Polvijärven rivitalopalosta ja Riihimäen vuokratalojen koirista – uskon voimalla mennään, näemmä

Ohhoijaa. Niin minä olisin mieluiten bloggannut olkalaukuista, yksinäisyydestä, ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tai kaikeneniten vaiennut tykkänään, mutta ikävä kyllä uutisvirrassa pyörivät turvallisuuden substanssikysymykset häiritsevät kuplautumistani. Asiat halutaan nähdä väärin sekä sitten normaalistaa.

Itsensä pettämisestä ja vakioriesoista – pidä puolesi, turvallisuustyöntekijä!

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tampereella oli se puukotuksen yritys, jonka johdosta ajattelin seuraavan. Turvallisuustyö on päätöksentekoa. Jos sen tekijältä ei tule räväkkää tästä poikki ja eripäälleen -reaktiota, ollaan joko eksyksissä tai väärällä uralla. Kaikkea ei saa loputtomasti anteeksi mahdollisella kokemattomuudellaan.

Ja nyt ne taidot, välineet sekä henkilövahvuudet kuntoon!

Iisalmen Citymarketissa puukotettiin yhtä työ- ja yhtä vapaavuoroista vartijaa; tämä tapahtui joko anastuksesta epäillyn kiinnioton yhteydessä tai poliisillisella salakielellä ilmaistuna ”käyttäytymiseen puututtaessa”. Jotenkin minusta tuntuu, että olen ajatellut ja kirjoittanut nämä ajatukset ennenkin.

Vaikuttavuus hapertui - enää sällit eivät kunnioita aitojannekaan!

(Kuva: Jari Kähkönen) Kovia ne kadut ovat vielä Helsinginkin puolella.

Paljon on nyt toisin kuin ennen; lentoaseman poliisina on herraskaisen Liikkuvan poliisin sijasta Vantaan katukytät, jotka eivät hevin hyväksy hiljaa hissuttelevan, hät’hätää ensembleen kuuluvan kulissimiehen roolia. Näin minä näen tämän pressipäästön, jonka YLE laajensi eetterilähetyksen sähkeeksi sekä nettijutuksi.