No, moniko tuolla menetelmällä jää sitten kiinni?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lyijykynä ja ritsikirja; siinäpä taktista innovaatiota kyllin useimmille,
jotka ikäänkuin tahtoisivat vaan eivät silti oikeastaan paljon osaa.

Luin Puskaradiosta äläyksen lasten ”liekinheitinleikistä”, minkä osallisista annettiin parhaimmillaankin puoliperseiset tuntomerkit; niistä heidät olisi muka tullut tunnistaa ja pitää puhuttelu. Tai sitten samassa syssyssä oli myös vääntö, vai miten se nyt meni? Voi jösses näitä kädettömiä sähläri-amatöörejä.

Siviilit rikostutkijoina omine nokkineen

(Kuva: Jari Kähkönen) Jokakodin dekkarisalkku keskivarakkaille vailla kunnon vakuutus-
ta, ja tyhmänylpeille, joilla on jotain todistettavaa?

Yksityiset etsintäkuulutukset ovat taas ajankohtaisia; oli mielestään huudeltu todistajia, mutta jospa koettaisit sen tehdessäsi välttää edes kaikkein alkeellisimmat virheet. Amatöörin tunaroidessa tärväytyvät helposti mahdollisuudet selvittää mitä tapahtui ja saada vastuullinen tilille.

Trokarin perässä

Minäkin olen joskus mennä sanattomaksi. Tämä hetki on lähellä esimerkiksi silloin, jos joku koettaa nimiä mainitsematta yllyttää selvittämään väitetysti kylässä alkoholia alaikäiselle välittäneen; sanoakseen tälle, että lopettaa. Seuraa siis muutamia suoria totuuden sanoja trokarin perässä olemisesta.

Amatööriys, kohtuuttomuus ja alhainen ihmisluonto

(Kuva: Jari Kähkönen)

Yksipuolisuudesta tai suhteettomuudesta valitettaessa on helposti yhtä yksipuolinen ja suhteeton itsekin, omasta tai edustamansa puolesta. Ja kun on väärässä; valittaa, ettei oikaistuksi tuleminen tuntunut mukavalta. Olisi kuitenkin varottava hävittämästä alustoja tai palveluita vain siksi, koska itseä harmittaa.