Lehmon Halloween vuonna 2022

(Kuva: Jari Kähkönen) Pyhäinpäivän valokuvausretkellä
Helsingin vaiheen aikana.

Halloween on itselleni yhdentekevä. Ajattelin, etten sano mitään, kun someen alkoi sunnuntai-iltana tipahdella lehmolaisten valituksia talojensa tai asuntojensa ja jopa joidenkin julkisten rakennusten ulkokuoren sotkemisesta sekä kotirauhan häiritsemisestä. Välittämättä olemisessakin on ollut oma oppimisensa.

Olet tavis ja minä vain satuin sivuamaan päivätyötäsi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Näynpä taas vaihteeksi saaneen vaivoikseni ressukan, joka toivoisi minun niin haukkuvan hänet, uhkailevansa henkilökuntaansa kuin halveksivan asiakkaitaankin. Ei tipu. Heh; itserakas höpelö suorastaan hirtti itsensä päivätyöhönsä eikä enää erota kielteistä huomiota myönteisestä.

Siksi itsepalvelukirpputorien turvallisuus ei kehity

(Kuva: Jari Kähkönen) Kun itsepalvelukirpputorit tulivat muotiin 1990-luvulla, niitä
perustettiin hyvin usein juuri kaupoilta tyhjiksi jääneisiin liikehuoneistoihin.

Ostin kerran sisustustuotteen itsepalvelukirpputorilta Joensuussa. Kun olin kassalla maksamassa, tuotesuojaportti hälytti jossain; myyjän reaktio ääneen oli lähinnä "häh". Asiointini keskeytyi hetkeksi, koska tämä poistui pyörimään tuulikaappiin ja ulos oven edustalle – tullakseen kohta takaisin – tyhjin toimin.

Julkinen provokaatio

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tiedän, että kansanmiesoletettujen sekä tieskeiden nettiläisten kanssa keskustelu ei kannata, mutta mikä minä olen tähtensä vaikenemaankaan? Kukin provosoituu mistä provosoituu ja reaktiotkin ovat omat. Tiedätkö muuten mitä vankilapsykiatri vastasi, kun pamppu kysyi ”provosoiko avoaseenkanto?”.

Älypuhelinten käytölle on asetettava rajat harkiten

(Kuva: Jari Kähkönen) Älypuhelinteknologia on tuonut
valokuvauksen kaikkien saataville, millä on myös ollut
omat seurauksensa yhteiskunnassa.

Kiitos puheeksiottamisesta, YLE Lappeenranta ja Elli Sormunen. Älypuhelimilla on todellakin useita kiusaannuttavia vaikutuksia, joista tänään keskusteltakoon epäasiallisesta kuvaamisesta ja julkaisemisesta. Jutussa on kuitenkin eksytty useissa keskeisissä asioissa; pelkään tästä aiheutuvan vain hämmennystä.

Älä pakene näyttöruudun taakse – elämä on lyhyt ja ainutkertainen

(Kuva: Jari Kähkönen) Oikea varustus, kun lähtee matkalle, jossa tie päättyy meren rannalle?

Hah; laittoivat hakukoneeseen etunimi sukunimi kunta. Taisivat kunnantalolla pelätä haisevan-likaavan -myrskyä. Vai iskikö näyttöpäätteentoljottajaan vain sittenkin FOMO? Hoitakoon hommansa; mukaanlukien, että valvovat alaistensa toimialojen tekevän niin. Tai asiat todellakin kannetaan heidän eteensä.

Oven ei pidä aueta liian helposti keskellä yötä ovikelloa soittavalle

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ovikellon soittaminen keksityllä asialla, ylisosiaalisuuttaan, ymmärtämättömyyttään, sairauttaan, päihderiippuvuuttaan tai piloillaan ärsyttää; mutta, samalla pitää muistaa sen olevan pulmista pienimmästä päästä. Ovelle voi näet tulla kuka tahansa ja mielessään aivan mitä tahansa. Etenkin yöllä.

Etkai luule minun kertovan sinulle tarinaani?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Moitin Suuren Punamustan Syövän nobodya toimittajaa ja anonyymeja toimitussihteereitä huonosta otsikoinnista sekä saamattomuudesta – sitten näin tilastoista talosta käydyn kääntymässä etusivulla. Pettyivät, jos luulivat minun tähtensä hyvätkin herjat laskettelevan. Tarinaanikaan en kyllä aio kertoa.

Siviilit rikostutkijoina omine nokkineen

(Kuva: Jari Kähkönen) Jokakodin dekkarisalkku keskivarakkaille vailla kunnon vakuutus-
ta, ja tyhmänylpeille, joilla on jotain todistettavaa?

