Melko todellisuuspakoista menoa

Haluat siis olla turvassa, kun osoitat mieltäsi? Valitettavasti et tunne ihmisluontoa ja tanssahtelet – kaunayhteiskunnasta karanneen – turhan ellei turmiollisen – kulttuurisodan ympärillä. Sitä on tänään tietoverkko täynnä; metodina provokaatio ja päämääränä tienaaminen eli julkkikseksi pääseminen. 

Olipa Kerran yövartija, josta tuli poliisi ja pianpa jo sanottiinkin Sen Pituinen Se

(Lähde: Youtube.com/aguilera productions) Päättele 

itse, että miksi tämä "kirjastopoliisi" ei enää ole 

olemassa.

Myönnän – kirjaston sisä- tai omapoliisi on vitsi – muistanhan 90-luvun Seinfeld-sarjan, jos vaikka vain ohimennen. Surffasin tv-kanavien välillä; tai näin vilauksen vanhusten ruudulta olohuoneesta, kun olin menossa eli palaamassa tekemästä jotain paljon kiinnostavampaa. Vaan kun Sinimusta liike sekä Helsinki.

Aikalailla vapaaottelevia cowboyta, nuo Helsingin poliisit, nykyään

Tjaa-a. Pitäisihän minun jo vanhastaan tietää, jottei siitä kaksista tule, kun siviilitoimittaja kyselee niin kutsutulta asiantuntijalta voimankäytöstä. Ylen Clarissa Jäärni ei kyennyt kysymään tohtori-dosentti Henri Rikanderilta, että onko pään- ja kaulanhallinnan ero tosiaankin vain "se toisen käden puute".

Maailma muuttuu

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kanssasomelainen avautui äpillä tilatun ja etukäteen maksetunkin palvelun tulemattajäämisestä. Oli soittanut perään, mutta palveluntoimittajalla oli kuulemma jo toinen asiakas. Toimittamattoman tavaran tai tekemättömän työn laskuttamisessa ei minusta ole mitään selittelemistä tai puolustelemista. 

Nytkö te kaikki olette sitten valmiusyksiköitä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tilannekuva ei ole ajantasainen: lehdet ovat jo pudonneet puista.

Keskiviikkoinen Maikkarin Rikospaikan Vinkkimiehet -naureskelu tilannekuvalle pani alkuun pohdinnan, josko maassa on kompastuttu sanamagiaan ja näitä niin kutsuttuja valmiusyksiköitä on ihan liikaa. Pieni suunpielivirne myös höpelöille, jotka klikkailivat v-sana -tägiä blogissani; mitä ikinä luulitte siellä näkevännekään.

Kuka tätä oikein johtaa ja kuka puhuu?

Oijoi. Elokapinan perjantainen mielenosoitus paljasti korkeimman valtionjohtomme turvallisuusjärjestelyissä kiusaannuttavan rajapinnan, joka johti toiminnalliseen sekoiluun ja viestinnälliseen selittelyyn. Näin minä tämän näen, kun aihe vielä sunnuntaina, Aleksis Kiven päivänäkin keskusteluttaa.

Älyllinen laiskuus yhdistää kieron mobilisoinnin voitontavoitteluun

Suomi ei ole kahtiajakautunut myrkyllisen julkisuusyhteiskunnan Amerikka. Identiteettipolitiikaakin pelataan vain vähän, mutta tämän kulttuurisodan kädenlämpimyys ja minimaalinen kuplautuminen eivät kelpaa Jari Tervolle aamiaisgatesta eivätkä aktivisteille ynnä hyväntekijöillekään Lintuvaarasta.

Ihmisen ikävä vaikeuksien luo

(Kuva: Jari Kähkönen) Suomalainen poliisi näyttää mallisuorituksen minimalistisesta
puuttumislinjasta muuan vapunaattohulinoissa vähintään kymmenen vuotta sitten.

Kiitos otsikonlainasta, Alatalo-Rinne. Viikonloppuna katselin videoita hiljaisena kynttilämielenosoituksena alkaneesta Lontoon Claphamin tapahtumista, joiden hoitamisen luulotellun arvostelun seuraamisesta inspiroiduin. No, eihän tämä ilmiö nyt ihan uusi tai tänä viikonloppunakaan syntynyt ole.

Valehenkivartija ampui mielenosoituksessa

Viikonloppuna Yhdysvaltain Coloradon Denverin kaduilla oli kaksi mielenosoitusta; yksi tuki poliiseja ja toinen vastusti edellisiä. Molemmat pyrkivät provosoimaan kaikkia liian liki erehtyneitä, videoimaan reaktiot sekä kuvaamaan kasvot tunnistuskelpoisesti. Sitten yksi ampui ja toinen kuoli.

Kyllä se siitä, loppujenlopuksi, kuitenkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Jonain vuonna minä tämänkin mielenosoituksen selostin.

Johan on valtava tarve keskustella Kaisaniemen Kaasutuksesta. En totisesti ole silmiäni uskoa, jottemmä paremmin sano. Kävikö tässä peräti niin, että pakaransa asvalttiin painamalla Elokapina samalla suorastaan tuikkasi tuleen koko suomalaisen ylhäältäpäin johtamisen ja nationalismin viimeiset jämät? 

