Turvallisuusalat vakuuttakoon toiminnallaan heti eikä puheillaan jälkeenpäin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tämä ei ole mikään vartija- eikä lipuntarkastajablogikaan, mutta joudun ottamaan kantaa Porvoolaiseen pasteijasotaan ja Vantaan sumutuspaniikkiin Iltalehden skandaalialietsovan asenteellisen tietämättömyyden tähden. Itsessään nuo mitättömyydet olisivat täysin kiinnostukseni tuollapuolen.

Yhden tempun taikuri

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on symbolikuva, joka ei esitä ajankohtaista tapahtumaa;
sikäli, kun joku ei sitä vielä jo ihan itse tajunnut.

Voi hyvä tavaton kuinka rahaapalvova, tekosiveä, jälkeenjäänyt ja itsepetoksellinen maa Suomi onkaan – Helsingin raitiovaunukamppailussahan(1, 2, 3) tuonkin taas näki. Yhden tempun taikuri yrittää pärjätä vain sumuttimella sekä hälyttää kännykällä; on kuin 1990-luku olisi tullut takaisin.

Häiriköinti joukkoliikenteessä – kovasti vastustaa, mutta ei silti tee mitään

MTV:n Joonas Mustonen teki nettijutun syrjinnästä joukkoliikenteessä, mikä olisi jäänyt lukematta ilman ylösnostoa Seitsemän uutisten lopputeksteissä, joita en katsellut omasta televisiostani. Puuttumisvastuu on aiheellinen kysymys. Venla Ouattaran käsitys kuljettajien toimintatapojen epäyhdenmukaisuudesta on totta.

Johtaako VR:n välistäveto joukkoliikennepoliisin perustamiseen?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin YLE:n nettijutun ongelmista sakottaa liputtomia HSL-alueen ulkopuolella. VR:n välistäveto pani meidät sensortin yhden maan sosialismi -kysymyksen ääreen, että yhtäällä naurattaa nykyruotsalainen täysmunattomuus ja toisaalla pelottaa amerikkalainen joukkoliikennepoliisi.

Liian monta huutajaa äänessä

(Kuva: Jari Kähkönen) HSL-liikenteen metroasema, jonka nimi on sittemmin
muutettu toiseksi.

Kaukainen entisyys johtui uudestaan mieleeni, kun luin Helsingin Rautatientorin metroasemalla alkukuusta olleen lipuntarkastuksen jälkimainingeista. Ihmisen on vain niin vaikea hyväksyä, että miksi minulle näytetään kämmentä, mutta tuolle toiselle ei. Yleensä siitä seurasi aina jonkunsortin vaikeuksia, näin muistelen.