Y-sanan luin äsken Terhi Nevalaisen kolumnista Karjalaisesta, mutta tokihan olen niin tiennyt kuin nauttinutkin sen hedelmistä jo vuosikymmenet. Kyllä; yleissivistyksen käsite taitaa olla katoamassa, koska yleistä ei enää ole juuri mikään, paitsi ehkä alhaisin yhteinen nimittäjä.
Kiitos otsikosta Jani Halme, Minna Kokkonen ynnä Parikkalan-Rautjärven Sanomat. Kuplautuminen ja yhteisöllisyys ovat lempi-inhokkisanani. Minusta on näet raivostuttavaa kuinka varjollaan sekaannutaan toisten asioihin, sekä tuputetaan aivan käsittämättömän kämyjä ellei suorastaan jämiä mielipiteitä.
Minulle on turha tulla selittelemään kuplautumisesta, jos pyrkii vain käyttämään sen väitettyä torjumista tekosyynä huutaa herjat silmille tai loukata toisen ihmisyyttä. Miksi jäit itse yksinäiseksi ressukaksi, olet vailla omaa elämää etkä ymmärrä kajoavasi törkeästi toisen turvallisuudentunteeseen?
Hybris tai ylimielisyys pohdituttaa, koska muinoin puhuin Amerikan Bugaloo Boysista turvallisuuspolitiikantuntijan kanssa. Kun totesin vastaavaa ”suojelemis- ja paremmintietämisluuloa” ilmenevän kaikilla valtaa käyttävillä univormupelleillä – myös Suomessa, hän muistutti ilmiön vaaroista laajemminkin.
 |
| (Jari Kähkönen) Marginaalisistä lähtökohdista syntyy ihan outoja mielipiteitä, joille on vaikea löytää ilmaisukanavaa. Eikä niitä kavereitakaan tainnut lopulta montaa olla. |
Pitipä sattua. Tuli osallistuttua keskusteluun somessa; vaivoinani oli tyhjänpäiväinen seuran- ja huomionkipeä ressukka, joka alensi ajatuksenvaihdannan tasoa sekä loi siitä huonon vaikutelmankin. Kun pohdin suomalaisen keskustelun kummallisuutta, mieleeni palautui otsikon hokema.
