Hankkikaa elämä, ystäviä, itsetuntemus, itseluottamus ja itsetunto – kyllä se siitä

Karjalaisen Liisa Yli-Ketolan tunne- ja kaveritaitojuttu on vituttanut minua siitä asti kun maksumuuritetun verkkotyrkyksensä ensikerran näin. Sylttytehdas on näemmä koulutuskuntayhtymä Riveria; sekä kuinkas muutenkaan, nehän tekevät tällä rahaa kouluttaen julkisen sektorin vakiviroissa olevia ”ammattilaisia”. 

En viitsi lainata tähän kokonaan jutun oletettua ingressiä tai kärkeä, jossa ollaan ylösnostavinaan nuorten kahtiajako; yhdet tunnetaitavan sanavalmiita ja toiset kohtaamishaluttomia kuin eivät katsoisi silmiinkään. Upeaa markkinointia; luotiin tarve, joka sitten ”tyydytettiin”. Muuten – nuo wannabekeskiluokan elkeet tarttuivat kakaroihin.

Kenenkään ei silti pitäisi olla niin pahasti itseään täynnä, jotta luulee näkevänsä jo päältä mistä toisessa ihmisessä on kysymys tai mitkä hänen ongelmansa ovat. Mutta; siihen on helppo haksahtaa, kun on saanut tuollaisen ohjauksen ja on jokseenkin täysin vailla elämänkokemusta. Kokeilee taitojaan toiseen; isottelee ja yrittää hyötyä.

"Wannabekeskiluokan elkeet tarttuivat kakaroihin; kokeilee 'taitojaan' toiseen isotellen ja yrittäen hyötyä."

Hypersosiaalisista laumaeläimistä, ihmisistä; yksi on taipuvainen johdettavaksi ja toinen himoaa niin johtamaan pääsemistä, että vasta tuntuvat epäonnistumiset vastoinkäymiset pettymykset ja omalle paikalleen palauttamiset opettavat olemaan. Esimerkiksi, ettei toimivaa korjata tai sekaannuta itselleen kuulumattomaan asiaan.

Ihmisten välillä on tasoeroja kaikessa ml. niissä vanhahtavasti sanoen sosiaalisissa taidoissa, mutta myöskin uskalluksessa ja odotuksissa. Noloa; yhdet pitää opettaa pitämään puolensa, toisilta se sujuu useimmiten keskimäärin sekä kolmansien taas tulee hillitä itseään. Oppiminen on elämänmittainen matka ja sillä eksyy helposti.

Mutta; tämähän on elämänkokemusta, -taitoa sekä toisinaan jopa -viisauttakin, mitkä eivät luonnollisesti merkitse mitään jollekulle, joka ei vielä tajua moisten merkitystä edes sanakirjatasolla. Mitä järkeä on voimauttaa – jotten sanoisi yllyttää – ”tunne- sekä kaveritaidoilla” vailla sosiaalista pelisilmää olevia esiteinejä ja teinejä?

"Mitä järkeä on voimauttaa – jotten sanoisi yllyttää – vailla sosiaalista pelisilmää olevia esiteinejä ja teinejä?"

Sitä minä bloggaan, että kun tästä seurannut pakonomainen tervehtiminen smalltalkkeineen ei kiinnosta pätkääkään. Emme todellakaan tunne, älkää naurattako. Minulla ja tuolla kakaralla – kuka voisi iältään olla lapseni ellei peräti lapsenlapseni – ei ikinä tule olemaan mitään tekemistä keskenämme. Johan se olisi sopimatontakin. 

Kasvattakaa, kouluttakaa ja ohjatkaa te vain siis itse omat pentunne tai vastuullenne annetut sellaiset. Pakko sanoa; jos minä tosiaan olen ainoa aikuinen, joka edes vaikuttaa näkevän eli kenen tykö erheellisesti luulevat pääsevänsä, heidäthän on hylätty. Ei mitään toivoa helvetissäkään. Hyvä jos edes selviytyvät – jotenkin.

Minua ei kiinnosta, koska olen jo elänyt kyllin ehtiäkseni tympääntyä – enemmän kuin perusteellisesti – niin kuuntelemaan kuin näyttämään kuulevaltakin. Äläkä vain luule, jotten kykenisi pitämään puoliani kaikin mahdollisin tavoin. Ymmärrän; metsän keskellä syrjä- eli kaupunginnäköisessä tuppukylässä kasvanut juntti on niitä täysi.

"Ymmärrän; metsän keskellä syrjä- eli kaupunginnäköisessä tuppukylässä kasvanut juntti on täysi luuloja."

Pohdintojani terästivät luonnollisesti myös SVT:n DOX-sarjassa äsken esitetty hollantilaistyö tunteiden manipuloinnista, ja se kuinka K-Markettiin poiketessani huomasin lööpin varoittelevan ystävättömien jäävän vanhana vaille hoivaa. Kahvinurkkauksessaan ei näemmä yhäkään – palautteestani huolimatta – myydä teetä.

En totisesti tiedä; koettaako ensin poismuutto Pohjois-Karjalasta, jossa en ole koskaan viihtynytkään, ja minne tuleminen oli ylipäätään erehdys, vai kuolema. Olkoon kumpi tahansa, minua ei ikinä nähdä morjestelemassa turhia sekä murteellisesti sanoen huastelemassa hymyssäsuin niitänäitä kanssaan.

Ei ole yhteisiä puheenaiheita kiinnostuksia harrastuksia töitä bisneksiä tai yhtään mitään. Ei vanhempien eikä heidän lastensa – kummankaan – kanssa. Tämä ei kuitenkaan sinällään ole heidän, – jos on ylipäätään kenenkään, – vikansa. Hankkikaa elämä, ystäviä, itsetuntemus, itseluottamus ja itsetunto. Kyllä se siitä.