Trollaa ja negaa vain – siten romutat lopulta koko yhteiskunnan

Apinoiko internet elämää vai elämä internettiä? Moista pohdin, kun äsken bloggasin Vornas-jutun häntäpään jämistä ja – luullakseni – kirjoitin toisaalle karjalaisen toljotuksen kummallisuudesta. Sekä; jos mainitsee trollaamisen, on tietenkin käsiteltävä myös negaamista. Nehän ovat ikiaikaisia ”ihmis”tapoja.

Selkeä viesti

Katseltuani Kulttuuricocktail Livestä keskustelun Reidar Särestöniemen satavuotisnäyttelystä ja elämänkerrasta panin työpöydän muistilappukuutioon ylös sanaparin ”selkeä viesti”. En tästä suuremmin pidä, mutta onhan hänenkin elämänkohtalollaan yhtymäkohtia itseeni. Kuka saa menestyä sekä miksi?

Se erikoinen tai oikeastaan ainoa, johon kyseinen luuseri pääsi käsiksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämäkö se on sitten kauhein asia maailmassamme?

Ajatustyö alkoi Michela Söderströmin Halipoliisin aikana, sai lisää virtaa Emmi Nuorgamin YLE-haastattelusta ja Karjalaisen Petra Mustosen therian-jutusta. Se tuli valmiiksi Maikkarin Nelli Hyttisen naisviha-nettijutusta sekä Maija Vilkkumaan Bossladyn YLE-ennakosta. Vaikka olihan toki jotain pohdittu aiemminkin.

Etikettioppia junteille ja erauspennuilleen

En ole muuttanut mieltäni; en yhäkään ole täällä juntteja tai erauspentujensakaan sivistämässä. Olen lukenyt NyT:n Tim Walz -profiilin, YLE:n Hyvin sanottu -teeman smalltalk -tyrkytyksen ja urheilunsa Olisin voinut saada Iivo Niskasen uran -jutun. Siispä; sosiaalinen kanssakäyminen on bloggaamisen arvoinen aihe.

Ei kaikkien tarvitse säteillä ympärilleen, olla kiinnostuneita tai vaikuttaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni helyrasia.

Minulla oli nuorena käsitys tärkeydestäni, kuinka toimittiin oikein ja mihin olin menossa elämässäni. Osoittautui, etten ollut muita kummempi useassakaan suhteessa, niin kutsutun karismani painavan sekä jotten oikeasti tiennyt elämästä paljoakaan. Eikä tämä pohjimmiltaan haitannut pätkääkään.

Flegmaattisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei meidän ole pakko olla keskenämme tekemisissä, en ole teistä riippuvainen eikä seurakaan kelpaa.

Jaha. Sille tuli sitten joku antisosiaalisuuskramppi. Vai kummitteleeko performanssin takana ehkä elämänmittainen ihmistenkohtaamisrajoitteisuus? Tiedäpä häntä. Olisi tarvinnut vain olla hiljaa ja sekaantumatta, mutta eihän se kyennyt edes siihen vähään. Entäs, jos et saakaan haastamaasi riitaa? Voivoi.

Oma kupla

Minulle on turha tulla selittelemään kuplautumisesta, jos pyrkii vain käyttämään sen väitettyä torjumista tekosyynä huutaa herjat silmille tai loukata toisen ihmisyyttä. Miksi jäit itse yksinäiseksi ressukaksi, olet vailla omaa elämää etkä ymmärrä kajoavasi törkeästi toisen turvallisuudentunteeseen?

Siis – et kai oikeasti luullut tämän olevan sinua varten?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ihminen pyrkii tekemisiin toisten kanssa huo-
miota saadakseen. Voi miten rasittavaa.

Herkempi olisi varmasti loukkaantunut, tullut surulliseksi ja ahdistuneeksikin, jos kuulisi selkänsä takaa ohikulkevan halventavan asuaan sekä päähinettään englanniksi. Sikäli, kun ei ollut vallan tyhmä; luullut ”rakastamista” tarkoitetun kirjaimellisesti. On se ihminen – tämä laumaeläin – sitten sitkeää sorttia.

Vilpitöntä mieltä ja hyvää tahtoa etsimässä

Maamme taitaa olla aika valmis eikä todellisia ongelmia enää ole, jos voi tärvätä aikaa kulttuurisodan kaltaiseen jonninjoutavuuteen. Vaikka toisaalta; ymmärtäähän tuon – tämä on kaunayhteiskunta, jossa yksi jos toinenkin taitaa – luullakseen – kokea sivuutetuksi tulemista ja merkityksettömyyttä.

Pieni välinpitämättömyys voisi jopa pukea minua

(Kuva: Jari Kähkönen)

Muistan kyllä vielä vähintään kymmenen vuoden takaa kuinka nimeni oli aavistuksen verran liian kiinnostava joistakuista sangen kummallisista pääkaupunkiseudun turva-alaisista ja nettiin elämänsä hukanneista. Hah, nyt näin on taas, mutta asialla ovat landepaukut sekä heidän kaupunkilaisserkkunsa.

Pitäisiköhän laittaa Facebook kiinni lopullisesti?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Katselin iltapäivän ratoksi kävijämääriä; näen selvän eron sen välillä, kun pystyin yhä linkittämään Facebookkiin ja milloin halla-aholaisten napituskampanja esti tämän. Kokeilinpa onneani; estyi heti, kun painaa julkaisua. Mulkkasin linkin viemään portfoliooni; läpi meni, mutta kolme Metan bottia pölähti nuuskimaan.

