Miltä maksavan ja palveltavan asiakkaan halveksunta tuntuu niskassa?

Tiesittekö Avarnin toimitusjohtaja Niclas Saclénin avoimesta kirjeestä? Onhan tämä tietysti turvafirmalta ennennäkemättömyys ja uutuus. Mutta voi Niclas; muualla vastaavaa on luvannut joka ainoa yllättynyt, järkyttynyt tai suorastaan pelästynytkin toimari sitten niistä ajoista kuin sellaisia on ollutkaan.

Pasila: soittakaa nojatuolikommodorien marssi!

Yksityisen turvallisuusalan ajankohtaisskandaali on elänyt kyllin monta päivää, jotta kaikista ovista ja ikkunoista alkaa tulvia omatekoisia asiantuntijoita selittämään mistä on kyse, sekä mitä sille pitäisi tehdä. Onhan jokainen toimittajakin heti turvallisuuden erikoistoimittaja, jos t-sana vain on otsikoissa.

Ristiriitaista

Yksityiset turvallisuuspalvelut ovat välttämättömiä, mutta ne pitää saada halvalla. Palvelun tuottajiin ei liioin luoteta, vaikka heti huudetaan suunapäänä, jos jotain halutaan. Valtuuksia on; niitä tosin ei vain pitäisi käyttää. Tehtävän suorittamisen estäminen on rikos, mutta siitä rangaistaan lievästi ja myöhässä – jos ollenkaan.

Provosoitumisesta ja ammattimaisuudesta osaa mölistä kuka tahansa

Ei sillä, että kiinnostaisi ja edes vartijat sekä järjestyksenvalvojatkaan tästä tykkäisivät, mutta valitettavasti en silti voi jättää pääkaupunkiseutuista väkivaltakeskustelua omaan arvoonsa. Erityisen huonon maininnan ansaitsee Helsingin Sanomat ja Milla Palkoaho.

Pelkkää haukottelua normalisoinnin edeltä

Tapaninpäiväiset uutiset kuudesta väkivaltarikoksista epäillyistä järjestyksenvalvojasta elävät nyt toista päiväänsä; ensin oltiin järkyttyneitä ja nyt tyrmistyneitä. Minä sanon, että tämä on pelkkää haukottelua normalisoinnin edeltä, joka ei johda mihinkään.

On vaikeaa, niin kovin vaikeaa

Hieman Tapanin uutispäivän keskikohdan jälkeen julki tuli epäily pääradan järjestyksenvalvojien asiakkaisiin kohdistamasta oikeudettomasta väkivallasta. Oli sitten – ei yksin tehty pahaa – vaan vielä kakaroiden lailla kuvattu siitä videoita. Synkeää; epäilemättä, mutta miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?

Kirjoittaminen elämäntapana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksikin seikkaa sai minut luonnostelemaan uudelleen tämän kuluneen otsikon ja tekemään siitä muistiinpanoja; Apu lopettaa blogit vuodenvaihteessa sekä Tulenkantajien ryhmän hajoamisen syyt 1920-30 -lukujen vaihteessa. Moiset ratkaisut tapaavat usein myös muodostua melkoisiksi vedenjakajahetkiksi.

Kieltämisen ja arvaamattomuuden seurauksia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tämä keissi on näiden rivien tekstinkäsittelyyn ojentumishetkellä jo pari päivää vanha, mutta silti – valitettavasti – maininnan arvoinen, koska siinä on kaksikin tärkeää pointtia. Yhtäältä karjalainen teeskentelevä hymistely ylsi taas ihan omiin mittoihinsa; toisaalta se myös varoittaa hyväuskoisesta rutiinisuorittamisesta.

Varastot on tarkastettava, lukittava ja hälytettävä

Joensuun keskustassa tapahtui männäyönä ullakko- sekä kattotulipalo, jonka tutkinta ja vahingontorjunta ovat yhä kesken, mutta pari yleispätevää sanaa yhteisöllisen asumisen turvallisuudesta olisi nähdäkseni silti paikallaan. Minkätähden kaikkien on päästävä kaikkialle kaikkina aikoina kaikki tehdäkseen?

