Kovimmin huutavan tasavalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kun kulttuurisodassa enemmän vähemmän kaikki on pelkkää
poseeraamista, saattaa olennaisin kysymys taisteluun lähtiessä olla, että onko tänään
tumma vai vaalea päivä. Ollaanhan kuitenkin niin köyhiä, että kaikkia mahdollisia
värejä ei ole voitu hankkia.

Ajatukseni siemen oli Helsingin aikojeni taistelutoverin kommentti alemman keskiluokan tarpeesta uskoa säännöin luotuun oikeudenmukaisuuteen vs. oma prole-fatalismini. Sitä edistivät osaltaan myös omien, muita asioita käsitelleiden otsikkojensa alla Asta Leppä YLE:n netissä ja Kirkko&Kaupungin Naatus.

Pikkuporvarillisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Eletään viimeisiä hetkiä ennen poisheittämistään; en näet enää ollut agitaattori, joka levittää oikeaa sanomaa. Aika aikaansa kutakin.

Minä olen pienviljelijä-kodin ulkopuolista ammattityötä tehneiden syrjäkyläisten proletaaripojan poika. Tottakai olen kasvanut luokkatietoiseen ihmiskäsitykseen ja maailmankuvaan, jossa pikkuherroja sekä -pomoja halveksittiin avoimesti – ei niistä varsinaisistakaan kyllä silti tykätty – mutta kun he olivat aina niin etäisiä.

Miksi suostuisin edes vaikenemaan tähtesi?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kyllä maailmaan meteliä, metsään paskaa ja nettiin postauksia mahtuu; älä ole yhtään huolissasi. Tämän kirjoitin muistivihkoon, kun kävi kiusallisen ilmeiseksi, että bloggaan nettikeskusteluista. Ei sanottavasti kiinnosta, mutta ihmisten yhteispeli tai pikemminkin sen puute voi vielä osoittautua olennaiseksi asiaksi.

Väkivalta, nationalismi ja vahvemman oikeus

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä setämies muistuttaa, että ilmastokriisin ratkaisu on vaikeaa,
koska vallanpitäjiä kiinnostaa ensin oma valta ja sitten kavereiden rahat.

Katselin verkossa muuatta esityslistaa, jonka päälle oli tarkastetun pöytäkirjan odotuksessa täydennetty tehdyt päätökset kokoustiedotteeksi; tuostavain panivat menemään yli kymppitonnin päällikköirtisanomisen lakihenkilökuluihin. Näin arkipäiväiseen virastotyyliin sitä Suomessa käytetään vahvemman valtaa.

Kyllä se siitä, loppujenlopuksi, kuitenkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Jonain vuonna minä tämänkin mielenosoituksen selostin.

Johan on valtava tarve keskustella Kaisaniemen Kaasutuksesta. En totisesti ole silmiäni uskoa, jottemmä paremmin sano. Kävikö tässä peräti niin, että pakaransa asvalttiin painamalla Elokapina samalla suorastaan tuikkasi tuleen koko suomalaisen ylhäältäpäin johtamisen ja nationalismin viimeiset jämät?