Tarkkailla ja raportoida -amerikanismi saapui Suomeen – voi ei

(Kuva: Jari Kähkönen) Silloista järjestyslain mukaista järjestyksenvalvontaa järjestyk-
senvalvontakohteen välittömässä läheisyydessä Helsingissä vuosia sitten.

Minulla ei ollut syytä eikä tarvetta tietää Turun keskustan huonoa turvallisuustilannetta, jonka seurauksena kaupunki mokomankin aloitti. Enkä – kiitos vaan – olisi välittänyt edes lukea Tampereen vastaavasta, mutta sitten nettijuttu vielä ajettiin ulos audiona valtakunnanverkossa.

Tarkemmin ajatellen; tässähän menee ihan selkeä historian jälki taaksepäin. Sehän oli Tampere, joka maksoi kertaluontoisesti silloiselle Pirkanmaan poliisille hieman alle vuoden partioinnista Keskustorilla eikä tämä ollut silloin kenellekään yhtään mitään. Sopimuslainvalvontaa! Nojoo. Johan nyt Yhtiökin 50-luvulla teki samaa Kylässä.

Pointtini on, että mokoman historiallisen kummajaisuuden piti jäädä taakse jo vuosikymmeniä sitten. Suomeen ei nyt kaivata mitään Englannin ”yömarsalkoita” eikä etenkään Ruotsin ”turvaisäntiä”, minkä täkäläisten olomuotojen on kai sitten vielä ihan pakko häpäistä yksityisen turvallisuusalan tunnuksetkin. Voi ei.

"Suomen turvallisuusalan on kai sitten pakko häpäistä itsensä tässä tarkkailla ja raportoida -mallissa."

En minä sillä. Kyllä kaupunki voi maksaa tyhjästä, jos sillä on rahaa. Toimeksianto pitää vain solmia huolella; kohta kohdalta kieltää niin toisen omaisuuden vartiointi kuin ruumiillisen koskemattomuuden suojaaminenkin ilman tämän lupaa. Tehdä selväksi kyseessä olevan vartioimistoimeksianto vailla vartiointitehtäviä lainkaan.

Ja toisin kuin YLE Tampereen Kirsi Matson-Mäkelä soi väittää, kyllä vartijalla Suomessa on yhä jokaisenoikeutensa – eli esimerkiksi vaan ei ainoastaan – yleinen kiinniotto-oikeus sekä hätävarjelu – tallella. Emme ole Amerikassa, jossa piirikunta voi lisensoinnin ehtona pakottaa perääntymään myös ensinmainitusta.

Sikäli; jos se ei vielä käynyt ilmi ettekä edes arvanneetkaan oikein, halveksin amerikanmallin havainnointia ja raportointia anatomiani pohjasta. Marsalkkoja sekä isäntiä olen sittemmin alkanut sääliä, sillä näen heissä kaiken hinnoittelevan ankaran yhteiskunnan uhrin sekä sosiaalityön varjolla vallankäytöllä häpäistyn asiakasparan.

"Amerikan mallia halveksun, mutta marsalkkoja ja isäntiä olen sittemmin alkanut sääliä kovan osansa vuoksi."

Moisia ei silti pitäisi olla olemassakaan. Mutta lopulta tämä teksti lähti naputtumaan tekstinkäsittelyohjelmaan läppärini näytöllä, koska pidän nimeltämainitun toimittajan lataamana oikein valtakunnanverkon radiouutisissa päästettyä aivopierua – muka rikoksiin puuttumisoikeuden olemattomuudesta – herjauksena hävityksen päälle.

Ihmiset eivät pidä siitä, että heitä tarkkaillaan ja kielletään. Heissä on myös riittävä taipumus mennä loogisesti perse edellä puuhun; ensin valita haluttu lopputulema sekä sitten ruveta selittämään sitä oikeaksi. Siispä; paljonko huomionkipeyttä tai suoranaisia provokaatiota mahtuu yhteen työvuoroon?

Niin. Eikö ole lisäksi oudosti huvittavaa, että normaalissa palvelutuotannossa toimialueeseen kuulumattomassa tai vartioimiskohteena olemattomassa paikassa asioihin puuttumista paheksutaan ellei suorastaan tuomita? Mutta sitten sama onkin yht'äkkiä hyve, jos joku siitä vallan rahalla maksaa.

