Flanööri

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei synny asuntoja eikä edes irtaimistovarastoa mokomaltakin
"kauppamiesten heimolta".

Välillä tämä tuppukyläelämä ottaa kovemmalle. Landepaukut ympärilläni ovat niin kirkonkyläläistä että, mutta silti he ovat samanlaisia erilaisuutta vihaavia kateita sisäsiittoisia umpimielijuntteja kuin ne metsän keskellä asuvatkin. Pelaavat täällä molempaa päätyä samanaikaisesti, koska voivat.

Itsetarkoituksellisuuden ylistys – järjestävät, jotta saavat sanoa järjestetyn

Minä näin Kontiolahden ev. lut. seurakunnan hiljaisen viikon toimintailmoituksen jo likipitäen viikko sitten eräällä kylän ilmoitustauluista, jotka rutiininomaisesti tarkistan aina osana kävelylenkkiäni. Mutta sitten maakuntalehtioletettu Karjalainen selittääkin äkkiä jotain raskaasta rokista.

Ei kaikkien tarvitse säteillä ympärilleen, olla kiinnostuneita tai vaikuttaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni helyrasia.

Minulla oli nuorena käsitys tärkeydestäni, kuinka toimittiin oikein ja mihin olin menossa elämässäni. Osoittautui, etten ollut muita kummempi useassakaan suhteessa, niin kutsutun karismani painavan sekä jotten oikeasti tiennyt elämästä paljoakaan. Eikä tämä pohjimmiltaan haitannut pätkääkään.

Itä-Suomea ei voi, tule eikä kyetäkään pelastamaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on luonnosvihko. Jos
minulla on ajatus kesken, odota vuoroasi kärsiväl-
lisesti äläkä rupea kerjäämään huomiotani pelleillen.

Istuin aamusydämellä kalsarisillani kartanoni köökin olemattomassa ovenpielessä jakkaralla silmiäni hieroen, kun Ilomantsin kunnanjohtaja Marjut Ahokas piti meillä on -puhetta seurusteluhuoneen nurkassa pajattaneissa ministereoissa. YLE Joensuun Tanja Perkkiö säesti turvallisuuspoliittisesti.

Että älä anna totuuden tulla hyvän jutun tielle?

Aamulehden case kuopaisi pintaan muiston mielestäni. Istuimme kesähelteillä tuopposilla Elielinaukiolla Vlatavassa ansioituneemman toverin kanssa kuin oli ollut kuvajournalisti. Heitin pokkana, että jos journalistisia feikkejä ei jää kiinni; seuraako tästä, jottei heitä ole. Se oli hänestä hersyvän hauska vitsi.

Flegmaattisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei meidän ole pakko olla keskenämme tekemisissä, en ole teistä riippuvainen eikä seurakaan kelpaa.

Jaha. Sille tuli sitten joku antisosiaalisuuskramppi. Vai kummitteleeko performanssin takana ehkä elämänmittainen ihmistenkohtaamisrajoitteisuus? Tiedäpä häntä. Olisi tarvinnut vain olla hiljaa ja sekaantumatta, mutta eihän se kyennyt edes siihen vähään. Entäs, jos et saakaan haastamaasi riitaa? Voivoi.

Itä käy hitaalla

Sattuipas hassusti. Päivämääränä ja paikassa, joita en sano; näin poliisin partioauton, minkä tunnisteita en niinikään jaa – pysäköitynä kaupan eteen. Skannasin katseella ulkoa ikkunoiden kautta, että onko tuonne menemistä ylipäätään, mutta voi veljet sitä noloutta kuin sisällä sitten näinkään.

Ylimainostettu

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuva on itseasiassa kahden vuoden takaa, mutta kuka sitä nyt jonkin ilmaisen blogin vuoksi paremmankaan tekisi.

Luen. Varasin seutukirjastosta niin hirveän läjän kirjoja, että ne täyttivät sinisen Karrimor Special Forces Expedition Holdall’ni ja todellakin tunsin kantaneeni, kun kotiini saavuin. Seassaan oli myös Kale Puonnin dekkariesikoinen Manni, jonka sain juuri äsken luettua; enkä ollut kaksisestikaan vaikuttunut.

