Älä vingu, kerjää sääliä, hölise tai yritä juoksuttaa toista puolestasi

Ongelmanratkaisu on pohjimmiltaan yksinkertaista: korjaa, korvaa, kierrä tai sopeudu. Paitsi, että kaiken viimeksihän ihminen asioita hoitaa; hän haluaa tarinoida, tulla nähdyksi, saada huomiota ja kohdata toisia. On yhtä helppo olla näkemättä ihmistä ongelmansa takaa kuin ongelmaakin ihmisen takaa.

Isäntiä ja niiksi itseään luulevia

Hohhoijaa. Voi vi...eikun...kannel "Karjalan isäntiä" tai niiksi itseään luulevia. Vetivät sitten Kontioniemessä kertojan arvion mukaan 50 m asvalttia pois autotieltä ja tekivätpä vielä oikein kuoppiakin. Kukaan ei kuulemma tiedä mitään; ei kunta, ELY eikä Fintraffickaan. Viimemainitun katsoin itse.

Julkinen provokaatio

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tiedän, että kansanmiesoletettujen sekä tieskeiden nettiläisten kanssa keskustelu ei kannata, mutta mikä minä olen tähtensä vaikenemaankaan? Kukin provosoituu mistä provosoituu ja reaktiotkin ovat omat. Tiedätkö muuten mitä vankilapsykiatri vastasi, kun pamppu kysyi ”provosoiko avoaseenkanto?”.

Etkö keksi mitään sanottavaa? Voivoi, sinua, raasua

(Kuva: Jari Kähkönen) Koronadenialistien
propagandatarra Kontiolahden torin apteekin
puoleisella ilmoitustaululla.

Henrik Gabriel Porthan oli useassa suhteessa merkittävä mies, mutta lopulta hänellekin kävi kuten meille kaikille – oli out. Muuta selitystä en keksi, että miksi Porthan vastusti Immanuel Kantia 1700-luvun lopussa. Siveysopin suomentajan johdannon mukaan ajatteluaan ei näet ymmärretty lainkaan Turun akatemiassa.

Hyvä pseudohistorian vastustaja, varo ’mikä luulet olevasi’ -efektiä

Olenhan minä toki sen verran elämää nähnyt mies, ettei aihe ole vieras. Edessäni on puheltu korskeita ”henkisestä raiskaamisesta”, jonka väitettyjen ylivuosisataisten vaikutusten lievittämiseksi on tuotava esiin silkkaa satua maamme loistavasta menneisyydestä ja omaperäisestä itsepuolustuslajistakin.

Älä sinä tule minulle saarnaamaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

En yritä myydä mitään enkä saarnaa sinulle; älä sinäkään yritä myydä tai saarnata minulle. Sitä eivät kuitenkaan useimmat käsitä, valitettavasti. He kestävät vain määrähetken toisen ajatuksia ja näkemyksiä, jonka jälkeen ne joko kudotaan merkitykselliseksi itselle tai muussa tapauksessa hajaannutaan eriteille.

Kansanmiehet ja hyypiöt heidän joukossaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Maailma näyttää täysin toisenlaiselta kansanmiesten
tarinaringistä kuin eliitin asemista katsottuna.

On sitä maailma aikaansa päässyt, jos nyt fasistitkin ovat demokraatteja. Tai sitten joillakuilla höpsöliineillä on pahemman kerran hukassa niin tieto kuin ymmärryskin suomalaisesta kansanluonteesta. Moistenko olisi muka annettava koko maata johtaa? Ei tule kuuloonkaan; he nyt eivät vielä hallitse täysin omaa itseäänkään.

Tietämys ratkaisee, ei miten se on hankittu

Flooranpäivän piknik Kumtähden kentällä Helsingissä; Suomen
lippu saapuu. Olin paikalla kaupunkitoimittajana selostamassa
juhlamenoja silloiselle lehdelleni.

Kerran nuorena minut komennettiin yhdessä työnhaussa noin seitsemäksi tunniksi psykologin testattavaksi. Olimme siellä porukalla; kaikki hakemassa johonkin korkean profiilin paikkaan ja rasti oli osa isompaa testipatteristoa. Opin sillä reissulla jotain oppineisuudestakin; useimmat sellaiset ovat ressukoita, jotka voisivat hankkia elämän.

Vieraudentunne seuraa ajattelijaa ja kirjoittajaa

Luokkarajalle ei voi mitään. Sille siis, että tiedeyliopistossa ja korkea-asteella laajemminkin oppii käsityksiä tiedosta sekä kielestä, ja sopeutumisesta; joskin viimemainittuun lähinnä sosiaalistuttaneen tahattoman epäsuorasti.