Poliisi sumutti piilotellakseen omia virheitään

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on vanha arkistokuva ties mistä mielenosoituksesta
vuosien takaa; se ei esitä sitä mistä nyt bloggaan.

Elokapina -niminen porukka piti mielenosoitusta lauantaina Helsingissä, mutta teki temput terävät ja alkoikin kadunvaltaukseen. Poliisin tiedustelu siis petti, tilannekuva näytti väärin, valittiin omituinen hybridistrategia ja sitä toteutettiin hidastelevan vetelästi. Hyvää taitaa olla vain lopputulos; ei mennyt mellakaksi.

Mielipiteet vaihtuvat seuran mukaan, liberaalissa demokratiassa ja oikeusvaltiossakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Mielenosoitusta selostaessaan pohti joskus, että moniko on
paikalla vain uteliaisuuttaan hengaamassa. Ja ovatko he oikeasti sitä mieltä mitä
väittävät olevansa.

Kyllähän mielipiteiden vaihtumisen seuran mukaan, tai sen ettei uskallettu olla mitään mieltä mistään; huomasi jo hyvin nuorena. Toiset taas puhuivat törkeästi toisen nimissä; ja laittoivat tälle häpeilemättömästi sanoja suuhun, vaikka molemmat olisivat olleet paikalla yhtä aikaa. Näin valtaa käytetään.

Rakas persukansa ja sen edustajat, te tuhlaatte aikaanne

(Kuva: Jari Kähkönen) Joku reaktio pitää vastapuolesta saada tai muuten meni
koko tuotanto hukkaan; siinä on perussuomalaisuuden salaisuus.

Te ette taida tietää, että mikä on joukkotappelu; joko olette vailla ihmisten kanssaolemiskykyä olevia näytöntoljottajia, tai perämetsäläisiä, jotka vierastavat tuota yksittäistä sanaa. Miten ihmeessä moisesta suurkaupungissa useita kertoja viikossa toistuvasta ilmiöstä voi riittää juttua moneksi päiväksi?

Ketkä joukossasi marssivat

Ketkä joukossasi marssivat; lauseen voi päättää niin pisteellä kuin kysymysmerkilläkin, sillä toiminnan sanottu ja käytännössä osoitettu tarkoitus voivat todellakin erota toisistaan merkittävästi. Mikään poliittinen toimija ei yksinkertaisesti voi sallia riveissään syrjintää, vihaa tai demokratianhalveksuntaa.

Keskustelu jatkuu

Minun piti vastaamani täällä käytävään keskusteluun, jossa joku kenen sigu on T.S. kommentoi jakamaani blogin linkkiä+otsikkoa+introa, mutta ensin postaukseen ei löytynyt vastauspainiketta ja sitten uutena kommenttina alimmaksi kirjoitettu ei lähde mihinkään, koska ruutuun tulee punaisella "virhe viestin lähettämisessä".

Rimaa hipoen meni, poliisi

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisi suorittaa perustehtävää, joka on vähemmän
kiireellinen kuin joukkojenhallinta mielenosoituksessa.

Keskustelu jatkuu täällä

Suomessa poliisia väitetään ammattitaitoiseksi, luullaan luotettavaksi ja kuvitellaan eettiseksi. Valitettavasti Kampin Narinkkatorin kurdimielenosoitus näytti, että ammattitaito heilui pahemman kerran, mutta onneksi sentään luotettavuudessa tai eettisyydessä ei ollut suurempaa vikaa. Eihän? Parantamisen varaa löytyy.

Turvallisuus on jännitteinen rajapinta

(Kuva: Jari Kähkönen)

MV-jutun hovikäsittelyn oheissirkus ja Narinkkatorin kurdimielenosoituksen jälkipyykki saavat kysymään, että mitä tarkoitetaan, kun sanotaan turvallisuus. Voiko näin perustavaa laatua olevasta käsitteestä olla erimielisyyttä ja mitä se merkitsee yhteiskunnalle kokonaisuutena? Jospa yhteisymmärrystä ei voi saavuttaakaan, vaan enin mitä voi toivoa on epämukavan varautunut rinnakkaiselo?

Nolo turvallisuusveruke ilmastotempauksesta

Sekö nyt sitten oli häväistys ja maan mullistus, että mielenosoittajat kiipesivät eduskuntatalon pylväisiin? Hohhoijaa. Eipä tainnut puhemies Paula Risikko(kok) arvata mihin tarttui, kun ilmeisen poliittisista syistä lähti torjumaan ilmastomielenosoitusta turvallisuuden ja arvokkuuden verukkein.

Ettekö te osaa enää edes järjestyksenvalvojakorttia kysyä?

Helsingin poliisilaitos on jälleen julkisuudessa Suomi Ensin -äärihäirikköliikkeen niin sanotun mielenosoituksen vuoksi. Mitä ihmettä, eikö tavallinen virkapukuinen hälytys- ja valvontatoiminnan yksikössä palkkaa nauttiva konstaapeli osaa enää edes järjestyksenvalvojakorttia ja asettamispäätöstä kysyä? Uskomatonta!