Reservinkieltäytyjät hyvänä vihollisena

(Kuva: Jari Kähkönen) Punainen varoitusvalo palaa asevelvollisuudelle,
jolta on loppumassa...kröhöm...henkilöstö.

Puolustusministeri Antti Häkkänen(kok) mölähti ihan kunnolla pohjanmaalaisen kylähden haastattelussa, mitä on odotettavissa olleen vastareaktion tähden joutunut jälkikäteen lieventelemään. Jospa kaikki onkin vain itseämäärittelevä keskustelunkeskustelu täysin vailla käytännöllistä sovellusta?

Kirjoittaminen elämäntapana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksikin seikkaa sai minut luonnostelemaan uudelleen tämän kuluneen otsikon ja tekemään siitä muistiinpanoja; Apu lopettaa blogit vuodenvaihteessa sekä Tulenkantajien ryhmän hajoamisen syyt 1920-30 -lukujen vaihteessa. Moiset ratkaisut tapaavat usein myös muodostua melkoisiksi vedenjakajahetkiksi.

Tarve päästä osalliseksi toisen tarinasta

Oletko koskaan ajatellut, että mistä johtuu kanssaihmisen tarve kysyä jotain ihan itsestäänselvää tai sitä minkä olit kyllä kertonut äsken postaamassasi? Eikä tämä ole missään tapauksessa yksinomaan sosiaaliseen mediaankaan rajautuva ilmiö. Niinpäniin; näin tekemällähän se ressukka hakee vain yhteyttä toiseen ihmiseen.

Pihan mainos ei vielä tulevaisuuttamme linjaa

Kirsi Piha julkaisi Kenen Kokoomus -pamfletin, minkä voisi sivuuttaa irvaillen vähäverisestä lasileukaliberaalista, joka paetessaan tosipaikassa paljasti, ettei ole minkäänsortin kunta- tai poliittinenkaan johtaja vaan silkka uusimman talouden yritysvalmentajaklovni. Eipäs mennäkään sen matalimman aidan ali!

Nojatuolineuvonantajuuden, porttikoppiviisauden ja puskasta-ampumisen kurjuudesta

                                                        Video: Youtube

Minua inspiroivat Pro Publican Bessemer-analyysi, Alternetin ylösnosto FOXin Tucker Carlsonin tökeröydestä Derek Chauvinin tuomion vuoksi, Raisa Omaheimon vihapuheteksti sekä Uuninpankkopojan bloggaus väitetysti nurkan takana odottavasta turmiosta. Kiehtovia ihmisyyden ilmauksia, kaikkityyni.

Ja nytkö muka Suomen julkinen tila paremmakseen puhdistuu?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Anteeksi vaan; en ota tosissani suomalaisten valtavirran poliitikkojen pitkänaamaisen totista puhetta Yhdysvaltain Washington D.C:n tapahtumista. Nytkö Suomen julkinen tila puhdistuu vihasta, nationalismista, rasismista, populismista, valehtelusta ja omaneduntavoittelusta? Älkää naurattako.

Perussuomalaiset roskaväen pan-liikkeenä ja evankelikaaliset lähtötelineissään

Turun persukansan pomo Jyrki Åland päästi rasistisen aivopierun; toivotti maahanmuuttajavaltaiselle itälähiö-Varissuolle Korona-epäonnea. Julkisesti aiemmin vain avioerostaan ja laulunlahjoistaan tunnettu oululaispoliisi Petrus Schroderus pyrkinee seuraavaksi evankelikaalisten kiljukaulaksi.

Epäyhdenvertaisuus, rasismi ja totalitarismi

Olin jo päiviä sitten lukenut Rysky Riiheläisen FB-seinältä kansanedustaja Ano Turtiaisen(an) tappelemattomuuspäivityksen. Uuninpankkopoika Timonen taas bloggasi sen lisäksi persukansan edustaja Sanna Antikaisen utelaisuudesta helsinkiläisten uussuomalaisnuorten vaatemuotiin.

Mielipiteet vaihtuvat seuran mukaan, liberaalissa demokratiassa ja oikeusvaltiossakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Mielenosoitusta selostaessaan pohti joskus, että moniko on
paikalla vain uteliaisuuttaan hengaamassa. Ja ovatko he oikeasti sitä mieltä mitä
väittävät olevansa.

Kyllähän mielipiteiden vaihtumisen seuran mukaan, tai sen ettei uskallettu olla mitään mieltä mistään; huomasi jo hyvin nuorena. Toiset taas puhuivat törkeästi toisen nimissä; ja laittoivat tälle häpeilemättömästi sanoja suuhun, vaikka molemmat olisivat olleet paikalla yhtä aikaa. Näin valtaa käytetään.

Kulttuurisodasta, päivää – ette ole tosissanne!

(Kuva: Jari Kähkönen) Toimintakuvaa mielenosoituksesta; muistaisi vain,
että milloin ja minkä asian vuoksi.

Kyllä minä niin kummastuin, että oli sanat mennä hallinnasta, kun Uuninpankkopojan blogista luin Perussuomalaisten marssivien mustapaitojen alkaneen vallan sotaa käymään. Kulttuurimarxismia vastaan! Se on jotain mitä ei voi nähdä; saattaisiko tuo muuten johtua siitä, ettei mokomaa ole olemassakaan.

Näpertelykin sijansa saakoon

(Kuva: Jari Kähkönen) Ulosmarssi keskellä levotonta työmarkkinakevättä, joskus
toiseen aikaan, toisessa elämässä. Sommittelin ryhmäkuvan, kun mitään eisen-
steinmaista ihmisten mertakaan ei väenvähyyden tähden olisi saatu aikaan.

Olen työvoimapolitiikkakriitikko ja kannatan yhteiskuntakäsitystä, jossa luokkien eriävät edut sekä tavoitteet tunnustetaan, mutta niiden edessä ei sen paremmin antauduta kuin pyritä vallankumouksella diktatuuriinkaan. Päivän puheenaihe on keljuttavan työpelleilyn korjausyritys; onko se uskottava vai ei.

Kiiman ja kateuden peruslaki

En pidä Saara Särmää kummempana kuin ketä hyvänsä nettikeskusteluja ulkoapäin naureskelevaa ja sormellaosoittelevaa; heitä olen jo todellakin nähnyt kyllin. Tämä voisi olla hyväksyttävää, jos psykologisten termien heittely olisi irrallista ja vailla pyrkimystä suurempaan ymmärrykseen eikä voimauta puhujia toimijoiksi. Ehkä.

Tason noston vaikeus

Silakkaliike härnää persuja ja kokkareita, bloggasi Uuninpankkopoika. Mutta mikä lienee liikkeen taso, kun olemus alkaa vakiintua ja toimintatapojen tulisi olla uskottavia? Haha, ainakin "asiat riitelevät, eivät ihmiset" -hokema on yhtä täyttä huuhaata kuin paretskoilainen "tolkun ihmisyys" oli. Liikkeessäkin pitää osata käsitellä ihmisiä.

Köyhää

(Kuva: Jari Kähkönen) 
Köyhyys on suhteellista.
Joku työn  raskaan raataja 
tekee töitä Vappunakin.

Karjalainen, joka itseään sanomalehdeksi Isolla Ässällä yhä toistasatavuotisesta olemassaolostaan huolimatta mainitsee; maksumuurittaa ilmaiseksi saamiaan ja minimaalisesti, jos mitenkään toimitettuja pikku-uutisia. Kyllä on köyhää; sitäkö se on ettei ole väliä mitä tiedät, vaan mitä sinun luullaan tietävän?