Ei teilläkään hyvin mene

Parempi kuin ei käy kehumaan; katsoin näet itseäni peilistä, vilkaisin nurkkiin missä tuo kapine fyysisesti sijaitsee ja muistan yhä pankkitilini saldon ennen vuorokaudenvaihteen maksatusta. Mutta, silti; olette te – ympäröivä maailma – melko hömelöä porukkaa, joka vielä maksaakin mokomasta ”etuoikeudesta”.

Käytätte esimerkiksi niin kutsuttujen pokausartistien opetuspalveluita. Niissä opitte negaamaan eli avaamaan keskustelun ventovieraan kanssa vittuilemalla tälle; kuvittelette "herättävänne" sanotun ja pääsevänne näin kanssaan puheisiin. En tiedä, että kumpi naurattaa enemmän – sosiaalinen töhöytenne vai toisen huomionkipeys.

Ja; sitten on väitetysti vastentahtoisesti selibaatissa eläviä inceleitä, ketkä taitavat ihan oikeasti kuvitella ainoankaan elävän olennon ostettavaksi kalusteeksi tai luonnontuotteeksi kuin voi poimia jokaisenoikeudella. Toljotatte ruutua ikäänkuin ei muuta elämää olisikaan ettekä osaa kyseenalaistaa lainkaan sieltä suollettua.

"Toljotatte ruutua kuin ei muuta elämää olisikaan ettekä osaa kyseenalaistaa lainkaan sieltä suollettua."

Niinpäniin; sitten ne kolhivat toisten autoja, jättävät puhelinnumeronsa vaan ovat pian vastaamattomissa – koska kolhimisauton omistaja ”käski”. Käyttäytymistä polemisoineen pännänaisen valistunut arvaus oli, että mokomakin toimintatapa kukkii jo suorastaan nuorten aikuisten välisenä tavanomaisena viisautena – netissä.

Eivätkä yksin nuoret. Palautuessani itse vapunpäivän ajosta parkkiruutuun jonkun boomerin piti sitten oitis änkeytyä kyselemään olettamiensa kaupungin rientojen osanottajamääristä. Sanoin niiden olleen yhtä tyhjän kanssa, jotta lakkaa kyselemästä – enhän ollut ollut siellä päinkään eikä se kuulu hänelle tippaakaan. Onnistuin.

On tosiaan kevät. Täkäläisittäin tuon näkee siitä, että julkistilassa pyörii toljottavia karjalaisia, ketkä eivät tosin vielä puhu mitään – silloin olisikin jo kesä. Iltakävelyllä vastaan taas tuli vuoden ensimmäinen pummi, jolle en luonnollisestikaan antanut rahaa, vaikka pohdinkin tovin hänen väitettyä ruokapulmaansa. Uskoi kuka halusi.

"On tosiaan kevät. Julkistilassa pyörii toljottavia karjalaisia, ketkä eivät puhu mitään – silloin näet olisi jo kesä."

Vuorovaikutteisuuden täytyy ehdottomasti olla ihmisyyden rasittavin puoli. Jos olet itseironinen, joku tollo luulee sitä yllykkeeksi nauraa halveksuvasti. Kukaan ei liioin varsinaisesti koskaan julista Bull Sessionia; siispä toinen ei juuri seiso minkään puheensa takana ja kolmas ”loukkaantuu” aina kuin se on hänen oma etunsa.

Toisten mielipiteisiin, kiinnostuksenaiheisiin ja harrastuksiin puututaan myös koko ajan; jos ei muuten niin vaatimalla selitys väitetyn ymmärtämättömyyden tähden. Niinpäniin; mitähän Maukka Perusjätkäkin mahtoi oikeastaan tarkoittaa, kun lauloi vaatteiden olevan aatteensa? Kukin kai ymmärtää tämän niin kuin itse haluaa.

Siinähän se ongelma juuri onkin. Tulee toiseuttamisia, syntipukityksia ja ulkopuolisuuksia; kaikki eivät niin jaa kuin esitäkään jakavansa kajautettua ”omanmielisten tai ”omanpuolisten” kutsuhuutoa. Voi olla, että laumalla oli jo johtaja. Voi olla, että se torjui sinut jo naamasi, vaatteittesi tai välittämäsi ensivaikutelman takia.

"Siinähän se ongelma juuri onkin. Jokainen ymmärtää – tai on ainakin ymmärtävinään – kaiken omalla tavallaan."

Siispä; parempi kuin ei käy suuremmin kehuskelemaan itsellään tai riekkumaankaan toisille. Pokka vain meinaa ajoin pettää, kun höpelöt mainostavat elämäntyyliään aivan liian liki eli räikeästi. Ymmärrän. Peräävät dopamiinia niin kiivaasti, jottei ole väliksi tulivatko kehutuksi vai haukutuksi. No, vahvistushan se on tuokin.

En tiedä, että tekeekö tämä minusta yhtä vieraan kuin digitaalisen tuulikellon ostajan, mutta katson kasvaneeni varhaisnuoruuteni journalistisen esikuvan noteeratuksi tulemisen periaatteen ohitse. Niinikään; sopeutumishalu tasalakkien joukkoon on nolla, mutta en minä kyllä silti simputtajan tilalle guruakaan ota.

Ei ole ongelma, että täysi-ikäinen kenen toimintavapautta ei ole rajoitettu, tekee mitä huvittaa itselleen omassa tilassaan sekä omilla rahoillaan, kunhan kaikki myös pysyy siellä. Ongelma on, jottei näin käytännössä tapahdu koskaan. Lopulta aletaan aina kerjätä hyväksyntää, pyytää rahaa, hakea kavereita tai huutaa apua.