Kulunvalvonta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaikki ovet tai portit eivät voi olla kaikenaikaa auki.

Kulunvalvonta alkaa siitä, kun myönnetään etteivät kaikki voi päästä kaikkina aikoina kaikkialle, eivätkä kaikki ovet voi olla koko ajan lukossa eikä kaikilla voi olla mekaanisia avaimiakaan. Aluksi oli koodi- ja korttilukkoja, mutta tänään käytetään tietokoneohjattuja kulunvalvontajärjestelmiä.

Keskimittainen tajunnanvirta muistivihkonsivujen satunnaisista riveistä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin tovi sitten muistaakseni YLE:n netistä epäluottamuksesta, jota toinen voi tuntea ja ruveta siksi härkkien koettelemaan yhden uskottavuutta. Tjaa-a. Ketään ei voi kieltää tuntemasta sekä vaikea on tietää asianomaista paremmin mitkä ne ovat, mutta kuinka motivoitua vastaamaan tunteisiin rakentavasti?

Kun se turvallisuus on edelleenkin kokonaisuus eli useiden tekijöiden yhdistelmä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Että minua otti päähän vuosikymmeniä sitten, kun se valtakunnallinen ison rahan firma, jonka hommissa tuolloin olin pääkaupunkiseudulla, alkoi myydä murtohälyttimiä koteihin vähittäiskaupassa pahvipaketissa. Sainko toissapäivänä, eilen ja tänään eteeni tuon kehityksen täkäläiset seuraukset?

Vartijavastainen paskanturaus, osa 2

Sen verran Riika Raitio osuu – ilmeisesti vahingossa – oikeaan, että vain häiritsevän perusasteen oppilaan kanssa oltaisiin kyllä vaikeuksissa. Hänen luokasta poistamiseensa tarvittaisiin pedagogi, koska valitettavasti vartioimistoimeksiannolla ei voi suojata oikeutta oppia tai oppimisympäristöä.

Vartijavastainen paskanturaus, osa 1

Toimittajaksi mainittu Riika Raitio tuotti sisältöä koulun turvallisuudesta YLE:n nettiin. Se julkaistiin uutisena, mutta lopputulos on pahemman kerran vinonsorttinen ja tosiasioistaankin vajaa. Valitettavasti joudun siis avaamaan aiheen julkidebatille, jonka saanen – taas vaihteeksi – käydä täällä, itsekseni.

Kapinallisena kahden tulen välissä

Katselin elokuvan Dean Reedistä. Hän asui pääosan elämästään Yhdysvaltojen ulkopuolella; oli stara Etelä-Amerikassa, mainittiin itäblokin Elvikseksi ja kuoli hukkumalla miedosti sanottuna epämääräisissä olosuhteissa Itä-Saksassa. Ei tullut uutta tulemista vaan oli lopulta yhtä vihattu kummassakin leirissä.

Vientivetoinen palkkamalli on Suomen minimipalkkalaki eikä se siihen jää

(Kuva: Jari Kähkönen) Aitoa puna-armeijan ylijäämää; kuvassa ryhmänjohtajan dokumenttilaukku ja Veshmeshok-niminen selkäreppu.

Orpon hallituksen niin kutsutut työmarkkinauudistukset ovat työnantajapuolen toiveuni; älköön siis unohdettako olevan olemassa sellainenkin kuin työntekijäpuoli. Sekä m-sanasta tuli itsestäänselvästi ymmärtää, jottei ainakaan vapaan maan valtiovallalla pitänyt olla mitään asiaa sekaantua niiden toimintaan.

Et toista ilman toista saa

Reino syö akryylimassaa featuring Päivi Lepistö esitti Kumin ja nahkan, joka oli Radiomafian vuoden 1996 kesäkumibiisi. Tuo Raptorin Izmon ja Jufon kynäilemä laini eli otsikkoni muistui mieleen männäuutispäivänä vapaassa assosiaatiossa, kun puhuttiin sangen sivussa itse asiasta olevia myymälävarkauksista.

Tuomioita olisi varaa kiristää, mutta onko siihen tahtoa?