No, sepä on sitten edestään löydetty

Nokia 3110:ni soi vähänvaille 30 vuotta sitten poikaiän huoneessani. Vastasin sukunimellä, kuten eteisen lankapuhelimeenkin. Itseäänesittelemätön naisoletettu soittaja kyselee ”tarjulia”, jollaista ei ole koskaan lähelläni ollutkaan. Kysyy kuka olen ja sanon etu- sekä sukunimeni; tuli luuria korvalle mitään sanomatta.

Entä jos ei vain enää kiinnosta?

Mediassa on kuukausipalkannauttijoita, joilla ei ole käsitystä sotilaallisista turvallisuusjärjestelyistä tai jättävät suurelle yleisölle tarkoitettuun julkaistuun tekstiin suomentamatonta poliisijargonia. Entä sitten? Pitäisikö kiinnostaa? Se on heidän ja talojensa häpeä, jos ne nyt sellaistakin sattuisivat tuntemaan.

Päättymättömään nolojen tapausten historiaan on syynsä

(Kuva: Jari Kähkönen) Sotilasalueiden kolmannen luokan puolipoliisin olemassaolo on uhattuna.

Minun tekee pahaa edes kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos Panssariprikaatin pikkupojat ja/tai -tytöt olisivat äkänneet sen väkivaltaiseksi sekä aseistetuksi olettamani rattijuopon poistuvien henkilökuntakaistalla sekä puuttuneet asioihin. Voi hyvä ihme. Siitä olisi seurannut erittäin rumaa jälkeä kaikissa tapauksissa.

Ihmisillä ei todellakaan ole enää samaa kykyä olla hiljaa

Kiitos otsikosta Jani Halme, Minna Kokkonen ynnä Parikkalan-Rautjärven Sanomat. Kuplautuminen ja yhteisöllisyys ovat lempi-inhokkisanani. Minusta on näet raivostuttavaa kuinka varjollaan sekaannutaan toisten asioihin, sekä tuputetaan aivan käsittämättömän kämyjä ellei suorastaan jämiä mielipiteitä.

Jonninjoutava pärinä syrjä-Suomi -sanasta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisota leimahtaa vasta tarkoituksellisesta ymmärtämisestä
ja näkemästä kieltäytymisestä.

Jos se ei toiseuta, koska kohteena on toimintavapaa, -kykyinen ja -tarmoinen normaaliväestö eikä maan osa ole kielteisesti erillisessä todellisuudessa; kyse on vain joutavasta muotisanasta, joka katoaa aikanaan. Ne tulevat menevät sekä kulkeutuvat, koska niin se vain puhekielen kanssa on.

Röyhkeä rohkeus on palovaarallista ainetta – pidähän varasi

Luin Sointu Borgin Röyhkeästi rohkea: näin haistatat asialliset vitut -kirjan; samaistuin kerrottuun useammin kuin olisin luullutkaan. Mutta samalla pitää myös sanoa varoittava sana elämäntavan kokonaisvaltaisesta kuluttavuudesta ja edessä mahdollisesti lopulta häämöttävästä määräasemasta.

Oleva miellyttää liikaa, jottei parempaan ole tarve pyrkiä – hyvä te!

Olisin pyhäpäivän ratoksi tarinoinut puolitoista liuskaa subjektiivisuuksia ja elämänkokemuksia viime lukemani kirjan inspiroimana, mutta osaamistani kysyttiin. Björn Wahlroos on mainittu kunnianloukkausjutussa sekä pohjoispohjainen turvallisuusalan opettaja on syytteessä koulussa sikailusta.

Väliinputoajuus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Minulla oli loppujenlopuksi aikamoinen härdelli. Ehdin kuitenkin käydä kirjastossa ja pitää paikallislehtitorstain, joten luonnollisesti luin myös Parikkalan-Rautjärven Sanomien Minna Kokkosen kolumnin väliinputoajasta. Kuinka yht’äkkiä on liian sitä, puuttuu tätä sekä tuoksi ei katsota voivan tullakaan.