Itse päätät lähdetkö koulukotiin, vankilaan, mielisairaalaan tai hautausmaalle – vai kaikkiin peräjälkeen, tässä järjestyksessä

Tämä on juuri näin, valitettavasti. En näe yhteiskunnan edistyneen merkittävästi, jos yleismaailmallisten ihmisoikeuksien kanssa kasvaneista, heidän lapsistaan tai lastensa lapsista on tullut harhaisen haavoittumattomuuskuvitelmaisia. Kyllä sitä kontrollanttia leikkivät tänään niin vanhat kuin nuoretkin – yhtäläisesti.

Ensin nimitellään/huudellaan hävyttömiä, kun kulki hiljaa ohi edes katsomatta päin. Sitten ei esitellä itseään ja sanota pronominiään. Lopuksi ruvetaan huutamaan väkivallan tekemisestä sukupuolelleen, sojotetaan käsi pitkänä älypuhelimella sekä tivataan onko mitään sanottavaa – muka ihan – koko internetille – suorastaan.

Mokomankin performanssiartistin olisikin kyettävä kysymään itseltään, että kuka taas luulikaan olevansa. Muuten joko ylittää yhteisölle tarjoamansa hyödyn, tai väärinkäyttää suojaa, mihin on oikeutettu. Näin ei kannata tehdä, koska tulee asetetuksi paikalleen – ajallaan, kerran, useasti, rumasti tai kauniisti – kuinka vain.

"Asema yhteisössä perustuu joko suojeluun tai hyötyyn; muista se, performanssiartisti."  

Sehän siinä on, että kun aika ei pysy muuttumattomana – eilisen heikko voi olla tänään vahva. Siispä; Suomessa – toimivassa sekä onnistuneessa oikeus-, hyvinvointi- ja sivistysvaltiossa – koetaan 1960-luvun Kiinan – kehitysmaan – johdon valtataisteluun – kulttuurivallankumoukseen rinnastuvia asioita.

No, sittenpähän nähdään, että oliko Suomi loppujenlopuksi kuinkakin vakaa valtio – kestetäänkö tämäkin, taltutetaanko uhma ja saadaanko käytöshäiriöt hallintaan. Samalla kamppaillen ratkaistakseen todellisuudessa olemassaolevat suuret ongelmat, joista eräistä jotkut kolumnistin mainitsemat ovat muka huolissaan.

Pahaa pelkään, että vaikka todellisuudessa olemassaolevissa suurissa haasteissa onnistuttaisiinkin; häpäiseminen-kyykyttäminen eivät silti katoa vaan muuttavat vain muotoaan jatkuakseen tulevinakin aikoina. Ymmärrys kaikkien yhtäläisestä ja jakamattomasta ihmisarvosta oli näet juuri niin ohut kuin mille vaikuttikin.

"Ymmärrys kaikkien yhtäläisestä ja jakamattomasta ihmisarvosta taitaa näet olla juuri niin ohut kuin mille vaikuttikin."

Tosiaan. Mitä jos julkinen valta menettää kykynsä niin säädellä kansalaisten käyttäytymistä kuin turvata sen vapaavalintaisuudenkin? Mahtaa tulla kyykyttäjä-häpäisijälle yllätyksenä, kun maalitettu löikin turpaan, heitti maahan ja ellei vieläkään älynnyt osoittaa alistumisen merkkejä niin jatkoi väkivallantekoa siitä mihin jäi.

Kun ketään ei enää kiinnosta, että tuliko alle 18-vuotias pahoinpidellyksi lievästi vai perusmuotoisesti; koettua oikeusloukkausta ei nimittäin tuolloin sen paremmin selvitetä kuin hyvitetäkään. Sikäli, jos piakkoin enää monikaan sellainen syntyy terveenä ja edes elää historialliseen täysi-ikäisyyteen asti.

Tai käy koulua oppien ihmisyyttä, sosiaalisuutta, tervehtimistä, kavereiden löytämistä sekä kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa. Kasvaa persoonaksi, joka tietää olevansa oikeutettu esimerkiksi vaan ei ainoastaan ruumiilliseen koskemattomuuteen ja kunnian sekä yksityisyyden suojaan. Kaikki olikin vain harhaista itsensäpettämistä.

"Tosiaan. Mitä jos julkinen valta menettää kyvyn säädellä ja mahdollistaa kansalaisten käyttäytymistä?"

Pomottaminen ei ikinä lopu, koska se on ihmisen kaltaisen ”sosiaalisen” niin kutsutun laumaeläimen perusluonne. Kaikki sellainen ei liioin voikaan loppua, sillä valitettavasti yhdessä eläminen edellyttää tietynlaisia päätöksenteon rutiineja ja yhteisiä sääntöjä mitä myös valvotaan. Avainsana olisi kuitenkin nähdäkseni kohtuus.

Jo nimittäin kauan ennen ennen tietoverkkoja, sosiaalista mediaa tai edes sähköäkään tiedettiin, että siitä irtipäästettäessä tapahtui kovasti rujoja sekä jälkikäteen vaikeastiselitettäviä nolouksia. Huomionkipeät, hullut ja tietynsortin päällekäyvät tyypit ovat myös aina kytänneet sekä kyykyttäneet toisia julkisesti – juuri siksi.

Minun jälkisanani tämänsortin ongelmapersoonille ovat seuraavat. Koulukodit ovat täynnä rajattomia, vankilat erehtymättömiä, mielisairaalat uskomattomia ja hautausmaat korvaamattomia ihmisiä. On oma asiasi, että minkä poluista valitset vai käytkö ehkä läpi nuo kaikki paikat kerrallaan – vielä tuossa samassa järjestyksessäkin.