Yksityiset etsintäkuulutukset ovat taas ajankohtaisia; oli mielestään huudeltu todistajia, mutta jospa koettaisit sen tehdessäsi välttää edes kaikkein alkeellisimmat virheet. Amatöörin tunaroidessa tärväytyvät helposti mahdollisuudet selvittää mitä tapahtui ja saada vastuullinen tilille.

Korjaapa ensin se luottamuspula, höpsöliini

(Kuva: Jari Kähkönen)

Otan käsittelyyn Helsingin Sanomien Jarmo Huhtasen männälauantain paperilehdessä julkaistun analyysin, jonka aihe oli reservinsivarit. Aiheesta on näet keskusteltava, mutta kukaan ei näytä haluavan tehdä sitä. Lainaukset linkatusta työstä tulevat ensin; omat kommenttini seuraavat perässä.

Mistä skeittiparkin roskaisuus oikeasti kertoo?

(Kuva: Jari Kähkönen) Hyi miten ruma kuva tuli suoran salaman, heikon olevan valon,
rakennuksen ulkovaipan tekemän varjostuksen ja kaikesta edelläluetellusta yhteensä
seuranneesta tarpeesta antaa lisää valoa kuvankäsittelyssä. No, ei se täysin otsikon
vierestä ole; kunnan nuorisopalvelut käyttävät tuon oven takana toisessa kerroksessa
olevia tiloja.

Kontiolahden skeittiparkin roskaisuus puhuttaa jälleen; lienekö siitä jo kolmatta vuotta, kun olen viimeksi mokomaan aiheeseen tarttunutkaan? Aikuisten olisi älyttävä, että ei ole kollektiivista tai kunkin kulkijan vastuuta kohdaltaan – joskus muinoin saattoi ehkä olla – nyt on nyt. Eivätkä asiat itsestäänkään hoidu.

Kärjistymisen pirunpolska fiktiona kuvattuna

(Kuva: Jari Kähkönen)

Katsoitko Ohuella langalla -sarjan toisen tuotantokauden kolmannen jakson Yle Teemalla männämaanantaina? Olisi kannattanut. Fiktionalisoidun Malmön poliisin partiot suorittivat häiriökäyttäytymistehtävää, jonka aiheuttivat mopoillaan liian lähellä asutusta revitelleet nuoret. Hyvä havainnollistaminen, minun mielestäni.

Huomiotalouden lainalaisuudet ja minä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Taviksille olet hörhö ja hörhöille olet tavis. Voitte nauraa ja nimitellä – julkaisukelpoisimmillaankin pelleksi; silti ette saa tasaiselle ettekä pääse edes minuun kiinni. En liioin aio pyytää teiltä mitään. Nämä ajatukset kirjasin vihkoon, kun näin nettijutun Tony Halmeen elämää käsittelevästä dokumenttielokuvasta.

Koulukeskuksen piha-alue ja Karpalokaaren liikuntahalli

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä kyllin kontekstista, että Koulukeskus ja etupiha näkyvät,
vaikka kuva olikin otettu uuden alakoulun rakennustyön aikana.

Kun äsken kuljin Koulukeskuksen pallokaukalon editse, hämmästyin sen autiutta ja hiljaisuutta. Toisen kerran kävelin päinvastaiseen suuntaan; nyt ihmetystä aiheutti Kontiolahden lasten sekä nuorten liikuntainnostus. Karpalokaaren hallin edustallahan oli näet liki toistakymmentä kaksipyöräistä moottoriajoneuvoa.

Kaius Niemi toimi oikein

Maailma muuttuu. Kaikenkattava päätoimittajavastuu oli tosiaan jo parikymmentä vuotta sitten OLEMASTA LAKANNEEN painovapauslain aikainen juttu – kuten keskinkertaisetkin ovat jo tajunneet – näemmä. Onkohan huomattu, että mikä muukin on tänään toisin? Minusta Helsingin Sanomien Kaius Niemi toimi oikein.

Sellaiset ovat omaehtoisen elämäntavan vaivat

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sanotaan, että jos aikoo elää kirjoittamalla; pitää kirjoittaa niin, että sillä elää. Näkeekö siis kukaan minua katsoessaan journalistin tai edes jonkunsortin kynämiehen? En oikeasti tiedä. No, tulinpahan ainakin kirjoittaneeksi. Kiitos sinulle huomiostasi, mille riville asti sitä ikinä sitten loppujenlopuksi riittikään.