Poliisin ylenkatse – mitä vain, jottei turvallisuustyöntekijä näyttäisi toimijalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu havainnekuva siitä kuinka
asiat olisivat voineet olla ennenvanhaan.

Yksityisellä turvallisuusalalla on antisosiaalisia kukkoilijatyyppejä, jotka ovat kyllä mielettömän itserakkaita, mutta samoja ei kiinnosta juuri lainkaan oma osaaminen tai ammattitaito. Sopii vähän liiankin hyvin kuvaan, jottei tiedetä mitään historiastaankaan. Poliisin ylenkatsetta pidetään itsestäänselvyytenä.

Miksi turvallisuusala syleilee hyväksikäyttäjäänsä ja pokkuroi halventajaansa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se oli urhea yksilö, joka kesti kanssani kaiken muun, muttei
kyykistymistä maiharin sivutaskussa irtaallaan.

Jos otamme tosissamme väitteen, että yksityisellä turvallisuusalalla on niin olemassaolon oikeus kuin menestymisenkin mahdollisuus; jäljelle jää kaksi ongelmallista henkilöryhmää, joille pitäisi tehdä jotain. Ne ovat ulkoiset toimijuuden kiistäjät ja sisäiset vallantäyteet eli tärkeilijät.

Yksityinen turvallisuusala todellakin antaa pohjan – yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudelle

YLE:n nettisivujen keskustelujen nimimerkki anonyymi2549761, röhkäisi ”Se on nähty mihin yksityinen turva-ala antaa pohjaa.” Kosken saanut vasta samassa paikassa tuoreeltaan, vastaan nyt ja tässä. Valitettavasti tuo lyhyt töräys – liki täysin otsikonvierinen kommentinkommentti – kertoo enemmän kuin luulisi.

Kaikkihan te olette – nyt – turvallisuuskiinnostuneita sekä -tuntijoita

Ollaan toista viikkoa kuultu, luettu ja nähty uutisointia tärkeään infraan kohdistuvasta uhkasta. Hoh-hoijaa. En ole vaikuttunut; maallikot eivät edes arvaa mitä kaikkea sekä paljonko sisältyy yhteenvetoon – päästinkin naurun ynnä pierun, kun Turun Seudun Vesi ja Turku Energia kilpalauloivat julkisuudessa.

Ulkopuhtaanapito-, ikkunansomiste- ja tarttumapihtielämää

Luin kirjastossa Turun Sanomien skuupin, jonka YLE ylösnosti; myös jatkaen juttua Porvoon vesilaitoksen suuntaan kuin yritettiin keikata peräti kahteen otteeseen. Terveysasemien sijainnista en tiedä sanoa; Ylen mukaan ne eivät olleet Turussa ja TS:n mukaan myöskään Varhan alueella.

Ison Omenan hylky ei ole sellaisenaan yksinomaan hyvä uutinen

On vaikea kiittää Länsi-Uudenmaan käräjäoikeutta oikeusvaltioperiaatteen pysyttämisestä, jos istutun jutun keskiössä olevan tapahtumainkulun ei olisi ikinä pitänyt toteutuakaan. Ison Omenan loppiaistragedia oli Yhdysvaltain Minneapolis tai Ruotsin Rådmansgatan, vaikka onneksi sisällössä on paikoin suurikin ero.

Raha määrää kaiken – vastuuta ei oteta eikä paremmakseen opita

(Kuva: Jari Kähkönen) Pamppu piti korvata rekvisiitalla, koska yksintyöskentelevä
varusteeton aloittelijatoveri kävi niin sääliksi, että lahjoitin töissä oikeasti käyttä-
mäni hänelle. Tietenkin koko kuvassa näkyvä kokonaisuus oli itsemaksettu.

Sisäministeriön yksityisen turvallisuusalan kehittämistyöryhmän loppuraportti on julkaistu. Seuraavaksi se menee lausuntokierrokselle ja mahdolliset lakimuutoshankkeet ovat asia kolmannekseen. Sanoisin, että tämän hetken väliaikatieto on aika varovainen sekä turhauttava.

