Näytetään tekstit, joissa on tunniste simputus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste simputus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Huomiotalouden lainalaisuudet ja minä

(Kuva: Jari Kähkönen)
Taviksille olet hörhö ja hörhöille olet tavis. Voitte nauraa ja nimitellä – julkaisukelpoisimmillaankin pelleksi; silti ette saa tasaiselle ettekä pääse edes minuun kiinni. En liioin aio pyytää teiltä mitään. Nämä ajatukset kirjasin vihkoon, kun näin nettijutun Tony Halmeen elämää käsittelevästä dokumenttielokuvasta.

tiistai 27. huhtikuuta 2021

Asiaa olkalaukusta ja vähän sen vierestäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Sotasukupolven mielestä vakavastiotettavalla
ihmisellä saattoi olla vain salkku tai selkäreppu; muu oli pahasta.

Viimeaikoina perinnemediassa on ollut juttuja roadmaneista, puukoista, ryöstöistä sekä olkalaukuista. Joo, ymmärränhän minä; tämä kulttuurimurros oli tulollaan vuosi sitten, kun hamstrauksen tähden perunatkin piti käydä ostamassa Prismasta. Keskellä käytävää oli räkki, joka oli täynnä Side Bageja.

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Vai on opiksi otettu; mitä sinä sillä nollatoleranssillasi tarkoitat?

Armeija ystävineen oli jo kovaa kyytiä minimoimassa vahinkoja, kun Lemmenjoen örvellyksen tuomiot tulivat. Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) väittää, että armeijassa on nykyään nollatoleranssi epäasialliselle käyttäytymiselle eikä ryyppääminen ja rellestäminen kuulu sinne. Häh? Anteeksi mitä?

maanantai 6. toukokuuta 2019

Hajahavaintopäivä

(Kuva: Jari Kähkönen)
Minua kiinnostaa Pohjois-
Karjalan asiat.
Yleisradion aluetoiminta uudistui. Vast’edes iltapäivälähetyksiä toimitetaan alueellisesti eikä enää maakunnallisesti. Huono veto. Kuinka paljon kuvitellaan saatavan anteeksi sillä, että joka tunnilla puolelta tulee oman maakunnan uutiset? Tai missä kuuluu väitetty toimittajien käytettävyyden lisääntyminen kentällä?

torstai 2. toukokuuta 2019

Armeijalle olet aina arvoton

(Kuva: Jari Kähkönen) Historiallinen sotilaspoliisi-
tunnus toisen maailmansodan ajalta.
Jotkut voivat olla sotilasarvoltaan, palveluspaikaltaan ja mobilisointimuodoltaan asemassa, jossa otsikkoni armoton totuus ei iske vastaan joka ainoa päivä. Suon jopa spekulatiivisen mahdollisuuden, että totuutta voi onnistua välttämään tai tietoisesti pakenemaan koko ikänsä; kunnes on varareservin partasuu-ukko, jonka sotilaallisuudesta on jäljellä enää pelkät muistot.