Hyvät karjalaiset, ruuti on jo keksitty – tuo teidän runopuheenne on pelkästään noloa

Hämmästyneenä luin Joensuussa painetusta, sanomalehdeksikin mainitusta Karjalaisesta, että te pidätte Joen yössä ”suohonpuhumiskilpailun”. Ettekö te tiedä sen olevan sota-aseena arvoton, koska ruuti on jo (aikoja sitten) keksitty? Kulttuurimuotona mokoma taas on jälkeenjäänyt ja yksinkertaisesti nolo.

Tökeröyttä kaikenaikaa, -ikää ja välineissä

 Se on taas tämä aika vuodesta. Ventovieraatkin alkavat puhua toisilleen, kun katukuvassa näkyy muka uusia kasvoja ja kesän ulkopuolisen ajan suljettuna olleessa palvelussa on ruuhkaa. Käykin helposti niin, että puolessatoista tunnissa saa puhua enemmän kuin normaalisti viikossa.

Elämällä se elämä selviää, sanon minä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kai tuoltakin on tänään joku päässyt, valmistunut
tai saanut päästötodistuksen.

YLE-kolumnisti Roope Lipasti on oikeassa, että käyttäytyminen -oppiainetta ei ole; yleisen elämänviisaudenkin hienovarainen taritseminen tuotti pahemman kerran sattumanvaraisia lopputuloksia. Kyllä löytyy myös – niitä hyviä tyyppejä – sujuvia esiintyjiä, jotka eivät osaa mitään eivätkä tee puolta siitäkään. 

Pöytälaatikon pohjilta alettiin, mutta ajatuksiakin löytyi lopulta matkan varrelta

A 7 avolehtiön viimeisen sivun viimeinen otsikkoluonnos kuului ”Älä sinä tule siihen olettelemaan”. Vaaleakantisessa Cahierissa taas seisoi ”En ole epätoivoinen enkä ärsytettävissä – säälittävä olet sinä itse”. Yksi yliviivataan lyijy- ja toinen kuivamustekynällä. Milloinhan lukenen nuo listaamani kirjat?

Koulunalkutarinoita

(Jari Kähkönen) Ei olla Joensuussa; mutta, kun olet nähnyt yhden täkäläisen koulunpihan, olet nähnyt ne kaikki.

Olen kokenut toimittaja ja tiedän koulunalusta sekä lopusta seuraavan aina tietynsortin tarinaa; joko on pyydetty autoon yleisesti, erityisesti söpöksi oletettua pieneläintä katsomaan tai tarjottu karkkia. En siis yllättynyt, kun luin YLE:ltä, että Joensuun normaalikoulun ala-asteella oli tiedotettu asiasta.

Ne varmaan opetetaan tervehtimään jo lastentarhassa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kävelin kotikatuani suunnassa kokoojakatu, jonka ylitin, koska olin matkalla kirjaston omatoimiajalle muuna lauantai-iltapäivänä. En noteerannut äitiä ja kahta pientä lasta kevyenliikenteen väylällä, sillä he olivat ventovieraita eikä meillä muutenkaan ollut toisillemme mitään asiaa. Toiseksivanhin lapsi sanoi ”moi”.

Ainoa aika vuodesta, kun Pohjois-Karjalassa asuminen on jokseenkin siedettävää

Tässä iltana eräänä suunta oli kävellen kotiin päin, kun kaksi polkupyöräilevää teini-ikäisiksi pikkutytöiksi oletettua ohitti. Oikeanpuoleinen kääntyi liikkuvan vehikkelin selässä ja ohjaimissa olemisesta huolimatta taakse niin, että naama oli kokonaan minuun päin. Eikä silti tapahtunut liikenneonnettomuutta.

Kotiseutu?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olenhan minä jossain syntynyt ja asunut ennen nykyisyyteeni päätymistä. Paikoissa on ollut omat hyvät sekä huonot puolensa, mutten oikeasti ole tainnut olla kotonani ikinä missään – kunhan nyt vain ollut jotakuinkin oloihini tyytyväinen. Karjalaisten kommentit täällä pärskäyttivät siis melkoisesti.

Kun karjalainen normaalisosiaalisuus oli liikaa jo karjalaisille itselleenkin

Olin lukenut puskiksesta kuinka tuntematon vanhempi nainen oli puhutellut kahta joensuista lasta kesken heidän valvomattoman ulkoleikkinsä sekä seurannut vielä perässäkin, kun lähtivät tämän vuoksi kotiinsa. Se oli juuri sitä itseään; karjalaista normaalisosiaalisuutta. Olipa ironista, oli asiasta ajateltava.

Ah; niin Kaurismäkeläistä, niin kaurismäkeläistä että

(Kuva: Jari Kähkönen) Kai täällä on joskus ja jonkun mielestä kaunistakin.
Palasin kaupasta kävellen pitkin Keskuskadun kevyen liikenteen väylää,
kun tämän kuvan tein.

Kävelen tiellä alamäkeen kunnan vuokratalon välittömässä läheisyydessä. Vastapuolina; puolipitkää, hyvänä päivänä jakaukselle kammattavissa olevaa tukkaa ynnä ylähuulen haivenia kasvattava teini-ikäinen. Sekä korkeintaan viisivuotias pikkupoika, joka seuraa tarkkaan kaikkea mitä ensinmainittu tekee.

Yksin oikeassa oleminen

Voiko joku olla yksin oikeassa? Usea pelkuri, opportunisti, vallanhimoinen, kontrolloija, puhdasoppinen, roisto sekä keskinkertaisuus hautoo tätä mielessään. Phöh. Itsenäisessä ajattelussa tärkeintä on kyky tarvittaessa muuttaa mieltään välttääkseen urautuminen, marginalisoituminen sekä epärelevanssi.