"Kuinka paljon huomionkipeyttä tai suoranaisia provokaatioita mahtuu yhteen työvuoroon? Se nähdään kohta."

Tottatosiaan; ei näin. Olemme Suomessa emmekä Amerikassa, jossa vartijalla on vain jokaisen oikeudet ellei osavaltion laista tai päämiehen ja poliisin välisestä muistiosta poikkeuksellisesti toisin johdu. Eikä mitään tehostettua rikosoikeudellista suojaa ole olemassakaan. Havainnointiin&raportointiin ei siis tarvitse tyytyä.

Perinteet ovat yli sata vuotta pitkät sekä monipolviset. Jo ennen toista maailmanrähinää yksityinen turvallisuusala oli todellakin etulinjassa; kaikkialla ei nimittäin ollut työpaikalla asuvaa palvelusväkeä, poliisin voitavansa tekeminen oli usein rajallista ja vakuutuksetkin olivat mitä olivat. Elettiin kovia aikoja.

Niin Turussa kuin Tampereellakin olisi nyt vaadittu – ei uuden palveluinnovaation keksimistä vaan paluuta vanhaan hyväksi havaittuun sekä toimivaan. Mutta se taas vaatisi niitä toimeksiantoja, asettamispäätöksiä, yhteisesti jaetun tilannekuvan luomista sekä kokonaisvastuun ottamista. Ymmärrystä tyhjällä tyhjän saamisesta.

"Turussa ja Tampereella ei vaadita uutta palveluinnovaatiota vaan paluuta vanhaan hyväksi havaittuun sekä toimivaan."

Mutta siinähän sitä sitten ollaan, kun Kalervo Kummolan kaltainen liki kahdeksankymppinen kalkkis selittää radiouutisissa ”järjestysmiehistä”, joita ei muka voi asettaa ulkotiloihin. Hänkö on se kokoava voima kuin yhdistää tilojen ja alueiden päättäjät turvallisuuspuhteeseen sekä visionääri mikä luo katveisiinsa jotain uutta?

Höpöhöpö. Olemassaolevat vartijat ovat liian kuormitettuja ja kiireisiä, koska turvallisuusbisneksen voitontavoittelu sekä johtohenkilöidensä vastuuttomuus. Järjestyksenvalvojia ei ilmeisesti liioin ole asetettu kaikkialle minne voitaisiin eikä heidän välillään ole alkuunkaan riittävää tiedonvaihtoa ja kommunikaatiota.

Tavoitteena pitäisi olla useat järjestyksenvalvojista tai vartijoista koostuvat niin autoin kuin jalkaisinkin liikkuvat partiot, joilla on tehtäviensä ohella riittävästi aikaa olla myös suuren yleisön käytettävissä julkisella paikalla. Vasta kun verkosto on kyllin tiheä, kaikkia sidosryhmiä pystytään palvelemaan optimaalisesti.

"Vasta kun verkosto on kyllin tiheä, kaikkia sidosryhmiä pystytään palvelemaan optimaalisesti."

Siitä pitää alkaa, että huumemaailman eläjät eivät sen paremmin asuta liikerakennusten käytäviä kuin tuki niiden sisäänkäyntejäkään. Tämä hoitunee jo olemassaolevallakin vartioinnilla, jos sen toimintaedellytykset vain ovat kunnossa. Sitten varmistetaan joukkoliikenne, jossa ei enää esiinnytä eikä diilatakaan.

Kehittyessään sensortin asiakkuusajattelu, että menkääpäs katsomaan mikä se oli; loppuu. Piirin pysähtyminen, kohteen hylkääminen tai tehtävien jääminen perusteetta jonoon seurauksenaan tavanomainen työnjohdollinen painostus lakkaavat, koska tihenevässä verkostossa ei-kenenkään-maa vähenee jatkuvasti katonsa edellä.

Missään tapauksessa tehtäviä ei ulkoisteta työllistämiskokeilu- tai sosiaalipalveluasiakkaille univormunkaltaiset vaatteet päällä ja huumeheikin kiinniotto yleisellä kiinniotto-oikeudella on vain vahvoin perustein tehtävä poikkeuksen poikkeus. Havainnoida&raportoida -malli palautetaan Amerikkaan.