Poliisipohdinta

Maikkarin rikostoimitus saattaa olla maamme päälukuisesta ja painoarvoisesta päästä, muttei kanna asemaansa kaksisesti. Nyt se sitten raamitti Helsingin poliisipäällikkö Jari Liukun vahingoniloisen naurun kohteeksi vaan unohti asian olennaisen puolen. Täkäläisittäin taas jouduttiin – jälleen kerran – ilmeisen eteen.

Kysyn suoraan, että pitääkö Helsinki muka tätänykyä johtokeskuksensa mitä tahansa ympärivuorokauden vastaavaa numeroa julkisesti saatavilla? Luultavimmin sellaisia on useita ja kaikkein rivakimmin vastattaneen, jos oletetun henkilökuntalinjan puhelin soi. Väitän pokkana, jottei tavis olisi häken kautta saanut yhtään mitään tuossa tilanteessa.

Otin huomioon kyseessä olleen vip-mies; häneen olisi voinut kohdistua henkilöturvallisuusuhka, mutta kuoppasin ajatuksen viimeistään sähköpotkulaudan käyttäjän ilmeisen alaikäisyyden kohdalla. Monenko – kenen kotirauhaa on myös häiritty – asia tutkinta rajautuu ei tutkita -päätökseen?

"Väitän pokkana, jottei tavis olisi saanut häken kautta mitään ja tutkintakin rajautunut ei tutkita -päätökseen."

Asiassa on myös vakavampi puolensa. Oliko nuoren puhuttelussaan julkituoma syytös tönäisemisestä totta vai ei? Perinteiseen suomalaiseen tyyliin meidän tulisi olettaa, jottei ollut, koska Valtakunnansyyttäjän toimiston esiselvitys ei kerran johtanut esitutkintaan. Kokeneena toimittajana en ole tästä vähääkään yllättynyt.

Virallis-Suomi tekee näin aika usein; on pätevinään auktoriteetillä, vaikka oikeasti lähinnä piileksii sen takana ja jättää jälkeensä haljunvaljun vaikutelman. Ongelma on, että asiaa ei suoraan sanottu vaan kunkin tulisi omassa päässään satuilla itselleen kyllin, jotta käsitys ilmeisestä epäoikeudenmukaisuudesta haihtuu juuri sieltä.

Erityisen epävaikuttunut olen nyt niistä pahemman kerran paikastaan eksyneistä valtionsyyttäjän jorinoista, joilla jutunloppua piti sitten tukevoittaa. Ne on täytynyt hankkia haastateltavan vanhastaan hyvin tuntenut erikoistunut rikostoimittaja, vaikka kantti ei kestänytkään signeerata itse – MTV UUTISET – hah-hah-haa.

"Jutun teki erikoistunut rikostoimittaja, vaikka kantti ei kestänytkään signeerata itse – MTV UUTISET – hah-hah-haa."

Sitä minä tässä bloggaan, että moinen ei enää käy päinsä Suomessa, jossa Itä-Suomen nettipoliisi Daniel Kalejaiyen toista päivää kestäneet virkavapaaltapaluuta juhlistavat haastattelut YLE:llä opastavat maailman muutosta. Kuinka nuorelle tulee koko ajan joka suunnasta syötettä aivan kaikesta.

Tämä ei enää ole harvojen tietolähteiden ylhäältäpäin johdettu maa, jossa aina vähänkin kiusallisen edellä lapset joko ajettiin kuuloetäisyydeltä tai hiljennettiin sanomalla aikuisten asia. Siinä Suomessa niillä aikuisilla nimittäin oli ensin ylivalta tehdä mitä huvittaa; tämän jälkeen he vain jatkoivat samaa suojellen toinen toisiaan.

Silloin sisäpiiriläisen piti aina pysyä tietoisena, että vaikka portit kerran olivatkin alkaneet aueta hänen edessään; ne saattoivat myös yht’äkkiä pysyä kiinni, jos tuli nähdyksi astuneen varpaille tai peräti olevan vastainen. Ei Suomessa vieläkään ole täyttä yhdenvertaisuutta saavutettu, mutta emme me kyllä enää tuotakaan aikaa elä.

"Ei Suomessa vieläkään ole täyttä yhdenvertaisuutta saavutettu, mutta emme me kyllä enää tuotakaan aikaa elä."

Ajan muutos tietää myös sitä, että yhä useammat väistämättä käsittävät, jottei poliisimme ole kaikkivoipa. Sikäli siis, jos pakettiauton vaikeus tavoittaa mopo, minkä kuljettaja ei tahdo pysähtyä; ei ollut jo täysin ilmeinen. Pitää olla selkeä arvoperusta tai muuten tuollaisia pakoilijoita aletaan runtata pysähdyksiin.

Parempi vaihtoehto olisi tosiasiallisesti eikä vain nimenä olemassaoleva liikennepoliisi, mutta lakataanpa hassuttelemasta; sellaista ei Lehmon koulun tasalle olisi ennenaikaan saanut millään. Paras veto olisi ollut paikallis- ja ihmistuntemus, mutta sellaista ei täälläpäin ole tavattu enää sitten maalaispoliisin lopun.

Mitä tuli tilalle? Koulu-, kortteli sekä poliisin ennaltaestävä toiminta. No, hallitus se lupailee viimemainitulle lisärahoitusta, vaikka kaikesta muusta säästetään. Aika huvittavaa, kun tietää vanhastaan Joensuun Ankkuri-ryhmän roikkuvan olemassaolon rajalla ja vasta kuuli Helsingin aikovan "yhdistellä toimintoja" säästösyistä.