Siviilien onneton suhde yksityiseen turvallisuusalaan

Niin; ollaan kaikentietäviä ja kuulemma pystytään tekemään vartijan tai järjestyksenvalvojan työt itse paremmin. Ihan jo valokuvasta nähtiin mikä kukin on naisiaan, sekä pannaan lainausmerkit ammattilaisuuden ympärille, kun 80 vuoteen kerran yksi toimenpiteen kohde kuoli käsiin.

Yksityisen turvallisuusalan onneton siviilisuhde

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on kuvituskuva, joka liittyy mitään mihinkään vain siten, että minä sen otin, käsittelin ja julkaisin.

Tiesit kai; tai vähintään arvasit, että jo ennen vuodenvaihteen vaikeuksiakin yksityisen turvallisuusalan suhde väestömme valtaenemmistöön oli kauniisti sanottuna huono? Esimerkiksi; vapaalla et välitä sanoa ammattiasi, kosket jaksa kuunnella kenenkään valituksia "siitä omasta tragediastaan".

No, tulipa tehtyä

(Kuvakaappaus Facebookistani.) Katsoin, etteivät sen paremmin tykänneiden määrä kuin nimetkään kuulu teille.

Heh. Pitipä sattua, että Vartijatarinan julkaisutilaisuudesta tuli kuluneeksi kuusi vuotta. Niinkuin verolistauksista olette lukeneet – olen loistavasti tienaava menestyskirjailija – ja jatkuvan vuolas mediahuomio vahvistaa, että sanani painaa yhteiskunnassamme laajemminkin. Hahahaa. Ikäänkuin! Ei sinnepäinkään.

Tulla koulutetun koiran korvaamaksi vai miten se nyt oikein meni?

Tulkintahan se on tuokin. Kioskin vitriinit ovat kaukosäätimellä ohjatta-
vien sähkölukkojen takana juoksualkoholijuomien ottamisen ennaltaeh-
käisemiseksi.

Nuoruudentoveri murjaisi muinoin yhteisen yön ratoksi pääkaupungissa, että edellisen firmansa piirivartijat olisi voinut korvata koulutetuilla apinoilla, jotka tekisivät saman työn paremmin – banaanipalkalla. En ollut itse ollut piirivartija enkä työsuojelukursseilla – siispä ihmiskäsitysvika meni tuolloin minulta ohi.

Samaa lihamyllyn pyörittämistä

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on harppi-Saksan niin kutsutun kansanarmeijan
upseerisalkku, jollaista muut tuskin olisivat sen paremmin saaneet käsiinsä
kuin halunneet käyttääkään – akuutin turpaansaamisriskin takia – siltä kansalta.

Menneiden vuosikymmenten suosikkisanonta etsiytyi kielelleni, kun jaoin blogimerkinnän LinkedInissä ja sain kommentiksi linkin lehtijuttuun. Niinpäniin; toimeksiantajille kelpaa kuka tahansa pukineentäyte, firmat antavat halvalla ja poliisi tulee paikalle kun tapahtui rikos. Kuulostaako tutulta? Pitäisi kyllä.

Liian vaikea aihe, hienot sanat ja väärä yleisö – FOMOksihan se meni tämäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Näinkö sitä Joensuun
seudulla piirivartiointia tehdään? Arkistoku-
va, joka ei esitä ajankohtaista tapahtumapaik-
kaa.

Joensuun Puuilo keikattiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä; hohhoijaa, ketä kiinnostaa? Ei ainakaan minua, koska aiheesta on jo kirjoitettu kyllin; harkinnassa vaakakuppi kallistui päinvastaiseen niin sanotusti yleisistä syistä. Substanssin lisäksi tässä on kiehtova näkymä ihmismielen toimintaan.

Saako turvallisuusalan duunari edes anteeksi, jos yrittää johtaa, osa 2?

