Tarvittavat asiat

En enää nykyään jaksa lähetellä journalisteille sähköpostia, joissa kysyn asioita tai haukun niiden kertomisesta/kertomattajättämisestä. Se näet oli ihan silkkaa ajanhukkaa. Mitäpä normaalijournalismi ei saa väännettyä haluamaansa muotoon tai selostettua niin leveästi eli kapeasti kuin itse haluaa?

Paikallislehtitorstaina luin kirjastossa Parikkalan-Rautjärven Sanomat, jonka pääkirjoitus väitetyistä kunnanvaltuutetun käytöstavoista somessa oli yksinkertaisesti outo. No, syy siihen selvisi pari sivua myöhemmin valtuustoselostuksesta, missä kerrottiin kokous keskeytetyn ihan utopistisen salakuvaus- tai nauhoitussyytöksen takia.

Se kohdistui yleisössä olleeseen nimettömäksi jääneeseen, joka sentään lehtijutussa kiisti. Mutta ei voitu pyytää näyttämään, että mitä oli läppärillään tehnyt eikä täsmentää mihin syytös perustui tai kuinka niin yleisölle avoimessa kokouksessa ei muka olisi myös oletusarvoisesti saanut tallentaa?

"Rautjärven kunnanvaltuuston kokous keskeytettiin ihan utopistisen salakuvaus- tai nauhoitussyytöksen takia."  

Perjantaina turva-alan nolous sai taas uuden kuraavan läiskän lisää jo vanhastaan kolhiintuneeseen kylkeensä – tällä kertaa Oulusta(1,2). Voi hyvä tavaton sentään. YLE Oulu ei sitten pystynyt edes vahvistamaan, että kyseessä ei sittenkään ollut järjestyksenvalvojaksi käsitteellistetty vartijaoletettu?

Seuraavaksi pitäisi muka uskoa, että kysymys ei ole yksittäisen henkilön asiasta vaan sairaalalla tapahtuneesta loukkauksesta. Sen selvittämisestä taas annetaan niinkin jämäkkä luonnehdinta kuin, jotta asiaa on ihan käyty läpi kyseisen yrityksen kanssa. Mutta ne vartijan harkitsemattomuudet sekä pahoillaanolot piti silti kertoa?

Sekä; koska kyseessä ei tosiaan ollut yksittäisen henkilön asia, niin annetaan turvallisuuspäällikön luonnehtia vartijaa sopimattomaksi tehtäväänsä, muttei kuitenkaan voitu kysyä poliisilta luvan määräaikaisesta tai lopullisesta peruuttamisesta. Tämä olisi uskomatonta, jos näin ei tapahtuisi jotakuinkin aina.

"Oulun salakatselujupakan raportointi olisi uskomatonta, jos näin ei tapahtuisi joka kerta, kun turva-alalla sattuu."  

Otsikkoni, Tarvittavat asiat, tulee YLE:n Eetu Ruonakosken sähköpostivastauksesta; hänen mukaansa ne ovat jutussa ja julkaisunsa taas osoittaa asian yhteiskunnallisen merkityksen. Tai sitten ei. Luullakseen valtaa yhteiskunnassamme käyttävät ovat kaikki samanlaisia – jättävät tapahtuneen tosiasian eteen – eivätkä vastaa mitään mistään.

Esimerkiksi kuinkahan Pohjolan Koiravartiointi Oy on johtanut ja valvonut työntekijöitään Oulun yliopistollisessa sairaalassa; vai onko munaus itse asiassa hyvinvointialue Pohteen, joka ei ole älynnyt vaatia parempaa tai kyennyt sitä varmistamaan? Jos siis otamme väitteet jutun näkökulmasta tosissamme.

Minusta ei tulisi ottaa. Kyseessä on halveksuttavuudessaan aivan omaa luokkaansa oleva teko, joka rienaavan pilkkanaurun saattelemana vahvistaa stereotypian vartijuudesta – ei ammattina – vaan häiriintyneisyyden muotona, jossa yhdistyvät niin taipumus kyttäämiseen kuin halukkuus vallankäyttöönkin.

"Yhteiskunnassamme valtaa käyttävät ovat kaikki samanlaisia – jättävät tapahtuneen tosiasian eteen – eivätkä vastaa mistään."

”Sairaalaloukkauksen” olisi pitänyt johtaa Pohteen puolelta – sopimuksen irtisanomista edeltävään – kirjalliseen huomautukseen Pokolle. ”Yksittäisen henkilön asiasta” olisi tullut seurata potkut ja vartijaksi hyväksymisen peruuttaminen. YLE:llä vihjattu sekä Kalevassa ihan sanottukin kohteesta poisjoutuminen ei ole mitään.

Mutta eiväthän ne tyrimiset tähän loppuneet Kalevan Anne Liljaltakaan, jonka asiaa käsittelevän jutun kävin vartavasten lukemassa kirjaston ePressistä perjantai-iltana kauppakeikan yhteydessä. Hänellä oli ollut poliisin edustaja avoimessa eli ummet ja lammet -haastattelussa, mutta ei sanaakaan vartijan työn luvanvaraisuudesta.

Suorempaa näyttöä vartijoiden asemasta jonakin ihan kummana hätävarapoliisi-juoksupoikina, jotka kuitenkin uhrataan heti ensimmäisessä vaikeassa paikassa; tuskin saakaan. Se on erityisen myrkyllinen havainto juuri nyt, koska tuleehan tänä kesänä kuluneeksi tasakasikymppiä siitä kun tuo työ meni ensikerran luvanvaraiseksi.