Pohjoiskarjalaisen rikos- ja oikeustoimittamisen olemattomuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Rikosuutiset ovat lehden kiinnostavimpia uutisia.

Luin Ylä-Karjalan Risto Kuittisen kommentin, joka oli samalla sivulla kuin uutinen Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden pyrystä lakkauttaa Nurmeksen istuntopaikka. Juupajuu; tyypillinen etuoikeuskuvitelmaisen teksti, jonka kirjoittaja pitää aihettaan itsestäänselvyytenä. Netissä se muuten olikin jo ollut perjantaina.

Siis – anteeksi kuinka – ymmärsinkö oikein, että Ylä-Karjalan oikeustoimittaminen on tiskillä diaariprintin tai salin ovenpielen juttulistan syynäämistä? Ei ole totta! Saata sanoa, josko pahempi vaihtoehto on sittenkin sivukanslian erityinen työ seuloa ja lähettää toimitukseen kaikki ”paikalliset” jutut. Kenen tässä pitäisi maksaa mitä kenelle?

Moiseen 30 vuotta sitten menneen maailmaan haikaamiseen ei saata oikein sanoa muuta kuin, että perustakaa jo se yhteinen rikostoimitus. Mutta; ettehän te perusta, koska täkäläinen käsitys sisältöyhteistyöstä on uudelleenjulkaista toisen saman talon lehden päiviä vanha juttu, jonka lopussa sentään jo tunnustetaan että kylläjoo näin kävi.

"Yhteistä rikos- ja oikeustoimitusta ei tule, koska täkäläinen käsitys sisältöyhteistyöstä on täysin onneton."

Tätähän se teettää, jos pointti ei ole paras mahdollinen suoritus; vaan, jottei printti- eli näköislehteen jää valkoista läikkää. Olen aiemmin kutsunut mokomaa kuviota kuntouttavan työtoiminnan tuvaksi, minkä tarkoitus on vakituisten kuukausipalkan maksu; sikäli, kun näin silti joku mediatuote tulee julkaistuksi – se on sattumaa.

Tästä on kyse, jos koko ympäröivän maailman pitäisi pysyä valekuolleena, koska muuten Ylä-Karjalan kaltaisen kylälehden toimituksella on liian ikävää tehdä siitä uutisia. Olisi pitänyt ymmärtää, että tarpeetonta viranomaispalvelua ei ylläpidetä eikä konserninkaan lehteä toimiteta kuten se olisi oma itsellinen yrityksensä.

Jos Ylä-Karjala olisi ollut hereillä, tekninen jälkeenjääneisyys ja harvat käyttöpäivät olisi tajuttu, kerrottu sekä kyseenalaistettu eikä annettu viraston tehdä vanhanaikaista eli lakkauttaa Nurmeksen istuntopaikkaa vähittäisellä kurjistumisella. [tähän se vanha vitsi sammakon keittämisestä]

"Tätähän se teettää, jos pointti ei ole paras mahdollinen suoritus vaan, jottei printti- eli näköislehteen jää valkoista läikkää."

Niin. Tapahtuneen varjossa ei ole sanottava kaksistakaan mainesanaa Esa Nevalaisen toimitusjohtamasta paikallismediat -välivaiheesta. Sen Keskisuomalaiseen haltuunottoa edeltäviksi saatesanoiksi tulee, että no pääsihän nimeltämainittu näin edes Outokummun Seudun päätoimittamisen riesasta. Eikä sitten tehnyt yhtään mitään.

Eräs tekemättömyys oli kyvyttömyys erottaa keskitetty ja paikallinen tekeminen toisistaan. Ymmärtää kuinka helvetin noloa on julkaista printin laidassa yksipalstainen poliisin tai pelastuslaitoksen jo viikko sitten menneestä tehtävästä. Ei riviäkään omaa työtä mukana; lopputuloskin jäi kertomatta.

Tämän lehtinivaskan oikeustoimittaminen on niin olematonta, että jo o-sanakin on liikaa. Miten Ylä-Karjala selosti Asko Saatsin oikeudenkäynnin? Niinpä. Ja Pielisjokiseudun Suvi Palosaaren veto julkaista seksuaalirikoksesta tuomitun Kontiolahden historiallisen teknisen johtajan koko nimi ynnä syntymävuosi; oijoijoi.

"Pohjois-Karjalan paikallismedioiden rikos- ja oikeusuutisointi on ollut poukkoilevan sattumanvaraista."

Sopiva loppu olemattomuudelle lienee seuraava kertomus. Istuin kylän julkistilan penkillä, kun kuulin pilliauton lähestyvän Valtatie 6:tta etelästä, enkä välittänyt siitä vähääkään. Jatkoin kierrostani, kun minulle sopi; ostin perunalastuja ja majoneesia, sekä nauroin auki roikkunutta liiketilan koodiavainlaatikon sääsuojaa.

Pilliauto saattoi äänensä perusteella arvioituna olla menossa sote-keskukselle, jossa oli tekeillä jotain erikoista. Pakettiautoja oli läjässä kolme eli poliisimaija, ambulanssi ja oletettu hauturin päivystysauto. Viimemainittu oli näet siviiliauto vailla ilmeisiä: kiinniotetun säilytystila tai takatikkaat sekä kattotyöskentelytasanne.

Toisessa kerroksessaan eli vuodeosastolla oli joku sättääminen, sillä pyhäpäiväksi käytävällä pyöri aivan liikaa porukkaa. Tein nyt jotain mitä en ollut tehnyt koskaan; pyysin numeropalvelusta Karjalaisen vinkkipuhelinnumeron ja soitin siihen. Kerroin tietoni; asiaa luvattiin selvitellä, mutta juttua ei näy eikä kuulu. Täsmää kuvaan!