(Kuva: Jari Kähkönen) Sekin aika on ollut, kun vartiotoimistojen ei annettu tehdä edes
kaikkia porttejakaan.

Jatkan juttua aiemmasta merkinnästä, joka oli tämä. Se päättyi eriäviin laillisuuskäsityksiin ja maailmanselityksiin, mitkä ovat kätevä liittymäkohta vertaisjohtajuuteen. Ulotan käsitteen kohde- sekä vuoroesimiehiin asti, koska e-sanasta huolimatta heidän asemansa on käytännössä aika nimellinen.

Ristiriitaista

Yksityiset turvallisuuspalvelut ovat välttämättömiä, mutta ne pitää saada halvalla. Palvelun tuottajiin ei liioin luoteta, vaikka heti huudetaan suunapäänä, jos jotain halutaan. Valtuuksia on; niitä tosin ei vain pitäisi käyttää. Tehtävän suorittamisen estäminen on rikos, mutta siitä rangaistaan lievästi ja myöhässä – jos ollenkaan.

Turhanpäiväinen kysely läpivalaisi kapitalistisen yhteiskunnan

YLE Svenska keksi, että yksityisellä turvallisuusalalla toimii ääriliikkeiden jäseniä. Tai sitten eivät itsekään tiedä mitä etsivät; kyselevätpä vain ja koukkiessaan toivovat provosoidun ”paljastavan itsensä”. Vai tavoitellaanko performanssia, joka alkaisi elää omaa elämäänsä? Tehdä sitä kuuluisaa hyvää televisiota!

Yksityisen turvallisuusalan niin kutsuttu työvoimapula

(Kuva: Jari Kähkönen)

En minäkään muuten, mutta kun turvamyyjyyttä luukuttaneen KV Turvan pomomies alkoi LinkedInissä avautua asiasta. Ei ihme, että on väitetty työvoimapula, kun tietää millainen vitsi palkka-olot-miehitys-välineet-kohtelu-arvostus ovat noissa hommissa. Jos tulijoita ei enää ole, sen edestään löysivät.

Olkoon opiksi "sankarimyyjille" ja heidän puolustelijoilleen

(Kuvan lähde: MTV-palvelu/oletettavasti Länsi-Uudenmaan poliisi/mahdollinen kameravalvonnan omistaja)

Siinä. Tämä olkoon opiksi kaikille sankarimyyjille ja heidän puolustelijoilleen, joita aina sillointällöin tavataan, jos mediajulkisuudessa nousee pinnalle juttuja esimerkiksi näpistyksistä. Sikäli, kun aatteelliselta paatokseltaan katsovat oppia tarvitsevansa; tai, jos enää inhimillisesti ottaen siihen kykenevätkään.

Mutta ei tämä mikään paljastusblogikaan kyllä ole

(Lähde: kuvakaappaus LinkedIn)

Minulla oli vuosia sitten otsikkoina se latinismi ja yleinen entrepenöörisyyshokema, jotka ovat nyt tarttuneet muutamien ikävissään hakukonettelijoiden ruutuihin. Heitä tai tarkoitusperiään en tunne enkä välitäkään tuntea; sanon nyt vain ihan suoraan ettei tämä silti mikään paljastusblogi ole.

Yksityinen turvallisuusala tarinana

(Kuva: Jari Kähkönen) Olisiko pitänyt ehkä olla
verkkojulkaisulupa, päätoimittajahyväksyntä
ja toimittajakortti? Tai sitten sosiaalidominanssi
sekä autoritaarisuus vain hiersivät liikaa sanojaa.
Terveisiä trolleille!

Vast’ikään päästin käsistäni Kertomuksen vaarat – kriittisiä ääniä tarinataloudessa -kirjan, joka inspiroi pohtimaan yksityistä turvallisuusalaa tarinana. Ajattelepa vitsiä, jonka punchline on kuitata juttuun tahallaan ujutetusta epäsuhdasta huomauttajalle ”hei, kuka tätä vitsiä oikein kertoo, sinä vai minä?”.