Julkinen provokaatio

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tiedän, että kansanmiesoletettujen sekä tieskeiden nettiläisten kanssa keskustelu ei kannata, mutta mikä minä olen tähtensä vaikenemaankaan? Kukin provosoituu mistä provosoituu ja reaktiotkin ovat omat. Tiedätkö muuten mitä vankilapsykiatri vastasi, kun pamppu kysyi ”provosoiko avoaseenkanto?”.

Mitä tarkoittaa marginalisoituminen?

(Kuva: Jari Kähkönen) Nämä koirat piti kuvata, mutta juuri sillä hetkellä ne eivät
vain suostuneet katsomaan minua päinkään. Tuossa suunnassa oli jokin metelin- tai
häiriönlähde, joka kiinnosti enemmän.

Jossain tunnepuheen ja Suomineitojen vaiheilla näyn tehneen cahieriini muistiinpanoja marginalisoitumisesta. Johan on kiehtova sana keksitty omaa vastuuntunnottomuuttaan ja ”luontaisia mekanismejaan” selittelemään – ikäänkuin osallisuus tai osattomuus olisi helppo asia, joka tapahtuu tuosta vain.

Rattiraivopostaus

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos sinulle pitää erikseen sanoa, että tämä on kuvituskuva
satunnaisesta liikennevalvontatarkastuksesta, jonka syytä tai lopputulosta en
tunne, eikä se liity tekstin sisältöön mitenkään; no, nytpä sitten senkin tein.

Minä ymmärrän rattiraivolla tahallista häiriköintiä tai onnettomuusvaaran aiheuttamista. Akuutisti tärkeintä on, että pahin ei tapahdu: hiljennä, väistä sekä jousta oikeuksistasi tarpeen mukaan. Tiedän; on tämä sikamaista, mutta muista että hautausmaat ovat täynnä voittamattomia ja erehtymättömiä ihmisiä.

Yksinäisyydestä, yhdessä elämisestä ja ihmisyydestä

Teini ölähteli kadun toiseltapuolen; se käytti Pohjois-Karjalan puvun eli työpukukankaisia housuja, ja seurana oli kaksi vertaistaan. En vastaa, joten alkoipa sitten nimitellä. "Turpa kiinni, nulikka! Jos se ei pysy kiinni, sinullekin löytyy vielä tästä yhteiskunnasta koppi, minkä oven saa lukkoon", ärjyin. 

Älä sinä siinä silmäpeliä pelaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Anteeksi, minunko on syy jos sinulta puuttuvat niin rahat, rohkeus kuin tyylitajukin? Tuohon tyyliin tekisi ajoin mieli töksäyttää kyttääville landepaukuille ja kirkonkyläläisille, joiden keskellä asun nyt seitsemättä vuotta. Mutta sitähän en tee, koska silloin höntit luulevat, että haen seuraa tai keskustelua.

Ihmisen ikävä vaikeuksien luo

(Kuva: Jari Kähkönen) Suomalainen poliisi näyttää mallisuorituksen minimalistisesta
puuttumislinjasta muuan vapunaattohulinoissa vähintään kymmenen vuotta sitten.

Kiitos otsikonlainasta, Alatalo-Rinne. Viikonloppuna katselin videoita hiljaisena kynttilämielenosoituksena alkaneesta Lontoon Claphamin tapahtumista, joiden hoitamisen luulotellun arvostelun seuraamisesta inspiroiduin. No, eihän tämä ilmiö nyt ihan uusi tai tänä viikonloppunakaan syntynyt ole.

Ennemmin nolla kommenttia kuin yhtäkään hölinää

Inspiraatio iski, kun somessa oli puheena marginaalisen huuhaaläpän heittämisestä tunnetun terveysvaikuttajan verkkopreesensissään sallima ulko-otsikollinen disinformaatio. Voivoi, tuskin ihmistä saattaa hölisemästä estää; kyllin on jo siinäkin ettei kärsisi joutuessaan häntä kuulemaan.

Mielipiteet vaihtuvat seuran mukaan, liberaalissa demokratiassa ja oikeusvaltiossakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Mielenosoitusta selostaessaan pohti joskus, että moniko on
paikalla vain uteliaisuuttaan hengaamassa. Ja ovatko he oikeasti sitä mieltä mitä
väittävät olevansa.

Kyllähän mielipiteiden vaihtumisen seuran mukaan, tai sen ettei uskallettu olla mitään mieltä mistään; huomasi jo hyvin nuorena. Toiset taas puhuivat törkeästi toisen nimissä; ja laittoivat tälle häpeilemättömästi sanoja suuhun, vaikka molemmat olisivat olleet paikalla yhtä aikaa. Näin valtaa käytetään.

Mielenrauhansa tähden se ihminen pomottaa, kyttää ja selittelee

(Kuva: Jari Kähkönen) Mielenosoituksessa valokuvaamassa, jotta
saisin leipäni...Oho...Eiku siis demokratia säilyisi toimivana.

Nyt ymmärrän paremmin kuin aiemmin nuorempien, herkempien ja maailmassa käymättömien kärsimyksiä tuppukylissä. Olipa postissakäymistä, kun tuli paketti. Sään ollessa hyvä kävin S-Marketissa jäätelöllä. No, sitä syödessäni oven edustalla tuli Eräs puhelemaan, että miksei tullut kirjajulkkareihini.