youtubesta ja löysin sieltä videon, johon en linkitä. Sanon tässä postauksessa muutaman sanan asiasta, koska aiheensa lisäksi se valottaa Reilan turvapalveluiden toimintaa käytännössä. Itse kinaan tai osallisiin en välitä ottaa mitään kantaa.

Olisiko tämä hätistelyjuttu?

Jatkan eilistä juttua spekulatiivisesti ja osin vanhoja aikoja muistellen. Hätistelyllä viittaan valtuuksien suuremmaksi puhumiseen, opportunismiin, loukatun suostumukseen  ja kenttäsikatemppuun. Olisiko Espoon Lintuvaarassa oltu joronjäljillä, mutta toisin kuin yleensä; nyt kalahtikin omaan nilkkaan?

Huono tekniikka ja väärä taktiikka

(Kuva: Jari Kähkönen)

Oheisten oikeustapausten(1,2) uutisoinnin linkit heitettiin minulle tuoreeltaan jo vuosia sitten, mutta niistä kirjoittaminen ei huvittanut. Karsastin ammattikuntaa, ja tiesin että ainoaksi palkkioksi vapaaehtoistyöstäni saan niskaani trollausta. Mutta toisaalta, minua eivät muut määräile, joten kommentoin lehtijuttuja nyt.

Pelkuri yllyttää kieroa vaatimaan osaamatonta leikkimään turvallisuutta

(Kuva: Jari Kähkönen) Vuosikymmeniä
sitten tämä toimisto oli ollut rakennus-
työmaa ja silloin lämpöpatteriin unohtui
roikkumaan tarkastusavain, jota vartio-
kellossa kietämällä kontrolloitiin vartijan
kierrosten tekemistä.

Jatketaan toissapäiväistä juttua kovista tilanteista, mutta käännetään näkökulma paikalla olevasta sinne hälytettävään vartijaan. Onnistumiselle tieto on kaikkein tärkeintä, mutta valitettavan usein sitä ei ole tai se on sekä myöhässä että väärää. Siinäpä sitä sitten ollaan. Joskus edessä onkin moninkertaisesti pahapaha paikka.

Mitä tapahtuisi tosipaikassa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausrekvisiittapatukan
rannelenkki on paracordista, joten tempaisu tällä
voisi kirveltää lyöjääkin. Ellei ole käsineet käsissä.

Vartiointi on jo kauan sitten muuttunut turvallisuuspalveluksi, joka tarkoittaa pääosin mielihyvän tuottamista sitä ostaneelle. Sitäkin mietin taannoin, kun ajoin kaupunkiin; ostoskeitaaseen, jossa vartija päivysti eli jutteli myyjien kanssa. Mitä tapahtuisikaan, jos suorite muuttuu totiseksi keskellä kirkasta päivää arkena kuten Espoossa kävi?