Ei ollut kansanliikkeen eikä puolueen johtajaksi

Luin äsken Jukka Pietiäisen Vihtori Kosola -kirjan, josta poimin otsikon. Oli ilmeistä, että nimihenkilön elämänkaari oli melkoinen tragedia – samanaikaisesti sekä nousi että laski – loisti ja paloi yhtä aikaa. Huipulla hän marginalisoitui keulakuvaksi, joka ei itse koskaan saavuttanut todellista valta-asemaa.

Naurettu, säälitty ja hävetty

(Kuva: Jari Kähkönen) Minulla on niitä, heitä sekä sitä kuin tarvitsenkin; on rauhallista
ja pidän tästä näin.

Luin YLE:n jutun Dimitri Medvejevin nettikäyttäytymisestä, joka on vain yksi monista vastaavista marginalisoitumiskertomuksista. Tätä tapahtuu yhtäläisesti niin vapaissa kuin ei-vapaissakin maissa; ilmiö sinällään on ikiaikainen, vaikka ennen nettiä ja somea emme sellaisista yleensä tienneetkään.

Älä sinä tule minulle saarnaamaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

En yritä myydä mitään enkä saarnaa sinulle; älä sinäkään yritä myydä tai saarnata minulle. Sitä eivät kuitenkaan useimmat käsitä, valitettavasti. He kestävät vain määrähetken toisen ajatuksia ja näkemyksiä, jonka jälkeen ne joko kudotaan merkitykselliseksi itselle tai muussa tapauksessa hajaannutaan eriteille.