Asiaa kirjaston valoista tai vähän niiden vierestäkin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Karjalaiset ovat suupalttia heimoa. Kaikkein eniten he rakastavat koirana olemista, jossa toisen – mieluiten viranomaisen tai suuryrityksen, mutta periaatteessa kuka tahansa käy – asioista räkytetään huvikseen. Päämäärä on saada nauraa, kun kohteeksiotettu juoksee tyhjäntakia.

Jälkeenjäänyt Suomi

(Kuva: Jari Kähkönen) Tulin minä näemmä tämän
kuvan kuitenkin siitä repusta tehneeksi.

1970- ja 80-luvuilla Pohjois-Karjala saattoi olla kehitysalue, mutta sittemmin siitä tuli kyllä osa Jälkeenjäänyttä Suomea. Täällä näet yksinkertaisesti moni sellainen asia on arkipäivää, mikä ei muualla ole edes mahdollista. Edellytykset ovat kateissa, odotukset matalat ja useimmiten ne onnistutaan myös alittamaan.

Avainten kadottaminen

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei liity mitenkään mihinkään muuten paitsi,
että kuvassa olevassa kyltissä lukee työmaa -sana.

Kyllä minä niin sisäista sieluntuskaa tunsin, kun väitetään löytyneen avainnippu missä on kulkulätkiä, minkä oletetaan kuuluvan nimeltämainitun terveysaseman siivoojalle. Se on yksinkertaisesti kauhistuttavan huonon turvallisuuskulttuurin merkki. Ja, sitten sama tapahtuu seuraavana päivänä uudestaan, kirkon piirissä!

Ollaan pitävinään ihmisenä, muttei se silti totta ole

(Lähde: Yle.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.

Yle oli tekevinään jutun palvelualojen työvoimapulasta, jossa mainittiin vartijat. "Hän [Lindgren] viihtyy työssään ja uskoo, että alalle olisi nykyistä enemmän tulijoita, jos työstä tiedettäisiin paremmin", lainaan juttua. Hakasulkeet sisältöinen olivat sitten muuten minun, jos joku ei sitä vielä ihan itse tajunnut.

Marginaalisuudesta, eli, miksi vaihtoehtoisuus ei myy

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kun tieto Alfa-tv.n konkurssista tuli, näyn tuoreeltaan ajatelleen, että se johtui rahoittajien sitoutumishaluttomuudesta sekä sisällön marginaalisuudesta. Alfa vain oli jatkuvasti jäljessä, pihalla ja koetti tehdä samat asiat kuin muutkin vaan halvemmalla. Toiminta ei yksinkertaisesti profiloitunut oikein.

Ikuista on vain joidenkuiden haluttomuus kasvaa aikuiseksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Luuletko, ettei ennenvanhaan ollut juomasekoituksia? Väärin.
Silloin ne eivät kelvanneet minulle, koska oli paremmat eväät, mutta Reservinsivarin
loppusodan julkkari-iltaa varten ostin piruuttani pari purkkia niin kutsutusti juhlan
kunniaksi. Enpä saata sanoa, että olisin jäänyt mistään paitsi "nuorena".

En ole suuremmin vaikuttunut perenniaalisuudesta; pidän sitä kummallisena sanan taakse piiloon menemisenä, parempansa esittämisenä ja nuorison kosiskeluna. Yhtä ikä ei vielä ole saanut kiinni – nauti, jos tämä on elämys eikä kärsimys – sitä ei kestä loputtomasti. Toinen vieressä vanheni ennenaikojaan.

Aikuiselta edellytetään seuraustietoisuutta sekä harkintakykyä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuva ei esitä sitä erityistä sotkemistapausta,
johon bloggatessani viittaan.

Siis; sinun harkintakykysi – aikuisena – suo kännykkäkuvata ja julkaista Facen Puskiksessa sotkemista, vaikka se on tekstiä ja vielä kohtalaisen hävytöntäkin sellaista. Seuraavat postaajat alkavat vihjailla-haukkua toinen toistaan, sekä rändömi omaisuuden omistajatahon henksu selittää jotain poliisista.