En ole sinun hyväntekeväisyys- tai sosiaalitapauksesi enkä kiintiö-yhtään-mikäänkään

(Kuva: Jari Kähkönen) Romanialainen kenttälaukku, amerikkalainen
linkkuveitsi ja valmistusmailtaan arvoitukselliset pullonavaaja sekä
lenkki paracord-narua.

Vähänpä arvasin, että seisoinkin samanaikaisesti representaatio- ja monimuotoisuuskeskustelun yhtimessä, kun kirjoitin ylös kontiolahtisen nuorison viisauden, jonka mukaan vaikutan töykeältä. Hahahaa. Mitä maailma liittyy meihin, niinhän se Suuri Punamusta Syöpäkin mainosti tovi sitten.

Tuoreeltaan silloin viikkoja sitten ajatukseni näyttävät olleen, että vaikutelma voi olla oikea, mutta silti tahaton. Jos en kelpaa tiedoillani, taidoillani ja ominaisuuksillani, miksi hitossa ottaisin vastaan saman lahjaksi? Et sinä ole minulle Jumala enkä minä sinulle pikkulapsi – tuo minäkuva ja ihmiskäsitys muuten haisevat – pahalle.

Siispä; jos yhdessä kulmassa on orwellilaisen kirkaasti ilmaistu desadenraikas äärioikeistolaisidentiteetti välineellisine ihmisarvoineen ja toisessa liberaalin demokratian röyhkeyttämä hallintoteologinen ylhäältäpäinjohtamismentaliteetti, sylkäisen lattialle. Ihan sama kuinka valovoimaisia kummankaan kellokkaat ovat.

"Jos en kelpaa tiedoillani, taidoillani ja ominaisuuksillani, miksi hitossa ottaisin vastaan saman lahjaksi?"

Erityisen ajankohtaiselta tuntuu myös Vesa Vareksen Nuori Ben Zyskowicz -kirja, jonka ytimessä 1970-luvulla Kokoomuksen Nuorten Liiton hallinnasta kamppailivat valtalinja eli kanervalaiset, porvaristit ja väitteensä mukaan maltilliset oikeistolaiset. Paljonkohan tuossakin oli muka kyse politiikan sisällöstä eikä siitä kuka on pomo?

Hah-hah-haa. Vai saivat nämä moniarvoiset porvarilliset individualistit keskellä vuosikymmentä aikaan vallan oman version demokraattisesta sentralismista tai suorastaan puoluekurista, mitä kutsuivat järjestönormiksi. Myönnän; olin tietämätön ja ihan oikeasti luulin KNL:nkin liittyneen Rauhanpuolustajiin, sillä näin oli opetettu.

Todentotta; työväenliike saattaa ylpeillä sillä d-sanalla sekä opettaa pikalukua, mutta nolosti unohtaa kuinka koko ajan laittaa aktiivinsa tapahtuneen tosiasian eteen – ulkoa tullaan sanomaan tehdyn niin tai paljastuneen näin – kaaderin vain seistessä siinä ihan öönä. Tuo alkaa kuulostaa jo silkalta stalinismin kollektiivijohtajuudelta eli vastuulta.

"Paljonkohan KNL:n kamppailussakin oli oikeasti kyse politiikan sisällöstä eikä vain siitä kuka saa olla pomo?"

Marxismin ihmiskäsitys on siis naiivi, minkä sellaiseksi muotoutumisen täytyy perustua nimimiehen Lontoon aikojen itsekoettuun elämänkurjuuteen vrt. Adolf Hitler Wienissä ja mikä se oli hänen pääteoksessaan. Jos dehumanisoi yhdet fyysisesti tuhottaviksi sekä panee toiset pakkotyöhön, tuskin arvostaa kovasti ”tovereitaankaan”.

Päädymmekö siis tästä valvontamiehen...virallisen identiteetin...eli oikeammin ottaen imagon liitännäiseen – käsitykseen kellokäyrästä ihmisen rehellisyyden kuvaajana? Että pääosin kyse olisi suhteellisuudesta eli kontrollin määrästä ja laadusta, vain hahhaa tiettyjen ”ääripäiden” ollessa koko ajan joko epärehellisiä tai rehellisiä.

Keskeisimmän opetuksen tulisikin nähdäkseni olla ihmisluonto itsessään. Kuinka yksilö hyödyntää tietoista mieltään luodakseen ja kieltä ilmaistakseen – saaden vastaanottajan kuvittelemaan lopputulos päässään. Sisäinen sekä ulkoinen eli mitä tehtiin ja miltä se näyttää eivät siis juuri muutakaan voi kuin mennä keskenään sekaisin.

"Jos dehumanisoi fyysisesti tuhottaviksi sekä panee pakkotyöhön, tuskin arvostaa kovasti niin kutsuttuja tovereitaankaan."

Siksihän meillä on nämä amkitkin, jotka "sanoittavat". Juuri tässä kohtaa Nummenmaa jää toiseksi Bregmanille – viimemainitun ymmärrys ihmisen laumaeläinlaadusta tai sosiaalisuudesta on syvempi. Sanotaanko siis jotain siksi, koska niin oikeasti tunnetaan vai koska luettiin sosiaalista koodeksia ja katsottiin tämä omaksi eduksi?

Niin. Oikeasti kyseessä on vuorovaikutustilanne – Juicen Jyrki Boyta soittamattakin tiedän, että Marxin luokkalaki muutaman kuukauden paremmassa kyydissä kulkemisen aiheuttamine lähtökohtiensa unohtamisineen on totta. Se taas ei mahdu mitenkään esimerkiksi poliisikoulun käyneen leluporvarin päähän – muistan nettikeskustelusta.

Pitäisikö siis päättää aivan törkeään ysärivitsiin transvestiittikääpiöstä väittelemässä Clintonin terveyspolitiikasta suorassa radiolähetyksessä? Vai Kipupisteen repliikkeihin natsismin poishäivyttämisoletuksesta/haluaako Lars ihmisten vihaavan meitä? Pohdipa sinä sitä omaan inhmilliseen identiteettiisi peilaten.