Aika aikaa kutakin, eli, mitä uutta tässäkin ilmiössä muka oikeasti oli?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiedostin palvelun tai kanssakäyttäjien vittumaiset
temput ja siedin niitä aikani. Sen loputtua lähdin pois.

Pekka Seppänen voi sanoa Radio Suomen Pyöreässä pöydässä somen vallankumouksellisuudesta mitä tykkää, mutta minä olin silti Facebookissa vähintään viisi vuotta yliaikaa. Tekeekö lähtö minusta sulkakynäkirjurin, joka kieltäytyi painotuotteista kunnioittamattoman rahvaan vuoksi? Tuskinpa.

Ensin huomasin, että eivät edes kaikki ne, joiden elämää olin jotenkin menneessä sivunnut, halunneet olla tekemisissä kanssani; riittävän moni oli myös yhä juuri niin pöljä kuin ennenkin. Sitten en voinut jakaa siellä blogiani; samaa ongelmaa ei kyllä ollut itse postauksen sisällössä eikä senpuoleen portfolion linkilläkään.

En havainnut kuin yhden edes kysyneen miksi lähdin, joten toivonmukaan olen jo tyystin unohtunut. Kenenkään on silti turha onnitella itseään tai hähätellä – sikäli, kun vallan persoonallisuushäiriöinen ei riemuitse minun vihdoinkin ”tajunneen”. Ellei sinulla mitään sanottavaa tai sanot vain tyhmää ja väärää, et kaipaa lisää teknologiaa.

"Ellei sinulla mitään sanottavaa tai sanot vain tyhmää ja väärää, et kaipaa käyttöösi lisää viestintäteknologiaa."

Nimittäin; todellakin tiesin jo kauan ennen somen keksimistäkään totuuksia ihmisten älykkyydestä, laiskuudesta, ongelmanratkaisukyvystä sekä empaattisuudesta. Joskin virtuaalisen ympäristön erityislaatuisuus oli yllätys minullekin – ne ihan oikeasti alkoivat luulla voivansa päästellä mitä hyvänsä, kun ei kerran oltu naamatusten.

Enää ei ollut tarvetta edes manipuloida jotain yksinkertaista juoksemaan asiallaan hävyttömyyksiä levittelemässä tai onnistua juoksemaan karkuun huudeltuaan niitä nurkan takaa. Onko tätä ikiaikaista ilmiötä todellakin kutsuttava trollaamiseksi, koska uuttahan siinä on vain tekopaikkansa – virtuaalitodellisuus?

Ei ole mitään asiaa kenellekään, se lienee nolo totuus useimpien somelaisten suol...anteeksi...sisällöstä. Parhaimmillaankin he saavat sieltä joutavanaikaista puolisosiaalista hönkäilyä, jos tulevat nähdyiksi hauskoina tai osasivat heimoutua oikeaan huutosakkiin – pahimmillaan tehdään rikoksia eli joudutaan niiden uhriksi.

"Ei mitään asiaa kenellekään. Parhaimmillaankin some on joutavaa puolisosiaalista hönkäilyä."

Mihin kukaan – aikuinen tai lapsi – muka tarvitsee anonyymia ja salattua viestipalvelua? Sekä, jos ihan toden sanon; eivät etu- ja sukunimellä ynnä kasvokuvallakaan liikkuvat ole useimmiten mitenkään tunnistettuja. Identiteetistään on vain oma sana sekä tarkoitusperänsä joutuu päättelemään.

Niin kutsuttu internet on oikeasti vain satunnaiset koolle osuneet ventovieraat; aivan mitä hyvänsä voisi tapahtua. Jos toinen on näkyvillä, häneen voidaan ottaa yhteyttä ja yhteydenoton jälkeen asianomaiseen voidaan yrittää vaikuttaa. Aivan niinkuin verkottomassakin maailmassa silloin ennenvanhaan.

Jopa minulle tuli niitä kummallisia kaveripyyntöjä, kun postasin pitkästi jollakin avoimella seinällä; luulivat minua säälittäväksi yksinäiseksi epätoivoiseksi keski-ikäiseksi, jota romanssihuijata. Ei, edelläluetelluista vain keski-ikäisyys meni oikein; huijaamista ei siis ikinä päästy edes yrittämäänkään.

"Jopa minulle tuli romanssihuijausta edeltäviä kummallisia kaveripyyntöjä. Ei onnistunut."

Loppujenlopuksi taisin tehdä Facebookille niinkuin tein Jehovan todistajille joskus 80-luvulla. Huomattuani saman naiskaksikon ilmaantuvan toistuvasti ovelleni, kun kerran erehdyin väittelemään kanssaan; lakkasin avaamasta katsottuani ovisilmästä kuka siellä oli. En minä ollut lahkonsa sanomasta kiinnostunut.

Paluuta en ole ikinä edes vakavasti harkinnut; kerran ne yrittivät retkuttaa, lähettivät sähköpostia muka tekoälyn käytön vastustamisesta. Mielestäni...hahhahhaa...sisältöni olisi jo pitänyt olla poistunut aikoja sitten. Ilmoituspompula paloi punaisena aivan jonninjoutavan tähden sekä ”kavereiden” määrä oli muuten kummasti vähentynyt.

En minä ollut Facebookiin koukussa; tiedostin palvelun tai kanssakäyttäjien tekemät vittumaiset temput ja siedin niitä aikani. Sen loputtua lähdin pois. Ai, että noin moni syynää säännöllisesti profiilinsa ”kaveri”lukua, etsii syytä jos se pienenee ja poisti listalta todettuaan minun lähteneen koko palvelusta. Selvä.