MTV Uutisten henksu Ville Eklund kirjoitti pyhänä talonsa rikostoimituksen mediatilassa tuomioistuinten vaikeudesta rangaista uskottavasti poikkeuksellisen vahingoittavien ja häpäisevien pahoinpitelyiden tekijöitä. ”Kyllä minun mielestäni” ja ”onhan raiskaus sota-asekin” ovat aika avutonta argumentaatiota.

Alma Tuuva kulttuurisodan maalina

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisodassa kamppailevat enää marssimattomat, mukavasti
 majoittuvat ja aina omaa mieliruokaansa halutessaan syövät viesti"miehet". He lauko-
vat lähinnä hävyttömyyksiä toisista tietoverkkoon yhdistyvällä päätelaitteella, sekä ovat
täysin vailla vastuuseen joutumisen ja vastaiskun pelkoa. Sellaiset ovat niiden reputkin.

Minun on vaikea olla hörähtämättä nauruun, jos Keskustan varapuheenjohtaja xleee yhtään mitään sikailusta. Vaikka toisaalta; johan männäsyksynä joku nobody persu puolestaan töräytti Alma Tuuvasta v-sanan. Voi tätä populismilla ratsastavaa kulttuurisotaisaa aikaamme, jossa ihmisten ei vain anneta olla.

Avautujalla saattoi olla asiaakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Toisinaan yksintyöskentely haittasi, kun matkaan tuli mutkia.

Minä olen uskaltanut ja ollut suorasukainen netissä enkä pitänyt toimintani vähättelystä sen paremmin sanataiteeksi kuin yksilön ulosoksentamiseksikaan. Kävin tosissani oikeutettua taistelua tietämättömyyttä, salailua, manipulaatiota ja ylhäältäpäinjohtamista vastaan – palkaksi sain paskan käteen sekä jäin yksin.

Järjestyksenvalvonnan asettamisen suhteeton vaikeus

Toriparkissa perseiltiin jo kauan sitten. Kun Reilaatireilaatireilailailei korvasi Tanskasen kaupoissa, sen paremmin Prismaan kuin Sokokseenkaan ei tullut järjestyksenvalvontaa. Ja nyt; Kauppahalli Joensuussa, joka oikeasti on ravintolamaailma, on yllättäen häiriökäyttäytymistä. On se vain niin vaikeaa.

Kaikki ei aina voi olla ei käy -asennossa

(Kuva: Jari Kähkönen) Käytän uudelleen vanhaa ihan toisen postauksen havainnekuvaa,
koska paremmastakaan ei makseta.

Kävelin Karpalokaaren liikuntahallin pääsisäänkäynnin editse. Näin kuinka kaksi miestä kyykisteli ovensa edessä pälyillen ympärilleen sen näköisinä kuten epävarmat, tietämättömät, osaamattomat tai pahanteossa olevat yleensä tapaavat. Teippasivat telkipesää umpeen, ettei ovi lukittuisi. (1)

Riku Rantala: M/S Mystery podcast, osa 2

Jatkuu täältä. Huomattavasti vaivaannuttavampaa M/S Mysteryn kolmannessa tuotantokaudessa oli väitetty alaikäisen valvomattoman laivalle pääsyn mahdollistaminen; vastaavaa on tosin ilmennyt aina, muodossa tai toisessa. Takana voi olla monenlaiset tarkoitusperät, mutta silti niin ei pitäisi ikinä tehdä.

Riku Rantala: M/S Mystery podcast, osa 1

Tärväsin puoli päivää viimevuoden loppupuolelta Riku Rantala: M/S Mystery -podcastin kolmanteen tuotantokauteen, koska sitä mainostettiin lineaariradiossa laivavartijalla. Sitäkö media-alalla oleminen on nykyään, että tekee itsestään kiinnostavan, jotta kaikki haluavat kuulla ”mitä se se sanoo seuraavaksi”?

Kyllä tämä on ongelma ja se on yhä korjaamatta, Pasi Koivumaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin netissä uudelleenjulkaistun Karjalaisen jutun, jossa ei havaintojeni mukaan ollut ainuttakaan kuvakrediittiä, vaikka ruutuja oli kiitettävän tiheästi pitkin koko kokemusta. No, ne laitettiin, kun asiasta sanoin; sitten lähdin lobbaamaan käytännön muutosta, koska minusta toimintatapa on ihan hönö.