Et sinä minuun käsiksi pääse

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kylläpä ihmiset voivat sortua huvittavaan kyökinpsykologisointiin. Tuli näemmä luetuksi ehkä otsikko ja johdanto, mutta ollaan häpeilemättä tarjoilemassa elämänohjeita tai peräti tietävinään millainen ihminen siellä kirjoittaa. Olehan keuhkoomatta eli huokailematta; et sinä minuun käsiksi pääse.

Kai joku idiootti hyvinvointivaltion romutuksellekin sitten hurraa

En menettänyt mitään, kun toistin YLE:n A-Talk -ohjelman ainoastaan Areenan kautta audiona läppärini kaiuttimesta vasta vähänpäälle 12 tuntia suoran lähetyksen jälkeen perjantaina. Persujen Wille Rydman haluaa ay-liikkeeltä vallan pois; Yrittäjien Mikael Pentikäinen taas rullata duunarin rahat ja tehdä mielivaltaa.

Pyytämättä neuvominen

Kirjoittaja ja puhuja toimii myös julkisena intellektellina, joka ajoin joutuu myös neuvomaan pyytämättä. Kutsu sitä sananvapauden käyttämiseksi, ääneenajatteluksi tai vaikkapa työsi jatkeeksi – ethän voi tehdä kuvaa siitä, mitä et ole nähnyt, etkä kertoa sitä muille, mitä et ymmärrä itsekään. Työsi on ajatella.

Oma kupla

Minulle on turha tulla selittelemään kuplautumisesta, jos pyrkii vain käyttämään sen väitettyä torjumista tekosyynä huutaa herjat silmille tai loukata toisen ihmisyyttä. Miksi jäit itse yksinäiseksi ressukaksi, olet vailla omaa elämää etkä ymmärrä kajoavasi törkeästi toisen turvallisuudentunteeseen?

Siviilien onneton suhde yksityiseen turvallisuusalaan

Niin; ollaan kaikentietäviä ja kuulemma pystytään tekemään vartijan tai järjestyksenvalvojan työt itse paremmin. Ihan jo valokuvasta nähtiin mikä kukin on naisiaan, sekä pannaan lainausmerkit ammattilaisuuden ympärille, kun 80 vuoteen kerran yksi toimenpiteen kohde kuoli käsiin.

Kuriositeetti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Muistan vaikken välittäisikään, kun olimme lukion lopulla auditoriossa; toisella luokalla minulle äidinkieltä opettanut selitteli jotain väriläiskänä olemisestani, kysäisi samalla ohimennen tulevaisuudensuunnitelmiani. Vastasin hukkaavani elämäni siivousliikkeen varhaisaamuun. Kylläpä naama venähti.

Pitäisiköhän laittaa Facebook kiinni lopullisesti?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Katselin iltapäivän ratoksi kävijämääriä; näen selvän eron sen välillä, kun pystyin yhä linkittämään Facebookkiin ja milloin halla-aholaisten napituskampanja esti tämän. Kokeilinpa onneani; estyi heti, kun painaa julkaisua. Mulkkasin linkin viemään portfoliooni; läpi meni, mutta kolme Metan bottia pölähti nuuskimaan.

Asiaa kirjaston valoista tai vähän niiden vierestäkin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Karjalaiset ovat suupalttia heimoa. Kaikkein eniten he rakastavat koirana olemista, jossa toisen – mieluiten viranomaisen tai suuryrityksen, mutta periaatteessa kuka tahansa käy – asioista räkytetään huvikseen. Päämäärä on saada nauraa, kun kohteeksiotettu juoksee tyhjäntakia.

Älä sinä siinä silmäpeliä pelaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Anteeksi, minunko on syy jos sinulta puuttuvat niin rahat, rohkeus kuin tyylitajukin? Tuohon tyyliin tekisi ajoin mieli töksäyttää kyttääville landepaukuille ja kirkonkyläläisille, joiden keskellä asun nyt seitsemättä vuotta. Mutta sitähän en tee, koska silloin höntit luulevat, että haen seuraa tai keskustelua.

Ja nytkö muka Suomen julkinen tila paremmakseen puhdistuu?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Anteeksi vaan; en ota tosissani suomalaisten valtavirran poliitikkojen pitkänaamaisen totista puhetta Yhdysvaltain Washington D.C:n tapahtumista. Nytkö Suomen julkinen tila puhdistuu vihasta, nationalismista, rasismista, populismista, valehtelusta ja omaneduntavoittelusta? Älkää naurattako.

Yksin oikeassa oleminen

Voiko joku olla yksin oikeassa? Usea pelkuri, opportunisti, vallanhimoinen, kontrolloija, puhdasoppinen, roisto sekä keskinkertaisuus hautoo tätä mielessään. Phöh. Itsenäisessä ajattelussa tärkeintä on kyky tarvittaessa muuttaa mieltään välttääkseen urautuminen, marginalisoituminen sekä epärelevanssi.

Varo kieroa turvallisuuskonsulttia

Enpä olisi arvannut, että vuorokausi edellisten päätössanojen jälkeen lukisin mediasta ruotsalaisesta tietovuodosta turvallisuuskonsultilla. No, tartuinpa A 6 avolehtiööni ja vetelin ranskalaisin viivoin kasaan sikalistan, jonka pohjalta bloggaan nyt. Luuletko, että tämä on omaelämänkerta? Turhaan.

Oho

(Kuva: Jari Kähkönen) Arkistokuva, joka esittää Helsingin poliisia
suorittamassa jotain aivan muuta tehtävää vuosia sitten.

Taannoisessa poliisin Uudenmaan maakunnan liikkumisrajoitusvalvonnassa ilmeni virheitä. Tarkastuspisteet saattoivat sijaita paikoissa, joille saapuva ei tosiasiassa ollut ylittänyt maakuntarajaa. Toistuva perusteeton rajanylityksen yritys ei ollut rikos eikä niskottelusakkokaan viimeinen sana tapauksestaan.

Minähän sen päätän – tai sitten et

(Kuva: Jari Kähkönen) Vallankäyttöä se on tämäkin. Kuvassa näkyvän
konstaapelin partiokaveri tuli muuten kuiskimaan korvaani takaa
vasemmalta; joko olen kuvannut tarpeeksi, hän kysyi.

Inspiroiduin hallituksen koulujen lähiopetusta koskevan päätöksen jo ennalta aiheuttamasta tinkaamisesta. Koronakriisin ajankohtainen aihe ottaa taas kerran puheeksi sen kuinka Suomessa käytetään valtaa. Eräät kuntapoliitikot ainakin luulivat itsestään moninkertaisesti liikaa.

Komentaja ratsastaa taas, moukat varokaa!

Pasila, menkää päiväunille. Se oli ensimmäinen kommenttini poliisikomentaja Lasse Aapion selvityksestä, minkä hän kertoi Ylelle pyytäneensä sähköpostiinsa tulleen kansalaispalautteen perusteella. Epäilin jopa, että onkohan hän menettänyt työkykynsä oltuaan hyllytettynä Aarnion jutun aikana. Mitäs sanoi, syyttäköön itseään.

Aika oppia de-eskalaatio

Video: MTV Uutiset, Facebook-jako

Suomen poliisin on tullut aika oppia de-eskalaatio. Kulku on ollut hidasta. Kun olin nuori mies ja aloittelija nuoruudenammatissani, opittiin pakkokeinon sekä voimakeinon välinen ero. Eli, vaikka oli oikeus pakottaa joku tottelemaan tehtävän suorittamiseksi; häntä ei silti voinut kohdella aivan miten tahansa.